Sukusolujen kaupalle halutaan kansainväliset rajat
Tällä hetkellä yhden luovuttajan sukusoluista voi syntyä kymmeniä tai satoja lapsia eri maissa.
Sukusolukaupalle halutaan selkeät rajat kansainvälisesti.
Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kansalliset eettiset neuvottelukunnat ovat juuri julkaisseet yhteisen kannanoton aiheeseen liittyen.
Kannanotto koskee luovutettujen sukusolujen käyttöä hedelmöityshoidoissa kansainvälisesti.
Neuvottelukunnat vaativat, että sille, kuinka monta lasta voi saada alkunsa samasta siittiöiden tai munasolun luovuttajasta, asetetaan rajat kansainvälisesti. Tällä hetkellä sitovia rajoja ei ole ja luovuttajan sukusoluja voidaan käyttää monessa maassa.
Sukusolujen käyttöä sääntelemään tarvitaan neuvottelukuntien mielestä eurooppalaisen tason sopimus. Ne kehottavat Pohjoismaita viemään asiaa eteenpäin, jotta se saataisiin Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston asialistalle.
Suomen valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan neuvottelukunta Etenen puheenjohtaja Kati Myllymäki kertoo, että Pohjoismaissa on maakohtaisia rajoituksia, mutta kansainvälisiä rajoituksia ei ole.
– Esimerkiksi Tanskassa, jossa on useita kaupallisia spermapankkeja, rajoituksia on kyllä maan sisällä, mutta sitä ei säännellä, miten sukusoluja myydään muualle. Ei riitä, että joka maassa on omat ohjeensa.
Tanskassa raja on maan sisällä 12 raskautta.
Jotkut kansainväliset kryopankit ilmoittavat rajaksi esimerkiksi 50 tai 75 perhettä. Joillakin ei ole rajoituksia.
Geenitestit paljastavat sukulaisuuden
Kaupalliset geenitestipalvelut ovat tuoneet asian näkyville. Hedelmöityshoitojen avulla alkunsa saaneet ihmiset ovat saattaneet ääritapauksissa löytää kymmeniä tai jopa satoja puolisisaruksia geenitestipalvelujen kautta.
Suomestakin tunnetaan useissa medioissa esillä ollut tapaus, jossa Timo Ramu on löytänyt yllätyksekseen viitisenkymmentä puolisisarusta geenitestipalvelujen kautta. Tapaus liittyy aikaan ennen hedelmöityshoitolakia.
Uusi ilmiö on, että hedelmöityshoitojen avulla syntyneiden lasten vanhemmat saattavat etsiä lapsensa puolisisaruksia geenitestipalvelujen kautta.
Ymmärtävätkö ihmiset seuraukset?
– Lisääntymisen teknologiaan liittyy monenlaisia laajoja eettisiä ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä, Myllymäki sanoo.
Lapsitehtailun psykologiset ja sosiaaliset vaikutukset ovat huolestuttavia. Eettiset neuvottelukunnat korostavat, että kansainvälistä luovuttajakohtaista rajaa asetettaessa ne on otettava huomioon.
Myllymäki kysyy, ymmärtävätkö sukusolujaan kansainväliseen bisnekseen luovuttavat ihmiset, että myöhemmin sillä voi olla seurauksia? Yleiseksi käyneiden geenitestien kautta sukulaisia löytyy, vaikka luovuttaja olisi halunnut pysyä anonyyminä. Suomessa lapsi voi 18-vuotiaana saada tiedot luovuttajasta.
– Sähköposti voi kolista tai ovelle tulee tyyppejä. Entä millainen vaikutus sillä on niihin lapsiin? Puolisisaruksen löytyminen voi olla iloinen asia, mutta entä jos niitä alkaa löytymään pilvin pimein?
Myllymäki on tutustunut suurten kansainvälisten spermapankkien nettisivustoihin, joilta voi valita haluamansa kaltaisen miehen spermaa kuin verkkokaupasta. Silmien väri, etninen tausta, pituus, uskonnollinen tausta, harrastukset tai koulutustaso, kaikki on valittavissa.
Eettiset neuvostot haluavat kannanotollaan herättää keskustelua niin Pohjoismaissa kuin EU:n sisällä.
– Tässä on kysymys ihmisyydestä todella syvässä merkityksessä. Mistä ihmisyydessä on kysymys ja onko lapsi kauppatavara? Sukusolujen kauppa ei voi olla mitä tahansa bisnestä.
