Tanskassa toimii paremmin – mitä opimme?

Perusterveydenhuolto toimii Pohjoismaista parhaiten Tanskassa. Yleislääkärit ovat maassa ammatinharjoittajia, ja potilaat listautuvat haluamalleen lääkärille.

Pohjoismaat jakautuvat perusterveydenhuollossa kahteen leiriin.

Jos Islannin tilalla on Viro, kolme maata luottaa omalääkärimalliin, jossa lääkäri hoitaa oman listansa potilaita ja kansalainen voi valita lääkärinsä.

Suomi ja Ruotsi ovat valinneet terveyskeskukset. Keskuksen voi valita, lääkäriä ei.

Kumpi on parempi?

Vaikea vertailla. Järjestelmät poikkeavat suuresti toisistaan. Osalla perusterveydenhuoltoon kuuluu laaja joukko palveluita, osalla vain yleislääkärin vastaanotot.

Yritetään silti.

Jalat edellä puussa

– Kyllä se on Tanska.

Lauri Vuorenkosken vastaus on varma. Kysymys kuului, missä Pohjoismaassa perusterveydenhuolto toimii parhaiten.

Terveyspolitiikan asiantuntija Lääkäriliitosta oli elokuussa järjestämässä Pohjoismaiden perusterveydenhuoltoja vertailevaa seminaaria ja on seurannut alaa vuosia.

Yleislääkärin vastaanoton pitäminen on Tanskassa haluttua. Töitä tekevät pääasiassa kokeneet, vuosia tehtäväänsä marinoituneet lääkärit itsenäisinä ammatinharjoittajina. Kuin apteekkarit Suomessa. Proviisori kiertää aluksi apteekkeja työntekijänä, kunnes senioriteettia on tarpeeksi ja hän saa apteekkiluvan.

Vertaus on karkea, mutta havainnollistaa, miten Suomi elää jalat edellä puussa.

Terveyskeskuksissa on paljon nuoria lääkäreitä, eivätkä työpaikat ole halutuimpia.

Listat vakiintuneita

Yleislääkärillä on Tanskassa listallaan keskimäärin 1 740 potilasta. Käynnit ovat ilmaisia. Potilas voi vaihtaa listaa kerran kuussa, mutta harva niin tekee.

Lääkäri saa tuloistaan kolmanneksen kapitaationa, loput tulevat käynti- ja toimenpidemaksuina. Kapitaatio eli kiinteä maksu listalla olevasta potilaasta on vuodessa noin 70 euroa.

Vastaanotoista vajaa tuhat on yhden lääkärin asemia. Lopuilla on töissä 2–9 lääkäriä – hekin ammatinharjoittajia.

Lääkäreitä perusterveydenhuollossa on 5,9 miljoonan asukkaan maassa 3 400. Suomessa heitä on 3 900.

Jonotusta vähän

Ratkaisut näyttävät tuottavan tyytyväisiä potilaita.

Tanskan yleislääkäriyhdistyksen tutkimus vuodelta 2018 kertoi 97 prosentin olevan tyytyväisiä lääkärisuhteeseensa. 96 prosenttia ilmoitti palveluiden olevan hyviä tai erittäin hyviä.

Suomalainen todellisuus, jossa pyritään 14 päivän hoitotakuuseen, olisi ennenkuulumatonta. Lääkäriin pääsee muutamassa päivässä.

Yleislääkäri on Tanskassa kuin Suomessa monelle gynekologi: lääkäriä ei vaihdeta ja samalle vastaanotolle saapuu jälkipolvi.

Jatkuvuus korostui elokuun seminaarissakin. Puheenvuoroissa korostettiin, miten se vähentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Samalla terveydenhuollon kustannukset pienenevät ja potilastyytyväisyys paranee.

Jatkuvuuden edut on todettu myös sosiaali- ja terveysministeriön viime vuonna julkaisemassa Omalääkäri 2.0 -selvityksessä.

"Pitäisi kokeilla"

Voisiko Suomi siis ottaa Tanskasta mallia?

– Pitäisi ainakin kokeilla, Vuorenkoski vastaa.

