Työssä jaksaminen haaste myös lääkärille
Ihanneammatissa moni vie itsensä äärirajoille, jolloin riittävästä unen määrästä on pakko tinkiä.
Työssä jaksaminen on haaste myös lääkäreille. Tätä mieltä on unilääkäri Henri Tuomilehto , jota pyydetään luennoimaan unen merkityksestä yhä useammin myös lääkäreille.
– Kollegat ovat itselleni tärkeä ryhmä, ja olen luennoinut heille paljon viime vuosien aikana. Lääkärin työ on vaativaa ja epäsäännöllistä, minkä vuoksi jaksaminen ja unen merkitys nousevat keskiöön.
Lääkärit ovat usein ihanneammatissaan, jossa työn imu on kova. Hän on kokenut tämän itsekin, työskennellessään 15 vuotta erikoislääkärinä yliopistosairaalassa. Silloin hän joutui muun muassa tekemään vastuullisia päätöksiä myös yöllä.
– Yötyö on tutkitusti kuormittavaa elimistölle. Siitä huolimatta suurimmat kuormittavat asiat liittyvät vapaa-aikaan. Vapaa-ajan vietosta on tullut suorituskeskeistä ja tavoitteellista. Se painottuu helposti iltaan, jolloin unen määrästä tingitään.
Tuomilehdon mukaan lääkäreillä on unen kanssa samoja haasteita kuin muillakin.
Tuomilehto kuvailee tuoreessa kirjassaan Nukkumisen taito aikaa, jolloin hän teki päivystystyötä lääkärinä ja samalla väitöskirjaa, enimmäkseen iltaisin ja öisin. Aamulla hän tuli työvuoroon väsyneenä, mikä vaikutti viihtymiseen työssä.
– Huono nukkuminen iskee aina ensimmäiseksi aivotoimintaan, jolloin käytös muuttuu. Väsyneen lääkärin on vaikea olla empaattinen vastaanotolla. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin, kun työpaikalle ei halua mennä, ja ajatuksissa potilaat alkavat vaikuttaa vihollisilta.
Tuomilehto kuvailee itse aiheutettua unen puutetta sosiaaliseksi jet lagiksi.
– Minulla ei ole ollut unihäiriöitä, enkä ole kärsinyt unettomuudesta. Nämä asiat on syytä erottaa, kun puhutaan unesta.
Unen puute on masennuksen riskitekijä
14 vuotta yrittäjänä toiminut Tuomilehto on hoitanut unihäiriöisiä vastaanotoillaan, joita hän edelleen pitää kahdesti viikossa luennoiden lisäksi. Kirjassaan hän kuvailee vastaanotolleen tulleita potilaita, jotka ovat kärsineet pitkään unettomuudesta.
– Pitkään jatkunut unen puute alkaa helposti ahdistaa. Huono nukkuminen puolestaan on riskitekijä muun muassa masennukseen.
Tuomilehdon mukaan nukkuminen otetaan edelleen aivan liian harvoin esiin terveyden riskitekijänä, toisin kuin ravitsemus ja liikunta.
– Uniongelmat, ylipaino ja etenkin nuorten mielenterveysongelmat koskettavat isolla kädellä kaikkia lääkäreitä vastaanotolla.
Tuomilehto kysyykin, saavatko lääketieteen opiskelijat riittävästi työkaluja näiden asioiden taklaamiseen.
– Lääkäreiden koulutuksessa pitäisi olla vahvasti esillä se, miten ennalta ehkäistään isoja kansansairauksia. Opiskelin itse lääketieteellisessä tiedekunnassa paljon sairauksista, joita en ole ikinä kohdannut työssäni.
Unihäiriöitä on noin 80
On normaalia nukkua joskus huonosti, mutta kun puhutaan yli kolme kuukautta jatkuneista unihäiriöistä, puhutaan jo sairauksista.
– Unihäiriöitä on noin 80. Yhdellä ihmisellä voi olla samaan aikaan 4–5 unihäiriötä. Yleensä näissä tilanteissa helpointa on määrätä unilääke ja ymmärrän, että niin tehdään.
Kirjassaan Tuomilehto kertoo keinoja, joilla unihäiriöitä voidaan kartoittaa ja hoitaa. Esimerkiksi ylipainon hoidossa unihäiriöihin tulisi puuttua, koska ne estävät painon pudottamisen.
Joka viides suomalainen aikuinen kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta. Todettuja uniapneatapauksia on noin 400 000, mutta Tuomilehdon mukaan yli 80 prosenttia uniapneaa sairastavista on diagnosoimatta.
Unilääketiede on siitä huolimatta marginaalilaji. Ihminen voi elää pitkään ilman liikuntaa ja vähällä ravinnolla, mutta ei ilman unta.
– Sen vuoksi on hämmästyttävää, kun puhutaan terveellisistä elämäntavoista, niin yleensä liikunta ja ravinto mainitaan, mutta ei unen merkitystä.
Ennaltaehkäisyyn resursseja
Tuomilehdon mukaan uniongelmien hoitoon pitäisi olla terveydenhuollossa samanlainen toimintamalli kuin tupakasta vieroittamiseen.
– Uniongelmaiset ovat niin iso massa, että asia ei ratkea vastaanottokäynneillä tai uniryhmillä. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan matalan kynnyksen digitaalinen ohjaus.
Tuomilehdon mukaan unihäiriöt ovat herkkä aihe niillä, jotka kärsivät siitä. Vastaanotolla pitäisi pysähtyä kysymään nukkumisesta. Terveydenhuollolla tulisi olla myös mittarit ja apuvälineet uniongelmien ratkaisemiseen.
– Esimerkiksi uniapneasta kärsivä saattaa kertoa, että hänellä on hyvät unenlahjat, koska pystyy nukkumaan heti missä tahansa. Uniongelmainen voi uskotella itselleen pitkään, että asiat ovat hyvin, kunnes on pakko pysähtyä.
