"Terapioiden kehittäminen ei voi olla hanke"
Dosentti Samuli Saarni esittää, että Suomeen perustetaan psykoterapian ja psykososiaalisten hoitojen kansallinen osaamiskeskus. Hänen mukaansa hyvinvointialueet eivät kykene yksin ylläpitämään Terapiat etulinjaan -toimintamallia digitaalisine palveluineen.
Toukokuun alussa Kela julkaisi tilastoja ahdistuneisuushäiriön voimakkaasta lisääntymisestä. Tilastojen mukaan esimerkiksi nuorille naisille maksetut ahdistuneisuushäiriöihin perustuvat päivärahapäivät ovat lähes viisinkertaistuneet vuodesta 2005. Muutamaa viikkoa myöhemmin kansalaisaloitteena alkunsa saanut terapiatakuu otettiin pois hallituksen esityksestä.
Mielenterveyden parissa työskentelevät ovat olleet häkeltyneitä hallituksen päätöksestä. Heidän mukaansa ahdistuneisuushäiriön lisääntyminen on vain jäävuoren huippu mielenterveyden häiriöiden pitkään jatkuneesta lisääntymisestä Suomessa.
Dosentti Samuli Saarnista on hämmentävää, kuinka vähän julkisuudessa on keskusteltu mielenterveyden häiriöistä aiheutuvien sairauslomien jyrkästä lisääntymisestä.
– Tilanne on jatkunut tällaisena jo vuosikausia, mutta sitä ei tunnuta ottavan vakavasti.
– Ensimmäisenä tulee mieleen se kyyninen ajatus, että vaikka olemme vuosikausia ajaneet sitä, että mielenterveyden häiriöt otettaisiin yhtä vakavasti kuin somaattiset häiriöt, siihen on kerta kaikkiaan edelleen matkaa. Jos vaikka syöpätauteihin liittyvä kuolleisuus tai tules-häiriöiden aiheuttamat sairauspoissaolot kasvaisivat tuollaisella vauhdilla, meillä olisi jonkinlainen kansallinen hätätila ja pelastamisprojekti käynnissä, Terapiat etulinjaan -toimintamallin hankejohtajana toimiva Saarni sanoo.
Saarnin mukaan yhtälö on vaikea varsinkin psykiatrian näkökulmasta, kun kysynnän kasvuun yhdistetään henkilökuntapula ja psykiatripula.
– Mahdollisuudet vastata kysyntään vain vähenevät. Eikä henkilökuntaa oikein enää saa rahallakaan.
"Ennaltaehkäisy ei yksikseen riitä"
Samaan aikaan, kun ahdistuneisuushäiriöt ovat lisääntyneet valtavalla volyymilla, myös Kelan psykoterapiakuntoutusten käyttö on kasvanut voimakkaasti.
– Riippumatta siitä, miten tähän on tultu, nämä ihmiset pitäisi hoitaa. Ennaltaehkäisy on tärkeää, mutta yksikseen se ei riitä.
Saarni myöntää, että mielenterveyspalveluiden järjestäminen on yllättävän monimutkaista.
– Yleisesti ajatellaan, että terapiahan on juttelua, ja se on tosi helppo laittaa kuntoon. Käytännössä asia on täysin päinvastoin. Porrastetun psykoterapiajärjestelmän rakentaminen on monimutkaista. Se vaatii paljon tukipalveluita ja yhteistyötä. Tämän takia se varmasti useimmiten kaatuukin.
Yliopistosairaalat halutaan mukaan tukirakenteeseen
Saarni on ollut rakentamassa Terapiat etulinjaan -toimintamallia vuodesta 2020.
– Nythän meitä tietenkin huolettaa, että kun ei tullut terapiatakuuta, miten saamme turvattua tällaisen kansallisen toimintamallin ja sen ylläpitorakenteet. Jotenkin pitäisi kaikkien yhdessä sitoutua yhdenvertaisen terapiaanpääsyn kehittämiseen, että ihmiset pääsevät vaikuttavaan hoitoon nopeasti, asuinpaikastaan riippumatta.
– Terapioiden kehittäminen ja ylläpitäminen ei voi olla hanke, vaan pysyvä toimintamalli.
Saarnin mukaan uudet hyvinvointialueet eivät kykene itsekseen ylläpitämään tällaista järjestelmää eikä siihen liittyviä digipalveluita.
– Ainoa tapa saada malli pysyväksi olisi kansallinen tukirakenne, joka muodostuisi yliopistosairaaloista. Siten, että nämä viisi yliopistosairaalaa tukevat kukin omaa yhteistyöaluettaan tuottamalla palveluita ja koulutuksia.
Mallin ylläpito vaatii myös paljon digikehittämistä.
