Sujuuko suomi?
Ulkomaalaistaustaisten lääkärien kielitaidossa näkyy suuria eroja vastaanottotilanteissa.
Lähes joka kolmas lääkäri kohtaa huomattavia vaikeuksia potilastentissä, joka kuuluu EU- ja Eta-alueen ulkopuolisten lääkäreiden laillistamisprosessiin.
Kolmannes lääkäreistä suoriutuu keskusteluista potilaiden kanssa erittäin hyvin, ja runsas kolmannes tekee satunnaisia virheitä.
Yliopisto-opettaja Taina Pitkänen Tampereen yliopistosta teki nämä havainnot tutkimuksissaan, joissa hän tarkasteli 30 ulkomaalaistaustaisen lääkärin potilastenttejä.
Onnistumiseen vaikuttaa paljon se, millainen potilas sattuu kohdalle. Viestintään heijastuvat potilaan kommunikointitaidot äidinkielenään vierasta kieltä puhuvan kanssa.
Myös potilaan ominaisuuksilla, esimerkiksi huonolla kuulolla tai kognitiivisilla ongelmilla on merkitystä sille, miten vaikea tilanne on lääkärille.
Pitkänen tekee väitöskirjaa suomea toisena kielenä puhuvien lääkärien kielitaidon arvioinnista ja opettaa Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen koulutuksessa, joka valmentaa ulkomaalaistaustaisten lääkäreiden laillistamiskokeeseen.
Toisinaan täytyy arvata
Kielitaidon arvioiminen aidossa tilanteessa on Pitkäsestä hyvin vaikeaa. Jotkut potilaat ovat erittäin taitavia viestimään. Silloin lääkärit pystyvät tulemaan toimeen heikommallakin kielitaidolla.
– Tavoitteena on, että tentin läpäissyt lääkäri pystyy toimimaan itsenäisesti työelämässä. Pitää osata kommunikoida myös niiden potilaiden kanssa, jotka eivät ole kielellisesti taitavia.
Puheen ymmärtäminen edellyttää, että sanat kuulee tarkasti, pystyy poimimaan puhevirrasta sanojen rajat ja ymmärtää sanojen tarkoituksen. Keskeistä on myös aikamuodon tajuaminen.
Vieraskielisellä lääkärillä pitää olla riittävä sanavarasto ja myös kieliopillisten rakenteiden osaamista, jotta kommunikaatio onnistuu.
Jos hän ei tunne tai kuule jotakin potilaan sanaa, pitää päätellä, käyttää ammatillista tietoa hyväksi tai arvata. Erityisen tärkeää on, että lääkäri myös testaa, menikö arvaus oikein.
Värikästä kieltä
Pitkäsen mielestä lääkärin heikko kielitaito on riski potilasturvallisuudelle. Pulmia syntyy erityisesti silloin, jos lääkäri ei kerro, mitä ei ole ymmärtänyt.
Hänen tutkimusaineistossaan ilmeni, etteivät ulkomaalaistaustaiset lääkärit aina ymmärtäneet potilaiden puhetta, mutta eivät kuitenkaan ilmaisseet sitä.
Pitkänen toivoo, että lääkärit osaisivat poimia potilaan puheesta ongelmalliset kohdat ja ryhtyisivät selvittämään niitä. Hänestä olisi hyvä, jos potilastenttiin osallistuva lääkäri saisi palautetta kielellisestä suoriutumisestaan.
Lääkäri voi päästä tentistä läpi ammatillisesti ilman virheitä, vaikka kielellisiä pulmia olisi ollut.
– Potilaan puheen ymmärtäminen on hyvin vaativaa. Minulle tuli yllätyksenä, miten värikästä, murteellista ja vaikeaa suomea potilaat puhuvat.
He puhuvat hyvin erilaista suomea kuin lääkäreille tuttua ammattikieltä.
Esimerkiksi huimausta tai pahoinvointia kuvatessaan potilas saattaa kertoa, että ”huippaa”, ”on hontelo olo” tai ”tuntuu kuin olisi pienessä pöhnässä”.
Puhekielen sanat ja kielikuvat ovat vieraskielisille lääkäreille merkittävä haaste, samoin kuin joidenkin potilaiden tapa puhua pitkästi ja rönsyilevästi.
Työssä kielitaito paranee
Kielitaitovaatimuksen nosto YKI4-tasolle on Pitkäsen mielestä askel oikeaan suuntaan.
Potilaan puheen ymmärtäminen vaatii hänen mukaansa usein jopa C-tason kielitaitoa. Riman asettaminen siihen on vaikeaa, koska kielitaidon kehittyminen tuolle tasolle vie vuosia ja vaatii mahdollisuuksia päästä käyttämään kieltä työssä.
Pitkänen toivoo, että laillistamisvaiheessa olevat lääkärit pääsevät harjoittamaan ammattiaan, sillä kielitaito kehittyy työssä.
– Lääkärin olisi hyvä päästä tekemään rajoitetulla toimiluvalla töitä, kun hän on päässyt ensimmäisestä tentistä läpi. Harjoitteluajan täytyisi olla kielen oppimisen kannalta tuottavaa ja hyvin organisoitua.
Harjoittelusta ei ole liian alhaisella kielitaidolla Pitkäsen mielestä hyötyä, vaan harjoittelija jää helposti työpaikalla pelkäksi sivustakatsojaksi. B1-B2-tasoinen kielenoppija sen sijaan hyötyy siitä, että pääsee käyttämään kieltä oikeassa ympäristössä.
