Tekeillä oleva syöpästrategia tähtää vaikuttavampaan työhön
Syövät lisääntyvät väestön ikääntyessä, ja siihen halutaan nyt valmistautua.
Suomessa tehdään parhaillaan maan kaikkien aikojen ensimmäistä kansallista syöpästrategiaa. Onkin korkea aika, sillä strategiaa vailla oleva Suomi alkaa olla harvinaisuus EU-maiden joukossa, ja haasteet kasvavat väestön ikääntyessä.
– Suomelta puuttuu kansallinen syöpästrategia, ja sen tekeminen on hyvin tärkeä asia, näkee pääsihteeri Juha Pekka Turunen Syöpäjärjestöistä.
– Toivon mukaan syöpästrategiassa löydetään työkaluja entistä vaikuttavampaan työhön, hän sanoo.
Sosiaali- ja terveysministeriö antoi strategian laatimisen tehtäväksi Kansalliselle syöpäkeskukselle Ficanille viime keväänä.
Työn etenemisestä vastaa ohjausryhmä, jossa on edustajat sosiaali- ja terveysministeriöstä, Kansallisesta syöpäkeskuksesta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Syöpäjärjestöistä. Työn tukena on asiantuntijaverkosto.
Työryhmän väliraportti on valmistumassa vuoden loppuun mennessä. Syöpästrategian odotetaan valmistuvan ensi toukokuussa.
Syöpästrategia tulee kattamaan koko syöpään liittyvän polun: syövän ehkäisyn, seulonnat, diagnostiikan, hoidot, potilaiden kuntoutumisen tuen ja psykososiaalisen tuen, palliatiivisen ja saattohoidon sekä syöpätutkimuksen.
Luvassa yhä enemmän syöpiä
Turunen listaa syöpiin liittyviä haasteita, joihin strategiassa pyritään vastaamaan. Tällä hetkellä Suomessa todetaan noin 37000 uutta syöpää vuodessa. Vuonna 2040 niitä ennustetaan todettavan kymmenentuhatta enemmän.
Tämä tietää lääkäreille lisääntyviä työpaineita ja vaatimusta tehokkuuteen.
– Pitää pystyä hoitamaan enemmän resursseilla, jotka eivät ole suhteessa samansuuruisia kuin nyt. Lisäkierteitä tuo väestön vanheneminen. Pääosa uusista syövistä tulee yli 75-vuotiaille. Meillä on todellinen haaste miettiä, miten tilanne hoidetaan, Turunen sanoo.
Usein iäkkäällä on myös muita sairauksia. Useimmilla isoista kansansairauksista on samat riskitekijät kuin syövällä. Iän ja sairauksien karttuessa hoitokuntoisuus ja toimintakyky heikkenevät, eikä kaikkia syöpähoitoja voida antaa.
– Paljon joudutaan pohtimaan palliatiivisen hoidon näkökulmaa ja lisäämään sen alan osaamista ja tekemistä, Turunen toteaa.
Monet uudet syöpälääkkeet ovat kalliita. Syövän hoidossa kustannukset nousevat suhteellisesti eniten juuri lääkehoidossa.
– Toisaalta tarvitaan hyviä, vaikuttavia lääkkeitä, mutta toisaalta osa uusista lääkkeistä ei kuitenkaan lisää potilaan elinikää kovin paljon. Tutkimuksen kautta pitää löytää, mitkä lääkkeistä ovat parhaita, Turunen sanoo.
Talous haastaa
Hyvinvointialueiden kriisin myötä entistä useammin tulee eteen kysymys siitä, miten tutkimuksiin ja hoitoon päästäisiin tarvittaessa nopeasti.
– Varmasti syövän hoitoa pyritään hyvinvointialueilla priorisoimaan, mutta kyllä taloushaasteilla on vaikutuksia käytettävissä oleviin resursseihin koko terveydenhuollossa.
Huolta aiheuttaa myös syövän aiheuttama taloudellinen taakka sairastuneille. Hoitojen aikana potilas joutuu olemaan pitkiä aikoja pois töistä ja hoidoista tulee myös kustannuksia.
– Tässä vertailussa Suomi ei pärjää kovin hyvin, Turunen toteaa.
Turunen ennakoi, että jatkossa psykososiaalinen tuki kuntoutujille ja läheisille jää entistä enemmän kolmannen sektorin vastuulle.
– Iso muutos aikaisempaan on, että potilaiden ja läheisten osallisuus tulee entistä tärkeämmäksi.
Tärkeää on myös satsaaminen syövästä kuntoutumiseen.
Miten ennaltaehkäistä parhaiten?
Pohdittavaa riittää myös syöpäseulonnoissa, varhaisessa toteamisessa ja ehkäisyssä.
Toiveissa on, että eturauhassyöpään ja keuhkosyöpään löydettäisiin hyviä seulontamahdollisuuksia.
– Uusia seulontamenetelmiä etsitään tutkimusasetelmilla, joissa on kohtuullisen pitkä seuranta-aika, jotta seulontojen vaikuttavuutta voidaan tutkia, Turunen kertoo.
Noin 40 prosenttia syövistä arvioidaan olevan ehkäistävissä. Tähän liittyvät esimerkiksi alkoholin ja tupakan saatavuus, ylipainon ehkäiseminen ja vaikkapa HPV-rokotukset.
