”Ryhmäkoot ovat pieniä, ja kaikille riittää aikaa”
Venla Kärkkäinen opiskelee lääketiedettä toista vuotta Latvian yliopistossa Riiassa. Kesän hän viettää vainajien parissa Joensuussa.
Mistä medisiinarit puhuvat juuri nyt kahvipöydissä, Venla Kärkkäinen?
– Meillä on jatkuvasti kokeita, joista puhutaan. Myös kesätyöt ovat ajankohtaisia.
Ne suomalaisopiskelijat, joiden kanssa olen keskustellut, ovat saaneet töitä. Parin ensimmäisen opintovuoden jälkeen täältä mennään esimerkiksi hoivakoteihin, osastonsihteereiksi tai potilaskuljettajiksi.
Mitä suunnitelmia itselläsi on kesäksi?
– Olen menossa Joensuuhun obduktio-osastolle avustamaan vainajalogistiikassa ja obduktioissa. Työskentelen heinäkuusta elokuun puoliväliin.
Töitä oli yllättävän helppo löytää. Kysyin Siun soten rekrystä, millaisia mahdollisuuksia heillä olisi. Kerroin, että olen toisen vuoden lääketieteen opiskelija ja etsin alan töitä, joista olisi hyötyä tulevaisuudessa. He ehdottivat tällaista.
Millaista on opiskella lääketiedettä Latviassa?
– Opiskelukulttuuri on erilainen kuin Suomessa. Lähes kaikki tentit ovat suullisia. Opettaja kuulustelee yhtä, ja kaikki muut opiskelijat ovat läsnä. Se luo painetta.
Teoriapohja on laajempi kuin Suomessa, missä on enemmän käytännön työtä. Suurimmalla osalla luennoista on läsnäolopakko.
Riiassa on kaksi yliopistoa. Riga Stradins Universityn lääkiksessä aloitti viime syksynä 70 suomalaista. Itse opiskelen Latvian yliopistossa, jonka lääkikseen otetaan noin viisi suomalaista vuodessa.
Resurssit yliopistossamme ovat hyvät. Ryhmäkoot ovat pieniä, ja kaikille riittää aikaa.
Mikä sai sinut lähtemään Riikaan?
– Pohjimmainen syy oli se, että lukio-opintoni menivät sairastelujen vuoksi vähän penkin alle. Siksi en voinut käyttää todistusvalintaa. Arvosanoja olisi pitänyt korottaa.
Hain Suomeen pari kertaa, mutta pääsy olisi ollut pitkä ja raskas prosessi. Nykypäivänä on pakko ottaa valmennuskurssi, joka vie rahaa.
Millainen valintaprosessi sinne on?
– Pääsykoetta ei ole. Tänne piti lähettää lukio- ja ylioppilastodistus. Kiitettävät arvosanat vaaditaan ainakin biologiasta ja kemiasta. Myös englannin kielen taito pitää osoittaa ja motivaatiokirje lähettää.
Oliko helppo sopeutua ulkomaille?
– Alkuun oli shokki muuttaa uuteen maahan, mutta sopeuduin, kun ympärillä oli paljon samanhenkisiä. Jos on ongelmia, aina löytyy niitä, jotka haluavat auttaa.
Suomalaisopiskelijat ovat päivittäin tekemisissä. Ainejärjestömme Rislo luo yhteisöllisyyttä ja järjestää tapahtumia.
Vuosikurssillani on opiskelijoilta eri puolilta maailmaa, kuten Etelä-Koreasta, Kanadasta ja tietysti Euroopan maista.
Aiotko töihin Suomeen valmistumisen jälkeen?
– Se on mietinnän alla. Aion ainakin tulla tekemään terveyskeskuspalvelun, jotta erikoistuminen on mahdollista. Olen miettinyt kansainvälistäkin uraa. Kun opiskelukieli on englanti, monia ovia avautuu. Esimerkiksi Pohjois-Amerikka on ollut mielessä.
Joko tiedät, mikä lääkäri sinusta tulee?
– Minua kiinnostavat toiminnanläheiset alat, kuten sotilaslääketiede, ortopedia ja traumatologia sekä akuuttilääketiede.