Valviran vaatimukset
Valvira edellyttää, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä pitää olla riittävä suullinen ja kirjallinen kielitaito tehtäviensä hoitamiseen. Työnantajan täytyy puolestaan arvioida, onko henkilöllä riittävä kielitaito työhönsä.
Valvira vaatii laillistusta hakevalta lääkäriltä B1-tason kielitaitoa joko suomesta tai ruotsista, jos esimerkiksi yleissivistäviä opintoja ei ole suoritettu näillä kielillä.
EU- ja Eta-alueen ulkopuolella opiskelleen lääkärin on osoitettava YKI3-tason kielitaito joko suomesta tai ruotsista, ennen kuin Valvira ilmoittaa hänet Tampereen yliopistoon ensimmäiseen pätevöitymiskuulusteluun.
Tampereen yliopisto puolestaan alkoi vaatia viime vuoden alusta, että ennen ensimmäistä kertaa potilastenttiin ilmoittautumista on esitettävä hyväksytty suoritus vähintään YKI4/B2-tason kielikokeesta tai vastaava selvitys kielitaidosta.
EU/Eta-alueen ulkopuolella koulutettuja lääkäreitä tulee eniten Venäjältä, Ukrainasta ja Irakista.
Kielitaito osa potilasturvallisuutta
Tällä hetkellä sääntely ei mahdollista, että Valvira voisi muuttaa kielitaitovaatimuksia. Tämä on ongelmallista Valviran mukaan.
Useissa selvityksissä on todettu, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden kielitaitovaatimusta olisi tarvetta nostaa, sanoo Valviran ryhmäpäällikkö Maarit Mikkonen.
– Valvira onkin esittänyt, että sille voisi jatkossa antaa määräysten antovaltaa lainsäädännössä muun muassa kielitaitovaatimuksen tarkentamisen osalta.
Valvira näkee pulmalliseksi, että kielitaitovaatimukset poikkeavat sen mukaan missä henkilö on kouluttautunut ja hakeeko täyslaillistusta, laillistusta lääkäriharjoittelun suorittamiseksi vai opiskelijarekisteröintiä.
Jos hakija on kouluttautunut EU/Eta-alueella ja hakee täyslaillistusta, Valvira voi vaatia perustellusta syystä häntä osoittamaan riittävän kielitaidon.
Mikkonen tähdentää, ettei kielitaitoa pitäisi tarkastella pelkästään rajoitteena henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle. Valvira on pitänyt tärkeänä, että riittävä kielitaito miellettäisiin osaksi potilasturvallisen ammatinharjoittamisen vaatimuksia.
– Ammatillisen kielitaidon kehittämiseen pitäisi olla saatavilla valtakunnallisesti riittävän yhtenäistä koulutusta. Kaikkien hakijoiden tulisi osoittaa riittävä kielitaito ennen ammatinharjoittamisoikeuden saamista.
Kielitaidon tasot
(Lähde: Helsingin yliopiston kielikeskus)
Taso 1: A1/YKI 1
Henkilö muun muassa selviää yksinkertaisimmissa puhetilanteissa, joissa pitää kertoa itsestä ja välittömästä ympäristöstä.
Hän osaa kirjoittaa yksinkertaisia viestejä ja käyttää joitakin peruskieliopin rakenteita.
Taso 2: A2/YKI 2
Henkilö osaa kysyä yksinkertaisia kysymyksiä ja vastata niihin. Ääntäminen saattaa olla puutteellista, ja sanavarasto ei riitä kaikkiin tilanteisiin.
Hän ymmärtää pääasiat lyhyistä, helpoista teksteistä ja osaa kirjoittaa lyhyitä ja yksinkertaisia viestejä.
Taso 3: B1/YKI 3
Henkilö selviää tavallisimmissa käytännön puhetilanteissa sekä työssä että vapaa-aikana.
Hän pystyy lukemaan tekstejä, joissa käytetään jokapäiväistä tai työhön liittyvää kieltä ja jotka eivät vaadi aiheen syvempää tuntemusta.
Hän osaa kirjoittaa yksinkertaisia tekstejä tutuista aiheista.
Taso 4: B2/YKI 4
Henkilö muun muassa selviää hyvin käytännön puhetilanteissa sekä työssä että vapaa-aikana.
Hän ymmärtää pitkiä puheita, luentoja ja monimutkaisia väittämiä, jos aihe on suhteellisen tuttu.
Hän pystyy lukemaan vaivatta yleisiä aihepiirejä käsitteleviä tekstejä ja osaa kirjoittaa selkeästi tutuista aiheista.
Taso 5: C1/YKI 5
Henkilö puhuu selkeästi ja sujuvasti erilaisista aiheista eri tilanteissa.
Hän pystyy suhteellisen helposti seuraamaan keskusteluja, kykenee lukemaan rakenteellisesti vaikeitakin tekstejä ja osaa kirjoittaa selkeän tekstin.
Taso 6: C2/YKI 6
Henkilö puhuu erittäin sujuvasti, ymmärtää vaikeuksitta puhetta ja lukee ilman vaikeuksia kaikenlaisia tekstejä.
Hän osaa kirjoittaa selkeästi, sujuvasti ja tyylillisesti oikein.
