Uusimaa, uusi sote
Timo Aronkytö, Teppo Heikkilä ja Sanna Svahn kertovat näkemyksiään Uudenmaan sotesta.
Uudellemaalle rakennettiin sote-uudistuksessa monen organisaation erillisratkaisu, vaikka alun perin valmistelussa oli yksi hyvinvointialue. Poliitikot päättivät toisin.
Nyt toimintoja sovittelevat yhteen neljä hyvinvointialuetta, Helsinki ja erikoissairaanhoidon järjestävä Hus.
Lähtötilanteet vaihtelevat. Helsingissä sote-rakenne oli olemassa heti alussa. Keski-Uusimaa toimi jo sote-kuntayhtymänä. Muut aloittivat organisaation rakentamisen alusta, Itä-Uusimaa 99 000 asukkaalle, Länsi-Uusimaa 486 000 asukkaalle.
– Olemme liian erilaisissa tilanteissa, sanoo Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkytö , joka veti sote-valmistelua Uudellamaalla.
Hän on kuitenkin tyytyväinen, että potilaiden hoito on hallinnon kiemuroista huolimatta sujunut hyvin. Kehitystäkin on tapahtunut, esimerkiksi Korsossa, jonka terveysasemalla on nyt hyvä lääkäritilanne.
– Mutta saavutetaanko sellaisia tavoitteita, jotka tälle uudistukselle on asetettu? Olen hyvin skeptinen.
Häntä epäilyttää erityisesti, onnistuuko perustason kehittäminen.
Onnistuminen rohkaisi Länsi-Uudellamaalla
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen johtajan Sanna Svahnin yleiskuva on toiveikkaampi. Suuren sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation rakentaminen oli kuin valtava startup, jonka onnistumista moni epäili. Kun tärkeimmissä asioissa sittenkin onnistuttiin, tekijöille tuli iso onnistumisen kokemus, Svahn kuvaa.
Toimintojen yhtenäistämisessä on Länsi-Uudellamaalla päästy jo alkuun. Iso asia on ollut, että hajallaan eri kunnissa olevia vuodeosastopaikkoja alettiin tarkastella yhtenä poolina. Tämä on Svahnin mukaan helpottanut päivystysten ruuhkia, jotka isolta osin johtuvat juuri jatkohoitopaikkojen puutteesta.
Joitakin käytäntöjä on myös levitetty koko alueelle. Jo hieman ennen hyvinvointialueen käynnistymistä otettiin käyttöön yhtenäinen seniorineuvontapuhelin, joka palvelee koko aluetta.
Maksuton ehkäisy laajennettiin niin ikään koko alueen alle 25-vuotiaille, joskin ikärajasta käydään neuvottelua.
Vastuitakin on siirretty. Raaseporissa Hus hoiti aiemmin kotisairaalapalvelua, vaikka se ei ole erikoissairaanhoitoa. Nyt se on siirretty Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtäviin.
Samaa kaikille?
Tällä hetkellä Uudellamaalla rakennetaan hoitopolkuja prosesseissa, jota kutsutaan kattotermillä segmenttityö.
– Meidän pitäisi [hyvinvointialueella] hoitaa mahdollisimman hyvin ne, jotka täällä pitää hoitaa. Niiden, jotka kuuluu lähettää, pitäisi sujuvasti hoitua Husissa. Siinä on varmasti meillä yhteistä kehitettävää, Svahn sanoo.
Kun järjestäjiä on edelleen monta, kuinka suuri riski on "ei kuulu meille" -ajattelu?
– Tällainen riski on olemassa, mutta oman kokemukseni mukaan riski ei ole toistaiseksi realisoitunut ainakaan kovin vahvasti, Husin hallintoylilääkäri Teppo Heikkilä sanoo.
Tasapainoa täytyy hakea myös siinä, kuinka paljon on mahdollista sopia yhteisiä käytäntöjä Uudenmaan laajuisesti – tämä helpottaisi Husia omien palvelujensa järjestämisessä – ja kuinka paljon niistä halutaan poiketa hyvinvointialuekohtaisesti, jotta palvelut vastaisivat parhaiten kunkin alueen tarpeita.
– Tässä on ihan alusta lähtien ollut ja tulee olemaan ymmärrettävästi jatkossakin nämä kaksi tulokulmaa, Heikkilä sanoo.
