Ammatin arvovaltaisin. Lääkäreiden omatunto.

Arkkiatri Risto Pelkonen on kantanut arvonimeään kunnialla ja nauttii laajaa arvostusta koko yhteiskunnassa. Hän on nostanut arkkiatrin eettiseksi keskustelujaksi ja lääkärikunnan omaksitunnoksi.

Lääkärilehden haastattelemat vaikuttajat arvostavat erityisesti Pelkosen valmiutta käyttää rooliinsa aikaa.

Hän on osallistunut aktiivisesti lääkärijärjestöjen tilaisuuksiin ja lääkärinuran etappeihin, kuten lääkärinvalatilaisuuksiin, jotka hän elvytti eloon. Puheensakin hän kirjoittaa itse.

– Risto on kiitettävästi läsnä lääkärin arjessa ja juhlassa, viesti tiivistyy.

Ohuella pohjalla

Pelkosen toiminnan takaa on vaikea huomata, että itse arkkiatri-instituutio makaa ohuella pohjalla.

Sääntöjä ei ole. Ei edes taloudellista tukea.

On vain arvonimi. Jää arkkiatrin itsensä varaan, mitä hän tekee.

Instituution epämääräisyyttä kuvaa Arvo Ylppöön liittyvä tarina. Hänen seuraajaansa valittaessa ei tiedetty, miten arkkiatri tulisi valita koska Ylpön valinnassa mukana olleet olivat kaikki kuolleet.

Voisiko olla määräaikainen?

Taustalla on käyty jonkin verran keskustelua, olisiko instituution kehittämiselle sittenkin tarvetta.

Yksi esillä ollut ajatus on arvonimen määräaikaisuus. Maassa voisi silloin olla varsinaisen arkkiatrin lisäksi emeritusarkkiatri. Tai emerituksia.

Työtaakkaa helpottaisi myös arvonimen jakaminen ministerin arvonimen tavoin usealle henkilölle. Ruotsissa näin on. Suomessa tarvittaisiin asetuksen muutos.

Entä eläkkeelle?

Varteenotettavimmaksi koetaan malli, jossa arkkiatri voisi halutessaan luopua arvonimestään – jäädä ikään kuin eläkkeelle.

Kokonaisuutena haastatellut ovat kuitenkin osin nihkeitä usean arkkiatrin malleille.

Jos arkkiatreja olisi useita, instituution merkitys ja näkyvyys yhteiskuntaan liudentuisivat. Ketä silloin kutsuttaisiin lääkärikunnan vanhimmaksi?

Kun arkkiatreja on yksi, hän voi muokata roolin sopimaan persoonaansa – kuten Risto Pelkonen on menestyksellä tehnyt.

Risto Pelkonen

Arkkiatri Risto Pelkonen on 90-vuotias. Hän sai arvonimen vuonna 1995.

Risto Lauri Agathon Pelkonen asui lapsuudessaan Helsingin Naistenklinikalla, jossa isä työskenteli ylilääkärinä. Poika valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1958 ja väitteli tohtoriksi 1963.

Sisätauteihin ja endokrinologiaan erikoistunut Pelkonen työskenteli pääosan urastaan Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Vuodesta 1967 hän on ollut Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan sisätautiopin dosentti.

Professorin arvonimen hän sai 1990.

Arkkiatrina Pelkonen on pureutunut erityisesti eettisiin kysymyksiin. Hän on vastustanut terveyspalvelujen yksityistämistä ja on nostanut esiin, että yksityisellä sektorilla huomio on potilaiden terveyden sijasta rahassa.

Pelkonen on kyseenalaistanut myös kilpailuttamista. Sillä ei hänen mukaansa paranneta terveydenhoidon laatua eikä alenneta kustannuksia.

Lääkärilehden perinteisissä, vuoden ensimmäinen numeron pääkirjoituksissaan, Pelkonen on pureutunut elämään, kuolemaan ja ihmiskunnan kohtaloon. Lainaus vuodelta 2021 kertoo kaiken: "Toivo on tieteessä ja taiteessa, tulevaisuus nuorten käsissä". 

Nils Oker-Blom

Nils Christian Edgar Oker-Blomin arkkiatrikausi jäi lyhyeksi. Hän sai arvonimen vuonna 1992 ja kuoli sairauteen 75 vuoden iässä vuonna 1995.

Oker-Blom toimi professorina Helsingin yliopistossa. Hän oli Lääkäriliiton ensimmäisen puheenjohtajan Max Oker-Blomin pojanpoika.

Nilsin julkaisumäärä virologian alalla oli poikkeuksellisen laaja, ja hän toimi aktiivisesti lääketieteellissä tutkimussäätiöissä.

Oker-Blom oli taiteellisesti lahjakas. Wilhelm Wahlforssin patsas Wärtsilän pääkonttorissa on hänen veistämänsä.