Kokeilun ytimessä pitäisi Vuorenkosken mielestä olla listamalli. Yhdessä ammatinharjoittajuuden kanssa voitaisiin päästä positiiviseen kierteeseen, jossa omalääkärin työstä tulee arvostettua ja hyvin palkattua.

– Kuin juristi. Aloitat työt juniorina, mutta nouset ajan kanssa osakkaaksi, Vuorenkoski vertaa.

Ammatinharjoittajuus ei Vuorenkosken mukaan välttämättä sellaisenaan sovi Suomeen. Kulttuuri on pitkään pohjautunut kuukausipalkkaan, joten muutos voi olla liian suuri.

Yhteinen ongelma Pohjoismaille on lääkäripula haja-asutusalueilla. Tämä koskee myös Tanskaa. Siellä pulaa koetaan myös taajamien sosioekonomisesti matalilla alueilla. Kokonaisuutena yleislääkäreitä on riittävästi.

Korvausjärjestelmä on myös todettu Tanskassa liian monimutkaiseksi.

Lääkärit tyytyväisiä

Entä Ruotsi, Norja ja Viro? Mitä niistä voi oppia?

Norjan listamallissa lääkärillä on keskimäärin tuhat potilasta. Potilaat voivat valita lääkärinsä, jos listalla on tilaa. Asemalla työskentelee tyypillisesti 3–10 lääkäriä.

Korvauksen maksaa kunta osin kapitaationa, osin käyntikorvauksina.

Lääkäreitä perusterveydenhuollossa on 5 000. Asukkaita on hiukan vähemmän kuin Suomessa.

Listamalli tuli käyttöön 2001. Jatkuvuuden todettiin 20 vuotta myöhemmin kohentuneen, ja vaikutukset terveyteen havaittiin myönteisiksi. Lääkärit ovat olleet tyytyväisiä. Kiinnostus työhön nousi varsinkin kymmenen ensimmäisen vuoden aikana.

Virossa listamalli syntyi kommunismin kaaduttua puhtaalta pöydältä.

Maa on todennut itsenäiset, yhden lääkärin asemat vaikeiksi. Lääketiede monimutkaistuu ja vaatii investointeja laitteisiin sekä tietotekniikkaan. Lomillekin lääkärin pitää päästä.

Asemia kannustetaankin Virossa yhdistymään 4–6 lääkärin kokonaisuuksiksi.

Laajuus Suomen vahvuus

Suomi kokeili omalääkärijärjestelmää 1980-luvulla osassa terveyskeskuksia. Lääkärille määrättiin vastuu väestövastuu. Potilas ei siis valinnut lääkäriään.

Kokeilu kariutui 1990-luvun lamaan. Väestövastuut olivat liian suuria, ja lääkäreiden työmäärä karkasi käsistä.

Ruotsin terveyskeskusjärjestelmä muistuttaa Suomea, mutta terveysaseman vaihto on joustavampaa. Tarjolla on myös yksityisiä asemia.

Vahvuus on moniammatillisuudessa.

Terveyskeskuksissa voi Suomessa ja Ruotsissa olla yleislääkärin lisäksi hoitajia, fysioterapeutteja, psykologeja erikoislääkärin vastaanottoja. Samoin röntgen- sekä laboratoriopalveluita. Kokonaisuuksiin on kytketty myös sosiaalitointa.

Jatkuvuudessa maat ovat kuitenkin jäljessä. Ruotsissa on potilas-lääkärisuhteen pituuden ja lääkärimäärän suhteen samoja ongelmia kuin Suomessa.

Artikkeli perustuu Perusterveydenhuolto Pohjoismaissa -seminaarin esityksiin. Niitä pitivät yleislääkäriyhdistysten puheenjohtajat Marte Kvittum Tangen (Norja), Magnus Isacson (Ruotsi), Roar Maagaard (Tanska) ja Margrét Ólafía (Islanti) sekä professorit Juha Auvinen (Suomi) ja Ruth Kalda (Viro). Apuna on käytetty myös Omalääkäri 2.0 -selvitystä.