Voi pojat

Huomaamatta jäänyt oppimisvaikeus, neurokognitiivinen häiriö tai koulukiusatuksi joutuminen voi johtaa siihen, että nuori mies jumittuu kämppäänsä.

Suomalainen yhteiskunta näyttää hukkaavan poikia. Se johtaa osattomuuteen monilla elämänalueilla.

Nuori mies pelaa yksiössään. Ammattia ja työpaikkaa ei ole, aika kuluu tietokoneen ääressä.

Paljon olisi ollut tehtävissä, mutta nyt nuori pelaa, ja vuodet kuluvat. Näitä poikia on Suomessa liikaa.

Ongelma ei näy useimmille lääkäreille mitenkään. Pojat eivät välttämättä ole käyneet lääkärillä sitten kouluterveystarkastuksen, ellei ongelmana ole muun ohella jotain psykiatrista diagnoosia.

Apulaisylilääkäri ja lastenneurologian erikoislääkäri Tuomo Balk työskentelee Hämeenlinnan kaupungin perusterveydenhuollossa ja hoitaa alle kouluikäisiä ja kouluikäisiä lapsia.

– Jonkinlainen neurokognitiivinen häiriö on jopa 15–20 prosentilla lapsista. Ellei heitä löydetä neuvolassa eikä kouluterveydenhuollossa, he jäävät ilman tarvitsemaansa tukea ja heidän tiensä muuttuu todella vaikeaksi, Balk sanoo.

Monen syrjäytymistarinan taustalla on oppimisvaikeus, lieväasteinen neurokognitiivinen häiriö tai esimerkiksi kielellisen kehityksen häiriö, jota ei ole tunnistettu ajoissa. Apua olisi pitänyt tarjota jo lapsena.

Balkin mukaan noin 10 prosenttia lapsista tarvitsisi seurantaa ja viisi prosenttia lääkinnällistä kuntoutusta, kuten toiminta- tai puheterapiaa. Muuten koulunkäynti takkuaa ja opiskelumotivaatio kärsii.

Yhteiskunnallisia syitä

Tampereen kaupungin opiskeluterveydenhuollon apulaisylilääkäri Heli Perttunen näkee, että usein hukkaan joutuneen ammattikouluikäisen taustalta löytyy diagnosoimaton ADHD, autismikirjon häiriö, oppimisvaikeuksia, koulukiusaamiskokemuksia tai ylisukupolvista syrjäytymistä. Etenkin isoissa poikavaltaisissa ammattikouluissa ongelmat näkyvät.

– Yhtä tai kahta syytä vaikeuksiin ei ole. Monenlaista on ollut jo paljon aikaisemmin, kuten poissaloja peruskoulussa, Perttunen kertoo.

Nuoren auttamiseen tarvitaan lääkärin lisäksi koko opiskeluhuolto: niin terveydenhuolto, psykologi, kuraattori kuin opettajatkin.

– Syyt ovat aika yhteiskunnallisia, eivätkä kenenkään yksittäisen lääkärin ratkaistavissa, Perttunen pohtii.

Usein apua ja tukea omiin vaikeuksiinsa olisivat tarvinneet jo vanhemmat.

Perttunen toivoo, että sukupuolirooleja opittaisiin ajattelemaan väljemmin.

– Tarvittaisiin työtä sen eteen, että jokainen saisi olla semmoinen poika ja opiskelija kuin on.

Oppivelvollisuutta jatkettiin 18 ikävuoteen asti syksyllä 2021. Sen suhteen Perttunen on toiveikas: nuori voi olla valmiimpi ottamaan apua vastaan 18- kuin 16-vuotiaana.

Monta eri porukkaa

Kuntoutuslääkäri Hannamari Linna on töissä Coronaria kuntoutuspalveluissa Oulussa ja kohtaa ammatilliseen kuntoutusselvitykseen tulevia 16–29-vuotiaita nuoria.

Useimmilla nuorilla ilmiasu on sama: asutaan yksin omassa kämpässä, pelaamiseen kuluu valtavasti aikaa, työtä tai opiskelupaikkaa ei ole, eikä oikein arjen taitojakaan. Tosielämän kavereita ei ole, lapsia tai parisuhde vain ani harvalla. Juuri kukaan ei ole käynyt armeijaa.

Nuoret jakautuvat kuitenkin erilaisiin ryhmiin. Osalla on psykiatrisia sairauksia, osalla diagnosoimattomia oppimisen ja tarkkaavuuden ongelmia, monella on kokemus koulukiusatuksi joutumisesta. On myös nuoria, jotka jotenkin vain hiipuvat ja jämähtävät kotiin.

– En tiedä, tuleeko siinä sitten kuorrutteeksi psyykkinen oireilu. Nuori masentuu, eikä uskalla enää lähteä minnekään, kun ei ole tottunut lähtemään.

Päihteet eivät useinkaan ole iso ongelma kuntoutusselvitykseen ohjautuvilla nuorilla.

Jämähtämiseen pitäisi puuttua

Ammatillinen kuntoutusselvitys kestää 2–10 päivää. 16–29-vuotias nuori voi hakeutua sinne, jos kokee haasteita elämänhallinnan ja itsetunnon kanssa, tai tulevaisuuden suunta on hukassa. Tämän ikäinen ei tarvitse diagnoosia tai todettua sairautta päästäkseen kuntoutusselvitykseen. Usein nuori tulee esimerkiksi sosiaaliohjaajan patistamana.

Linna kokee, että kuntoutusselvityksessä pystytään auttamaan nuoria. Potilasta kohden on aikaa ja tukena moniammatillinen tiimi.

Moni lähtee Kelan työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan, joku ohjataan selvittelemään oppimisen ja tarkkaavuuden pulmia.

Mitä Linna korjaisi yhteiskunnassa, jotta nuoret pääsisivät helpommin kiinni elämän syrjään?

– Parsisin pieniä palasia sieltä täältä. Oppimisvaikeudet pitäisi löytää ajoissa, eikä nuoria saisi päästää jämähtämään kotiin.

Linnan mielestä toimeentulotukea maksava Kela voisi puuttua kotiin jumittumiseen aikaisemmin ja ohjata nuorta johonkin suuntaan.