Svahn liputtaa koko Uudenmaan yhteistyön puolesta. Pitää analysoida, mikä toimii ja mikä vaatii kehittämistä.
– Pitäisi jotenkin pystyä katsomaan kokonaisuuden sujuvuutta, Svahn sanoo.
Heikkilän mielestä Uudenmaan erillisratkaisu tekee joka tapauksessa näkyväksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation haasteet ja pakottaa käymään niitä läpi.
– Uskoisin, että toiminnallisen integraation kysymykset ovat haasteena myös toisilla hyvinvointialueilla, mutta ne ovat enemmän piilossa hyvinvointialueorganisaation sisällä, hän sanoo.
Menokehitys kertoo onnistumisesta
Kaikki haastateltavat ovat sitä mieltä, että nyt pitää katsoa, miten uudistus lähtee sujumaan. Vasta tulevat vuodet kertovat, miten Uudenmaan erillisratkaisu onnistui tai ei onnistunut.
Mikä sitten myöhemmin kertoo, onnistuiko ratkaisu?
Sanna Svahnilla on selkeä näkemys. Yhdellä sanalla kuvattuna se on menokehitys. Miten Uudenmaan hyvinvointialueiden, Helsingin sotepen ja Husin menot kehittyvät? Mikä kasvaa, mikä supistuu?
Sote-uudistuksessa tavoiteltiin perustason vahvistumista. Jos erikoissairaanhoito silti kasvaa perustasoa enemmän, tavoitetta ei Svahnin mielestä saavutettu.
Aronkydön mielestä onnistumisen mittareiksi sopivat samat mittarit, jotka kuvastavat koko sote-uudistuksen onnistumista: mitä käy kustannusvaikuttavuudelle, laadulle, saatavuudelle ja kokonaiskustannuksille.
Heikkilä asettelee sanansa varovasti eikä ota kantaa, millä onnistumista kannattaisi mitata.
– On joka tapauksessa meidän Uudenmaan toimijoiden vastuulla osoittaa, että potilaiden ja asiakkaiden palvelut toteutuvat erillisratkaisussa yhdenvertaisesti muun Suomen kanssa ja että kustannukset pysyvät hallinnassa, hän muotoilee.
Uusimaa rahoittaa valtakunnallisia tehtäviä
Hyvinvointialueiden rahoitusvaikeudet ovat olleet otsikoissa koko Suomessa. Enää erikoissairaanhoidosta ei lähde laskua kuntiin, vaan rahoituksen pohjana on raamibudjetti, johon rahat myöntää valtio. Uudellamaalla Hus saa rahansa uusilta omistajiltaan eli neljältä hyvinvointialueelta ja Helsingiltä.
Selkeältä vaikuttaa. Paitsi että. Raamibudjetit eivät ole riittäneet palvelujen tuottamiseen, ja alijäämää syntyy myös Uudellamaalla.
Pelkästään Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen alijäämä on tänä vuonna noin 80 miljoonaa euroa. Ensi vuoden alijäämäarvio on pyöreästi sata miljoonaa.
– Valtio antoi meille raamin, jossa ei voi pysyä. Me annoimme Husille raamin, jossa se ei voi pysyä, Aronkytö kärjistää.
– Sitten kysymys kuuluu, kummalla meistä on enemmän seikkoja, joilla voi lisätä tuottavuutta ja ehkä lähteä säästämään.
Aronkydön mielestä lakisääteistenkään palvelujen järjestämiseen ei ole tarpeeksi nykybudjeteissa.
Husilla on valtakunnallisia vastuita kuten elinsiirrot. Näiden toimintojen rahoitusta pitäisi haastateltavien mielestä muuttaa, koska rahoitus on liikaa Uudenmaan vastuulla.
Teppo Heikkilä lisää tähän tutkimuksen ja opetuksen. Niiden ja valtakunnallisten tehtävien rahoituksen pitäisi hänen mielestään tulla suoraan valtiolta.
Rahoituksen muutos on ollut iso.
– Olen itse monta kertaa sanonut, että ylipäätään tässä sote-uudistuksessa rahoitusuudistus on melkeinpä isompi muutos kuin toiminnallinen uudistus, Heikkilä sanoo.
Hänen mielestään rahoitukseen tulisi rakentaa nykyistä enemmän kannustinelementtejä.
Muitakin kuin säästökannustin.