Arkkiatrina Oker-Blom muistetaan humaanista ja ystävällisestä persoonasta. Hän korosti etiikan ja kollegiaalisuuden merkitystä. Viimeisessä haastattelussaan hän totesi, että niitä voi oppia vain esimerkin avulla. Pyrkimyksenä oli luoda arkkiatrista entistä selvemmin lääkärikunnan henkinen johtohahmo.

Arvo Ylppö

Arvo Henrik Ylppö oli arkkiatri 40 vuotta. Koko kansan ikoni ja kansainvälisesti tunnettu tutkija nautti varauksetonta kunnioitusta. Hänen myötään arkkiatria ryhdyttiin kutsumaan lääkärikunnan vanhimmaksi.

Ylppö loi uraansa aluksi Saksassa. Berliinissä hän opetteli paikallisen murteen voittaakseen potilaiden luottamuksen. Tarinan mukaan pienten lasten äidit vaativat pian, että juuri pikku berliiniläisen pitää hoitaa heidän lapsensa.

Ylppö nosti lastentautien tutkimuksen Suomessa yleiseen tietoisuuteen ja toimi hoidon uranuurtajana.

Arkkiatrin arvonimen hän sai vuonna 1952 viisi vuotta ennen siirtymistään eläkkeelle.

Ylppö otti kantaa periaatteellisiin kysymyksiin, mutta vältti ajankohtaisia tieteellisiä aiheita tai hallintoa. Ajatukset olivat sovittelevia ja joustavia. Arkkiatrinakin hän keskittyi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin.

Ylppö kuului lääketehdas Orionin perustajaosakkaisiin. Kotimainen lääketeollisuus oli hänen mukaansa kansakunnalle tärkeää.

Werner Renkonen

Werner Oswald Renkosesta tuli arkkiatri vuonna 1942. Hän kantoi vuoteen 1940 sukunimeä Streng. Renkonen teki pioneerityön bakteriologiassa ja serologiassa. Oppialan professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1921, ja hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1940.

Renkonen kirjoitti ahkerasti lääkärilehtiin. Yksi artikkeli on otsikoitu "Suomen kansan biokemiallinen rotuindeksi". Renkonen selvitti siinä kansojen eroja veriryhmäjakaumissa ja totesi suomalaiset omaksi ryhmäkseen.

Muistokirjoitus luonnehti Renkosta syvälliseksi tutkijaluonteeksi, joka edusti aikansa parhaita tiedemiesihanteita. Häntä kuvailtiin väsymättömäksi, valoisaksi, nopeaälyiseksi ja huumorintajuiseksi.

Renkonen kuoli Helsingissä vuonna 1951.

Juho Karvonen

Vakuutusylilääkäri Juho Jaakko Karvonen oli ensimmäinen suomalaiskansallisen aatesuunnan arkkiatri.

Hänen kerrotaan tarjonneen väitöskirjaansa Helsingin yliopistolle vuonna 1898 suomeksi. Tiedelautakunta ilmoitti ettei suomenkielinen käy.

Karvonen sisuuntui, ja kirjoitti väitöskirjan uudesta aiheesta – saksaksi.

Karvonen oli Duodecimin alkuaikojen voimahahmoja. Hän toimi Duodecim-lehden päätoimittajana ja seuran puheenjohtajana.

Helsingin yliopistossa Karvonen oli syfilidologian ja ihotautiopin professori. Lääkintöhallitusta hän johti sisällisodan jälkeen, kun aliravitsemus, sotavammat ja infektiotaudit olivat kansan riesana. Uransa lopulla hän keskittyi vakuutuslääketieteeseen.

Arkkiatriksi Karvonen nimitettiin 1933. Hän kuoli 1943.

Klas Sievers

Itsenäisyyden ajan ensimmäinen arkkiatri Klas Richard Sievers sai arvonimen vuonna 1928. Edellisen kerran Suomessa oli ollut arkkiatri 15 vuotta aiemmin.

Sievers oli toiminut Helsingin yliopiston sisätautiopin dosenttina ja Diakonissalaitoksen sairaalan sekä Marian sairaalan ylilääkärinä.

Lääkintöhallituksen pääjohtaja hän oli viisi vuotta, mutta joutui eroamaan virasta vuonna 1911 osana sortovuosia.

Vakuutusyhtiö Kalevan ylilääkärinä Sievers toimi vuoteen 1929.

Sievers oli ahkeran lääketieteellisten artikkelien kirjoittaja. Pääväylänä oli Finska Läkaresällskapets Handlingar. Sievers osallistui terveydenhuollon vapaaehtoiseen järjestötoimintaan, erityisesti tuberkuloosin vastustamiseen.

Sievers kuoli vuonna 1931.

Kirjoittaja on Lääkärilehden vastaava päätoimittaja