Selvitysmies ehdottaa pohjoisen alueille yhteistä toimielintä
Päätösvaltaisen ja järjestämisvastuullisen elimen tehtävä olisi järjestää erikoissairaanhoidon päivystys ja sairaalapalvelut uusiksi, mutta riittääkö luottamus?
Miten turvata erikoissairaanhoidon päivystys Pohjois-Suomessa?
Tähän pureutui Pohjois-Suomen yhteistyöalueen hyvinvointialueiden tilaamassa selvityksessä selvityshenkilö, LL, MBA Hannu Juvonen .
Pohjoisessa riittää haasteita, kun väestö vähenee, rahasta ja ammattilaisista on pulaa, hoitovelkaa on kertynyt ja välimatkat säilyvät entisellään.
Ehdotetut ratkaisut eivät välttämättä ilahduta alueilla.
Juvonen esittää selvityksessään, että alueiden kannattaisi perustaa yhteinen toimielin, jolla olisi omaa päätösvaltaa ja järjestämisvastuu siitä, miten erikoissairaanhoidon päivystyksen työnjako toteutetaan.
Näin se voisi muovata päivystysrakenteen ja sairaalapalvelut väestön tarpeiden ja resurssien mukaiseksi.
Lainsäädäntö mahdollistaa tämän.
Juvosen mielestä toimielin tulisi muodostaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen alle, mutta siihen tulisi edustus kaikilta hyvinvointialueilta.
Pohjois-Suomen yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi. Alueella on kuusi erikoissairaanhoidon päivystyksestä vastaavaa sairaalaa, joista on yksi yliopistollinen sairaala, yksi laajan päivystyksen sairaala, kaksi ympärivuorokautista yhteispäivystysyksikköä ja kaksi muuta päivystävää sairaalaa.
Tällä hetkellä päätöksenteko yhteisistä asioista kulkee kunkin alueen valtuuston kautta, ja on sen vuoksi monipolvista ja hidasta.
Mistä keskinäinen luottamus?
Juvonen haastatteli selvityksessään hyvinvointialueiden avainhenkilöitä. Johtopäätökset ovat hänen omiaan.
– Haastatelluilla oli vahvasti se näkemys, että Pohjois-Suomessa on koko alueen palveluiden tuottamiseen riittävät erikoissairaanhoidon resurssit, mutta niiden optimaalista käyttöä on vaikea nykytilanteessa päättää. On jonkin verran keskinäistä kilpailua. Myös nykyisten palveluiden rakenne tuottaa niiden epätarkoituksenmukaista käyttöä, Juvonen sanoo.
Päätösvaltaisen toimielimen muodostaminen olisi hyvinvointialueiden poliittisilta päättäjiltä melkoinen uskonhyppy.
– Jos sovitaan yhteistyörakenteesta, jolla on myös päätösvaltaa, se tarkoittaa oman vallan luovuttamista ja luottamusta siihen, että me teemme yhdessä tätä asiaa. Luottamuksen rakentaminen vaatii työtä, uskallusta ja ymmärrystä siitä, että ilman yhteistyötä näistä asioista ei selvitä, Juvonen sanoo.
Yhteistyötä poliittisten päättäjien kesken vaikeuttaa pelko palveluiden menettämisestä omalta alueelta.
– Ymmärrän hyvin keskittämispelon. Tärkeää olisi nähdä, että yhteistyöalue on yksi kokonaisuus ja sen pitäisi pystyä katsomaan mikä on alueellisesti tarkoituksenmukaista, Juvonen sanoo.
Rakennemuutokseen vain yhdessä päättäen
Juvosella on yhdeksän suositusta, joiden hän uskoo auttavan alueita turvaamaan erikoissairaanhoidon päivystyspalvelut.
Tämä ei tosin tarkoita sitä, että ne turvattaisiin nykymuodossa kaikilla alueilla, vaan ylipäätään pohjoisen yhteistoiminta-alueella.
– Yhteisessä toimielimessä voitaisiin katsoa, mikä on tarkoituksenmukainen päivystysrakenne kussakin sairaalassa ja millaisia kiireettömiä palveluita niissä täytyy tuottaa, jotta ne tukevat toisiaan.
Juvonen nostaa esiin Keski-Pohjanmaan ja osin myös Kainuun keskussairaalat. Ne tuottavat merkittävästi erikoissairaanhoidon palveluja oman alueensa ulkopuolelle. Tämä näkyy erityisesti synnytyksissä. Keski-Pohjanmaalla syntyi viime vuonna 595 lasta, mutta sairaalassa oli 1548 synnytystä. Kainuussa syntyi samana vuonna 408 lasta, mutta keskussairaalassa oli 733 synnytystä. Asiasta ei ole sovittu yhteistyöalueen yhteistyösopimuksessa.
Juvonen näkee ongelmana sen, että kumpikaan sairaala ei tuota kattavasti kaikkia päivystyspalveluja eikä kiireettömiä palveluja samalle laajemmalle alueelle kuin synnytyksiä. Tämä kokonaisuus tulisi ratkaista yhteisellä päätöksenteolla.
– Jos alueilla katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, että palvelujen tuottamista oman hyvinvointialueen ulkopuoliselle väestölle jatketaan, siitä pitäisi sopia yhteistyöalueella kattavasti koko erikoissairaanhoitoa koskien. Synnytysten edellyttämää raskasta päivystysrakennetta on erittäin kallista ylläpitää pienellä väestöpohjalla, hän sanoo.
Yksi hyvinvointialue?
Mutta entä potilasturvallisuus ja yhdenvertaisuus, miten ne toteutuvat, jos palvelut siirtyvät entistä kauemmas?
– Sanoisin, että ne toteutuvat kaikkein parhaiten silloin, kun asioista yhdessä sovitaan.
Onko Pohjois-Suomesta Juvosen reseptillä muodostumassa yksi hyvinvointialue?
– Erikoissairaanhoidon päivystyksen ja sairaalapalvelujen järjestämisvastuun siirto yhteiselle toimielimelle ei tarkoita yhden hyvinvointialueen muodostumista, hän vastaa.
Juvonen muistuttaa, että merkittävä osa sote-palveluista on lähipalveluita. Sen sijaan erikoissairaanhoidon palvelut ovat erikoistuneita ja vaativat paljon resursseja.
– Osa hyvinvointialueista on hyvin pieniä järjestämään niitä yksin.
