Tuomiolle oireettoman sukuelinherpeksen tartuttamisesta
Infektiolääkäri ja rikosoikeuden professori ihmettelevät Vaasan hovioikeuden ratkaisua.
Niin infektiolääkäri kuin oikeusoppinutkin ihmettelevät tapausta, jossa sukuelinherpeksen kumppaniinsa tartuttanut, oireeton ja tartunnastaan tietämätön mies sai Vaasan hovioikeudessa tuomion vammantuottamuksesta.
Miehen katsottiin toimineen huolimattomasti, ja hän sai maksettavakseen sakkotuomion, sekä yhteensä 15000 euron korvaukset uhrille.
Infektiosairauksien osastonylilääkäri Jussi Sutinen Husista kertoo, että tapaus on herättänyt hämmennystä infektiolääkäreiden keskuudessa.
Sutinen kertoo olevansa julkisuudessa olleiden tietojen varassa, mutta pitää erikoisena, että ihminen saa tuomion, vaikka on itse täysin oireeton ja tietämätön tartunnastaan.
Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan uhri ja syytetty olivat keskustelleet sukupuolitaudeista, ja mies oli kertonut käyneensä testeissä. Mies ei kuitenkaan kertonut, että hän oli ollut sukupuoliyhdynnässä henkilön kanssa, jolla oli sukuelinherpes. Tätä häneltä ei ollut testattu, koska hänellä ei ollut oireita. Mies kertoi altistuksestaan vasta, kun vastapuoli sai oireita. Asiasta on kertonut muun muassa Iltalehti .
– Herpes ei kuulu rutiinitestipatteristoon. Herpesvirus on löydettävissä vain oireisella henkilöllä olevasta rakkulasta. Erityisen syyn takia voidaan myös hakea vasta-aineita verestä. Olisiko miehen pitänyt osata listata, mitä tauteja haluaa tutkittavaksi ja olisiko herpeksen vasta-aineita silti suostuttu tutkimaan? Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää? Sutinen kysyy.
Herpesvirus on väestössä hyvin yleinen. Tyypin 1 herpes, eli huuliherpes, on joka toisella aikuisella. Tyypin 2 herpes, sukuelinherpes, on joka viidennellä. Valtaosalla infektio on oireeton, mutta se säilyy elimistössä loppuiän. Virus voi harvinaisena oireena aiheuttaa jopa vaarallisen aivokalvotulehduksen. Kondomi antaa suojaa, mutta ei täydellisesti.
– Nämä ovat riskejä, joita elämässä on. Niiden torjumiseen rikosvastuu tuntuu aika huonolta ja epäsopivalta tavalta. Tärkeintä on, että ihmiset saavat hoitoa, Sutinen sanoo.
Sutinen pitää huolestuttavana, jos ajattelutapa leviää.
– Monet sairaudet tarttuvat oireettomassa vaiheessa. Esimerkiksi papilloomavirus tarttuu yleensä oireettomilta, samoin monet respiratoriset virukset. Myös streptokokkia voi olla nielussa oireettomillakin, Sutinen sanoo.
Hän huomauttaa, että olennainen osa infektioiden vähentämiseksi tehtävää työtä on tartunnanjäljitys. Se voi vaikeutua, jos tietämättään tautia tartuttanut voi saada siitä tuomion.
Ei järkevä rikosprosessin kohde
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio on huolissaan siitä, mitä seuraa, jos yleisten tartuntatautien tarttumisia aletaan käsitellä rikosoikeudellisesti, etenkin jos tartunta on ollut oireeton.
Sutinen, Nuotio ja infektioyksikön ylilääkäri Jaana Syrjänen Taysista kirjoittivat vastikään aiheesta mielipidekirjoituksen , joka julkaistiin Turun Sanomissa.
– Vastuullisten etsiminen on ongelmallista, jos tartuttaja on ollut oireeton, Nuotio sanoo.
– Elämässä on riskejä, joiden torjunta tai syyllisten etsintä jälkeenpäin on tietyllä tavalla turhaa.
Tuottamuksellisin syin voidaan tuomita sillä perusteella, että henkilön olisi pitänyt tietää ja ymmärtää oma tilanteensa ja tartunnan riski. Nuotio näkee, että mikrobitartuntojen yhteydessä tätä tulisi varoa: se ei ole kansanterveydellisesti viisasta ja kuluttaa turhaan rikosoikeuden resursseja.
Hän kuitenkin huomauttaa, ettei tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tuomion takana on.
– On huolestuttavaa, jos ruvetaan ajattelemaan, että herpestartunta olisi hyvä rikosprosessin kohde. Onko tällainen linjaus järkevä?
Jos infektiotautien tartuttamisesta annetaan tuomioita, tartuntaketjut on selvitettävä kunnolla. On pystyttävä varmistamaan, että tartunta on tosiasiassa tullut siltä, jota syytetään.
– Muiden tartunnanlähteiden poissulkeminen voi olla aika vaikeaa.
Rikosprosesseja tarvitaan silloin, jos on tietoisesti altistettu toinen esimerkiksi hankalalle sukupuolitaudille.
Linja HIV:n suhteen on pehmennyt
Merkittävä sairaus infektiotautien tartuttamisesta annettujen tuomioiden historiassa on HIV.
– Se oli alussa pelottava ja hurja sairaus. Hoitoja ei ollut ja tartunta johti kuolemaan. Tämä johti oikeudenkäynteihin viruksen tartuttamisesta. Tuomioita annettiin törkeistä pahoinpitelyistä ja kuolemantuottamuksista, Nuotio kertoo.
Hoitojen kehittymisen myötä HIV:stä tuli hoidettava sairaus. Hyvässä hoitotasapainossa oleva HIV ei tartu. Sen myötä korkeimman oikeuden ratkaisut ovat muuttuneet.
– 1990-luvulla annettiin kovia tuomioita. Vuoden 2015 aikaan ratkaisulinja lähti pehmenemään ja vuonna 2021 tuli tuomio, josta voi päätellä, että rikosvastuu poistuu, kun hoitotasapaino on hyvä. Tilanne on eri, jos sairaus on hoitamaton, Nuotio toteaa.
