Voiko asioista puhua suoraan?
Vaikeat vuorovaikutustilanteet kuormittavat työntekijöitä terveydenhuollossa – yksinkertaistetut ohjeet eivät välttämättä toimi.
Ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi tarkoitetut, liiaksi yksinkertaistetut ohjeet voivat entisestään lisätä vaikeiden vuorovaikutustilanteiden aiheuttamaa kuormaa terveydenhuollon ammattilaisilla, ilmenee Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston uudesta tutkimusjulkaisusta .
Ohjeiksi annetaan usein suora viestintä, välitön puuttuminen ongelmiin, asioiden käsittely suoraan asianomaisen kanssa ja rohkeus puhua ongelmista. Nämä voivat kuitenkin sisältää riskejä.
– Vuorovaikutustilanteissa esiintyy usein ongelmia, eikä niiden esille ottaminen ole yhtä helppoa kaikille työyhteisön jäsenille. Puheeksi ottaminen on helpompaa valta-asemassa oleville työyhteisön jäsenille kuin uusille tai heikommassa asemassa oleville jäsenille, johtava tutkija Elina Weiste Työterveyslaitoksesta muistuttaa tiedotteessa .
Tutkimuksen mukaan esihenkilöt toivoivat, että heidän alaisensa selvittäisivät ongelmansa keskenään. Tällä tavoiteltiin selän takana tapahtuvan negatiivisen puheen vähentämistä työyhteisössä.
Seurauksena sinänsä hyvää tarkoittavat, yksinkertaistetut ohjeet aiheuttivat työyhteisössä heikommassa asemassa oleville kaksinkertaisen taakan.
– Heille vaatimus ottaa asia suoraan puheeksi osoittautui mahdottomaksi. Puheeksi ottamisessa epäonnistumisen lisäksi he joutuivat kantamaan syyllisyyttä siitä, että rikkoivat työyhteisön ohjeiden mukaisia ihanteita, Weiste huomauttaa.
Tutkimus osoittaa, miten vuorovaikutusta koskevilla yksinkertaistetuilla ohjeilla peitetään usein asioita, joista työyhteisössä on vaikea puhua. Keskittymällä siihen, onko ohjetta noudatettu, voidaan ohittaa varsinaiset ongelmatilanteet. Näin ei pitäisi olla.
– Kun työyhteisössä herää tarve yksinkertaistetuille vuorovaikutusohjeille, tarvitaankin pysähtymistä sen äärelle, mistä oikeasti on kysymys. Hyvin toimiva työyhteisö antaa mahdollisuuden myös tällaiseen pohdintaan, Weiste arvioi.
Tutkimus ehdottaa, että työpaikan viestintää tulisi parantaa yhteisöllisellä tasolla, jotta myös heikommassa asemassa olevat voisivat tuoda esiin näkökulmansa ja vaikuttaa työyhteisön vuorovaikutusihanteisiin. Tämä edistäisi työhyvinvointia, hoidon laatua ja potilasturvallisuutta.
