Vuodesta 2026 uhkaa tulla hyvinvointialueille kauhun vuosi. Ilman lisärahaa edessä on massiivisia irtisanomisia.

Olkoon hän Ville , Suomen paras nuorallakävelijä.

Ville sai pomoltaan vuonna 2023 tehtävän: pitäisi kävellä nuora neljässä tunnissa. Päälle tuli armoton vaatimus: jos Ville ei pääsisi ensimmäistä etappia tunnissa, nuoraa jatkettaisiin. Toisen etapin kohdalla sama juttu.

Kolmas etappi on nyt menossa, ja huonolta näyttää. Nuora on venynyt liikaa ja tehtävä käynyt vaaralliseksi. Loppumatka pitäisi juosta.

Vertaus ontuu mutta kuvastaa hyvinvointialueiden kujanjuoksua.

Vuonna 2023 syntynyt 1,3 miljardin euron alijäämä pitää lain mukaan kattaa ensi vuoden loppuun mennessä. Viime vuonna tuli alijäämä arviolta 1,2 miljardia. Sekin pitäisi kattaa tänä tai ensi vuonna.

Tälle vuodella budjetit ennustavat 200 miljoonan euron ylijäämää. Vuonna 2026 pitäisi siten yhtäkkiä taikaloikata 2,3 miljardia voitolle.

Annus horribilis

Ensi vuodesta tulee tätä vauhtia annus horribilis . Yt-kierroksissa on nähty vasta alkua, sillä muualta kuin henkilökunnasta ja ostopalveluista – siis muiden työntekijöistä – on terveydenhuollossa vaikea säästää.

Lain mukaan kansalaisilla on kuitenkin oikeus riittäviin terveyspalveluihin ja lakisääteiset palvelut on turvattava.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Sally Leskinen nosti tammikuussa kissan pöydälle ja kanteli oikeuskanslerille. Alueet joutuvat hänen mukaansa päättämään, rikkovatko perustus- vai hyvinvointialuelakia. Laillisuusvalvojan tulee Leskisen mukaan linjata, miten menetellään.

Etelä-Karjalassa säästötavoite tarkoittaisi Leskisen mukaan, että 40 prosenttia henkilöstöstä pitäisi irtisanoa.

Pitäisi vähentää

Riskinä ovat hätiköidyt ja peruuttamatonta vahinkoa aiheuttavat säästöt.

Suljettaisiin toimipisteitä, heikennettäisiin peruspalveluja ja lisättäisiin hallitsemattomasti etäpalveluja. Sairaalaverkko joutuisi rajummin liipaisimelle.

Kansalaispulssi-kyselyn mukaan suomalaisten luottamus terveydenhuoltoon on romahtanut. Vuonna 2020 terveydenhuoltoon luotti paljon tai melko paljon 90 prosenttia kansalaisista. Nyt luku on 60 prosenttia.

Mitähän se olisi vuoden 2026 jälkeen?

Alueet eivät syyllisiä

Väärin laskettu. Se lienee yleisin selitys ongelmiin.

Alueet perivät taloutensa kunnilta. Huomenlahjaa tuli vähemmän kuin kunnat kuluttivat, sillä ne tajusivat pelin paikan ja raportoivat kuluja etujensa mukaisesti.

Palkat ovat sen jälkeen nousseet, inflaatio jyllännyt ja vuokrat sekä ostopalvelut kallistuneet ennakoitua enemmän. Menoylityksiä on tuottanut myös henkilöstövaje. Hyvinvointialueiden rahoitusmallit tuovat liian vähän rahaa ja ovat kaiken päälle unohtaneet hoitojen kallistumisen lääketieteen kehityksen myötä.

Yhteenkään ei ole syyllinen hyvinvointialue.

Asetelma on silti selvä.

Kuten emeritusprofessori Matti Rimpelä Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä totesi: koskaan aiemmin Suomessa ei ole itsehallinnollisiksi tarkoitettuja organisaatioita alistettu yhtä voimakkaaseen valtionohjaukseen. Jos alijäämä ei peity, valtio rajaa alueen itsehallintoa ja pakottaa sen säästöihin. Viimeinen vaihtoehto on yhdistäminen naapuriin.

Lue lisää: Keski-Suomen hyvinvointialue hakee oikaisua tämän vuoden rahoituspäätökseen

Valtiolta tuntuu kuitenkin unohtuvan perusasia.

Kansalaisille on aivan sama, säästääkö alue vapaaehtoisesti vai valtion pakottamana. Palvelut ajautuvat kriisiin yhtä lailla.

Vaihtoehtoja vähän

Mitä siis tehdä?

1) Pakotetaanko alueet väkivaltaisiin säästöihin?

3) Siirretäänkö alijäämien kattamisen takarajaa?

2) Annetaanko alijäämiä anteeksi?

Kuten oheinen kainalojuttu kertoo, vuoden tai parin lisäaika ei ongelmia ratkaise.

Väkivaltaisten säästöjen vaihtoehtoina on siten vain antaa alijäämiä anteeksi. Se voidaan tehdä esimerkiksi vuodelta 2023. Tai vuosien 2023–2024 kattamisvelvoite voidaan puolittaa, mikä kohtelisi alueita tasavertaisemmin.

Tai sitten pitää uudistaa rahoitusmalli.

Se lienee edessä joka tapauksessa.

Lue lisää: Hyvinvointialueet vetoavat: Rahoitusmalli on korjattava

Lue lisää: Länsi-Uusimaa teki oikaisuvaatimuksen rahoituksesta