Syöpärokotteita kehitetään useissa maailmanlaajuisissa tutkimuksissa – ”Parin vuoden aikana niistä saataneen jo tuloksia”
Koronarokotteen nopea tulo markkinoille on auttanut myös syöpärokotteiden kehittämistä.
Syöpärokotteita on tutkittu vuosikymmenien ajan. Odotukset ovat olleet korkealla, mutta tulokset vielä vähäisiä.
Husin syöpäkeskuksen tutkimusjohtajan, professori Peeter Karihtalan mukaan tulevaisuus näyttää kuitenkin varovaisen lupaavalta.
– Edistystä tulee, kun uusia rokotteita opitaan yhdistämään immunologisiin, puolustusjärjestelmää muilla tavoin aktivoiviin lääkkeisiin.
Syöpärokotteilla tarkoitetaan yleensä syövän hoitoon liittyviä rokotteita, mutta pisimmällä kehityksessä ja jo laajassa käytössä ovat syövän ehkäisyyn tarkoitetut rokotteet, kuten HPV-rokote.
HPV-rokote ehkäisee arviolta kaksi kolmasosaa kohdunkaulasyövistä, kun se annetaan ennen altistumista syöpäriskiä lisääville papilloomaviruksille. Papilloomavirus aiheuttaa kohdunkaulan syövän lisäksi muita gynekologisia syöpiä sekä pään ja kaulan alueen syöpiä.
Useita syöpärokotetutkimuksia on menossa kolmannen vaiheen tutkimuksissa. Melanooma on yksi aktiivisimmista syöpärokotteiden kehityskohteista, mutta myös keuhkosyövässä ja lymfoomissa on useita isoja maailmanlaajuisia tutkimuksia menossa.
– Parin vuoden aikana niistä saataneen jo tuloksia, sanoo Karihtala.
Melanoomissa tutkitaan myös leikkauksen jälkeen annettuja niin sanottuja liitännäishoitorokotteita, jolloin elimistön oma immuunipuolustus tuhoaisi jäljelle jääneet piilevät syöpäsolut.
– Näistä on saatu ensimmäisissä vaiheen faasi III -tutkimuksissa varovaisen positiivisia tuloksia, kun tulokset on rajattu ei kovin levinneisiin melanoomiin ja nuoriin potilaisiin.
Karihtalan mukaan vielä ei ole täyttä varmuutta, mitkä syöpätyypit olisivat parhaita syöpärokotteiden kohteita. Todennäköisesti tällaisia löytyy juuri edellä mainituista syövistä, koska niissä syöpäsolujen pintaproteiinien rakenne on hyvin erilainen verrattuna terveisiin soluihin. Useimmissa meneillään olevissa syöpärokotetutkimuksissa on tehosteaineena myös jokin immunologinen lääke, jolla elimistön puolustuskykyä saadaan aktivoitua.
Syövän hoidossa käytettävien rokotteiden idea perustuu siihen, että syöpäsolujen pinnalla on jokin tietty tyypillinen antigeeni, jota vastaan elimistön immuunijärjestelmä opetetaan hyökkäämään rokotteen avulla. Yksi kompastuskivi näiden rokotteiden kehittämisessä on ollut elimistön oman puolustusjärjestelmän vaillinaisuus syöpäkasvaimissa ja niiden lähiympäristössä. Nykyisin uusilla immunologisilla syöpälääkkeillä voidaan huomattavasti tehostaa tätä elimistön omaa puolustusjärjestelmää.
– Tämän vuoksi hoidolliset syöpärokotteet ovat tekemässä vahvasti uutta tulemista, kun antigeenirokotteita yhdistetään immunologisiin hoitoihin. Antigeenirokotteita ei ole kuitenkaan syövän hoitoon kliinisessä käytössä vielä, sanoo Karihtala.
Läpimurrot eivät ole helppoja
Koronarokotteen nopeasta kehittämisestä voi olla apua myös syöpärokotteiden kehittämisessä. Rokotetutkimuskeskus Finvacin lääketieteellisen johtajan Mika Rämetin mukaan korona on edistänyt monta asiaa liittyen uusien rokotteiden kehittämiseen. Infektiotautien lisäksi mRNA-tekniikkaa voidaan hyödyntää myös syöpärokotteiden kehittämisessä.
mRNA-rokotteet pohjautuvat teknologiaan, jota on kehitetty 1990-luvulta lähtien. mRNA-rokotteessa ei ole antigeenia, vaan elimistö muodostaa vaikuttavan aineen itse mRNA:n ohjeen mukaan. mRNA-rokotteen sisältämä lähetti-mRNA saa lihassolut rokotteen pistokohdassa tuottamaan haluttua proteiinia.
– Uskon, että tekniikan avulla voidaan kehittää syöpien yhdistelmähoitoja, joissa rokote on yksi osa hoitoa esimerkiksi leikkauksen ja sädehoidon lisäksi. Siitä voi tulla merkittävä lisä hyvään hoitotulokseen pääsyyn, sanoo Rämet.
Hänen mukaansa mRNA-tekniikan avullakaan syöpärokotteiden kehittäminen ei ole helppoa, minkä vuoksi läpimurrotkaan eivät ole helppoja.
– Syöpäsolu pystyy naamioitumaan puolustussoluilta muokkaamalla ympäristöään immunologisessa mielessä kylmäksi, minkä vuoksi mRNA-rokote pitää yhdistää muihin syöpäkudokseen kohdistuvaa immuunivastetta vahvistaviin hoitomuotoihin, kuten jo nykyisin käytössä oleviin immuuniaktivaation vapauttajiin.
Syövän eliminoiminen hyödyntämällä kehon omia puolustusmekanismeja voi mahdollistaa yksilölliset hoidot, jotka eivät vahingoita kehon terveitä kudoksia.
Yksilöllisten hoitomuotojen yhdisteleminen voi tulevaisuudessa auttaa luomaan tehokkaan hoitostrategian, jonka avulla syöpä voidaan aiempaa useammin eliminoida pysyvästi potilaan elimistöstä.
