Tarvitsevatko aikuistuneet keskoset hoitosuosituksen?
Eero Kajantie iloitsee, että Sigrid Jusélius Symposium kokosi yhteen keskostutkimuksen tutkijoita.
Sigrid Jusélius Symposium kokosi tällä viikolla 150 asiantuntijaa Helsingin Hanasaareen.
Teema oli ennenaikainen syntymä.
Symposiumin järjestäjä, professori Eero Kajantie Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Oulun yliopistosta iloitsee, että symposium kokoaa keskostutkijoita eri puolilta maailmaa, sekä maantieteellisesti että tutkimusaiheiden puolesta.
Keskostutkimus jakautuu kolmeen osa-alueeseen. Isoin volyymi kohdistuu keskosten akuuttihoitoon, erityisesti pikkukeskosten tehohoitoon. Aiheen parissa työskentelevät tyypillisesti lastentautien tutkijat.
Toinen alue on ennenaikaisen syntymän ehkäisy, jota tutkivat usein naistentautien ja synnytysten tutkijat.
Kolmas alue on elämänkaarilääketiedettä, joka on Kajantien oma tutkimusala.
– Olemme toisistamme tietoisia, mutta voisimme ehkä olla nykyistä enemmän yhteydessä, hän sanoo.
Suurin osa keskosista elää normaalia elämää
Mitä tutkimus sitten kertoo aikuistuneista keskosista?
Pienin puoli prosenttia vauvoista, usein syntyneet ennen raskausviikkoa 28, on yleensä tarvinnut tehohoitoa.
Hyvä uutinen on, että suurin osa elää normaalia elämää.
– Terveet keskosena syntyneet eivät ehkä päivittäin ajattele sitä, että ovat syntyneet keskosina. Osalle se on kuitenkin tärkeä osa elämänhistoriaa, Kajantie kuvaa.
Toisaalta heillä on väestöryhmänä tiettyjä sairauksia ja riskejä enemmän kuin täysaikaisina syntyneillä.
Astma ja keuhkoahtaumataudit ovat tavallisempia keskosilla, samoin korkea verenpaine, heikentynyt glukoosinsieto, ahdistus ja masennus. Kuntoliikunnan harrastaminen on vähäisempää.
Riskikäyttäytymistä ja käytöshäiriöitä on keskostaustaisilla vähemmän.
– Lista on pitkä. Nämä eivät tietenkään koske kaikkia keskosia. Muutkin asiat vaikuttavat.
Ongelmia ei pidä etsimällä etsiä
Hyvin ennenaikaisesti eli ennen raskausviikkoa 32 syntyneillä erot täysiaikaisiin ovat selviä. Esimerkiksi heikentyneen glukoosinsiedon tai astman riski on kaksin-kolminkertainen täysiaikaisina syntyneisiin verrattuna.
– Mietimme kovasti, olisiko tällä yksilötason merkitystä, pitäisikö tämä ottaa hoitosuosituksissa huomioon tai pitäisikö keskosina syntyneille tehdä erityistutkimuksia, Kajantie sanoo.
No pitäisikö?
Kajantie asettaa sanansa varovasti. Hänen mukaansa tutkijoiden viesti ei ole, että asiat olisivat huonosti tai että ongelmia pitäisi etsimällä etsiä.
Lisäksi tutkimusnäyttöä esimerkiksi ryhmään kohdistuvan rutiiniseurannan hyödyistä ei ole paljon.
– Se uskalletaan sanoa ulos, että kun lääkäri terveydenhuollossa tapaa kenet tahansa potilaan ja tekee perusteellisen anamneesin, jossa selvitetään terveyshistoriaa ja sukuhistoriaa, voisi mukana olla muutama kysymys syntymähistoriasta. Onko syntynyt keskosena, mikä oli syntymäpaino, liittyikö syntymään jotain erikoista?
Näiden perusteella voi valpastua selvittämään keskosena syntyneiden riskitekijöitä, mitata esimerkiksi verenpaineen, kysyä mielialasta tai liikuntatottumuksista.
Hoitosuositusten laatiminen keskosena syntyneille aikuisille ei kuitenkaan ole Kajantien mukaan ajankohtaista.
– Ja voisi olla hyvä, että keskoset itse tietäisivät, että tällaisia tilastollisia riskejä on. He voivat itse päättää, vaikuttavatko riskit siihen, miten he haluavat elää.