– On sanottava ihan suoraan, että digitaalisten mielenterveyspalveluiden kehittäminen ei tule onnistumaan, jos kaikki 22 hyvinvointialuetta tekevät sen erikseen. Ainoa tapa onnistua on kansallinen yhteistyö. Ja näiden palveluiden kehittämisellä on kiire.
Saarni muistuttaa, että ensi vuoden alussa on jaossa yli 300 miljoonaa euroa EU:n kehittämisrahoja.
– Meillä olisi mahdollisuus tehdä Suomesta digitaalisten mielenterveyspalveluiden mallimaa. Ja meillä on myös mahdollisuus tyriä se aivan totaalisesti, jos me pilkomme palveluiden kehittämisen alueille. Eihän kenellekään tulisi mieleenkään, että esimerkiksi syöpää hoidettaisiin eri tavalla 22 alueella.
Kaksi vuotta jatkuneessa työssä on tullut myös selväksi, että Suomeen tarvitaan psykoterapian ja psykososiaalisten hoitojen kansallinen osaamiskeskus. Ihan kuten maassa on kansallinen syöpäkeskus tai terveydenhuollon menetelmien arviointikeskus, Saarni vertaa.
– Aika olisi kypsä tälle, jotta voisimme oikeasti tukea ja saada järjestelmä pysyväksi.
Hämmennystä, pettymystä ja suuttumusta
Mieli ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi kuvaa terapiatakuun jäämistä pois lakiesityksestä "valtavaksi pettymykseksi".
– Kun miettii, kuinka paljon kannatusta terapiatakuu keräsi puolueissa ja kuinka hyvin se otettiin vastaan eduskunnassa syksyllä 2019, on vaikea käsittää miten tämänkaltaiseen ratkaisuun päädyttiin.
Aalto-Matturi hämmästelee myös sitä, että lakiesityksessä "ei ole jälkeäkään" terapiatakuusta.
– Kysymys on kuitenkin kansalaisaloitteesta, joka hyvin nopeasti keräsi yli 50 000 allekirjoitusta ja oli laajasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lakiesityksessä terapiatakuu sanana näkyy kerran.
Aalto-Matturin mukaan myös järjestön yhteistyöverkostoissa ollaan hämmentyneitä, pettyneitä ja suuttuneita.
– Siellä on iso määrä aktiivisia toimijoita, jotka ovat tehneet valtavasti työtä mielenterveyspalveluiden parantamiseksi. He ovat uskoneet, että tällä hallituskaudella päästään eteenpäin ja että nyt on vihdoin ymmärretty, että mielenterveyttä hoidetaan Suomessa huonosti.
Ministerin kommentit kummastuttavat
Lopputulokseen pyritään vielä vaikuttamaan.
– Vähintäänkin toivomme, että valiokunta ottaisi kantaa siihen, että kansalaisaloitetta ei varsinaisesti ole käsitelty. Ja että miten terapiatakuuta viedään eteenpäin, jos ei se tähän hoitotakuuseen mahdu. Koska eihän sinänsä ole mitään välttämättömyyttä yhdistää näitä kahta. Perimmäinen ongelma lienee se, että hoitotakuu ei koske hoitosuunnitelman mukaisia hoitoja, ja terapiatakuussa on nimenomaan kyse niistä.
Terapiatakuu olisi edellyttänyt, että psykoterapiaan pääsee enintään neljässä viikossa. Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd.) perusteli viime viikolla Helsingin Sanomien haastattelussa, että "ei muihinkaan sairauksiin ole laitettu tällaisia omia aikarajojaan".
– Minusta se on surullista ja erikoista. Viime eduskuntavaalien yhteydessä ja hallitusohjelmaa rakennettaessa syntyi yhteiskunnallinen ja poliittinen yhteisymmärrys, että mielenterveys täytyy nostaa erityisasemaan. Ja nyt ministeri sanoo, ettei mielenterveyttä voi nostaa erityisasemaan. Mihin se poliittinen yhteisymmärrys on kadonnut 2,5 vuodessa? Varsinkin, kun tiedetään, että pandemia on ollut mitä suurimmassa määrin globaali mielenterveyskriisi.
Hoitotakuu haittaa mielenterveyden hoitoja?
Aalto-Matturi muistuttaa, että jo ennen pandemiaa oli tiedossa, että Suomessa mielenterveyden häiriöitä hoidetaan takapainotteisesti.
– Ikään kuin odotamme ongelmien kroonistumista ja siirrämme potilaat sitten erikoissairaanhoidon jonoihin ja satsaamme kalliiseen kuntoutukseen.
Hoitotakuu saattaa nyt pakottaa hyvinvointialueita suuntaamaan resursseja asioihin, jotka sisältyvät hoitotakuuseen, Aalto-Matturi miettii.
– Pahimmillaan voi käydä niin, että mielenterveyden hoidot kärsivät, koska ne eivät ole takuun piirissä.
