Terveydenhuollon visiot ovat vähissä
Ne ovat jääneet pitkään jatkuneiden säästö- ja leikkaustoimien varjoon.
Hyvinvointialueet ovat toimineet reilun vuoden, mutta keskustelusta puuttuu kokonaan näkemys siitä, millainen julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulisi olla. Sen sijaan julkisessa keskustelussa koko muutos teilataan epäonnistuneeksi.
Lääkäriliiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa Porin SuomiAreenassa pohdittiin keskiviikkona terveydenhuollon visioita. Keskustelijoina olivat THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen , Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen ja valiokuntaneuvos Päivi Salo .
Keskustelua johdatellut Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Jukka Mattila muistutti avauspuheessaan siitä, että 1980-luvulla Suomessa oli yksi maailman parhaista terveydenhuoltojärjestelmistä. Sen alasajo alkoi 1990-luvun laman aikoihin. Silloin alkoivat jatkuvat säästö- ja leikkaustoimet, mitkä jatkuvat uusilla hyvinvointialueilla.
Liina-Kaisa Tynkkysen mukaan visio on keskeinen elementti.
– Laman jälkeen suunta on unohtunut ja on keskitytty liiaksi vain talousasioihin. Samalla tilanne on politisoitunut.
Omalääkärin lisäksi omahoitajia
Yleisön joukosta keskusteluun osallistunut lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen pitää omalääkärimallia osana Lääkäriliiton visiota, jonka voi toteuttaa pitkällä aikavälillä. Omalääkärimalli perustuu Aaltosen mukaan kansalaisten toiveeseen saada luotettavia palveluita tutuilta ihmisiltä.
Hän kertoo käyneensä 20 vuoden ajan samalla parturilla ja toivoo, että sama tilanne toteutuisi myös lääkärikäynneillä.
– Minulla on ollut 40 vuotta sama hammaslääkäri, joka jää nyt valitettavasti eläkkeelle, jatkoi Mattila.
Tilaisuuden keskusteluissa kävi ilmi, että omalääkärimallia voisi laajentaa muihinkin kuin lääkäreihin.
– On paljon tilanteita, joissa lääkärin sijasta oikea osoite olisi esimerkiksi fysioterapeutti tai sairaanhoitaja. Mielestäni omalääkärimallia voisi laajentaa koskemaan myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon alueita, sanoi Leskinen.
Sosiaaliset arvot talouden edelle
Päivi Salo korosti, että tarvitaan arvokeskustelua siitä, halutaanko säilyttää nykylainsäädännön mukainen universaaleihin palveluihin perustuva malli, jossa palvelut turvataan kaikille yhdenvertaisesti.
Salo muistuttaa sote-ratkaisujen taustalla vaikuttaneista vuoden 2010 palvelujärjestelmän tavoitelinjauksista, joissa haettiin palvelujen yhdenvertaisuutta, asiakaskeskeisyyttä, vaikuttavuutta, kustannustehokkuutta ja alan vetovoimaisuutta.
– Visiokeskustelussa on syytä päivittää, pitävätkö tavoitteet edelleen, hän sanoi.
Leskisen mukaan ennen ymmärrettiin, että visio maksaa, nyt ei.
– Hyvinvointialueiden ketteryyden sijaan pitäisi puhua myös siitä, miten ihmisistä pidetään huolta, kommentoi Leskinen.
Sotessa puhutaan paljon vaikuttavuudesta, mutta Leskinen kysyy, mitä sillä konkreettisesti tarkoitetaan.
– Käytännössä monesta tekemästämme asiasta ei tiedetä, mikä oikeasti on vaikuttavaa.
Keskustelussa nousi toistamiseen esiin ikääntymisen vaikutus palveluiden kehittämisessä. Esimerkiksi syöpätapausten määrä kasvaa. Keskustelussa ilmeni myös huoli kotihoivan työntekijöiden riittämättömyydestä.
Tilaisuuden lopuksi Jukka Mattila kertoi ilahtuneensa siitä, että keskustelu terveydenhuollon visioiden tarpeellisuudesta nousi esiin Porin SuomiAreenan muissakin keskusteluissa.
