Rasismi on tuttua lääkäreille
Jos käyttäydytte kuin apinat, teitä kohdellaan kuin apinoita, sanottiin Zahra Alimylle.
Lääketieteen opiskelija Zahra Alimy, 6. vuosikurssi, Helsingin yliopisto:
– Olen kohdannut rasismia Suomessa. Se on ollut sanallista.
Kerran joku purki minuun turhautumistaan ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Hän sanoi, että jos käyttäydymme kuin apinat, meitä kohdellaan kuin apinoita.
Olen kuullut kommentin, että on epäreilua, kun vien opiskelupaikan suomalaiselta. Somessa olen saanut viestin, ettei lääkäri saisi käyttää huivia työssään. Yhdelle hoitajalle potilas sanoi, ettei halua rättipäätä hoitamaan.
Tällaisista mielipiteistä ei kannata välittää. Uskon, että kyse on pienestä mutta äänekkäästä joukosta. Omassa ammatissani olen valta-asemassa näihin ihmisiin nähden.
Kommentit aiheuttavat silti stressiä ja lisäävät jännitystä potilaskontakteissa, kun on nuorena lääkärinä muutenkin epävarma.
Kun työskentelin ensimmäistä kesää terveyskeskuslääkärinä Espoossa, mietin, miten potilaat suhtautuvat minut nähdessään. Ovatko he pettyneitä? Onko joukossa ihmisiä, jotka toivoisivat, etten edes olisi Suomessa?
Pelot olivat onneksi turhia. Kohtaamiset arjessa ovat olleet positiivisia. Suurin osa potilaista on ollut asiallisia, kohteliaita ja sympaattisia. Osa on hämmästynyt minut nähdessään, että puhun niin hyvää suomea.
Kollegojen välillä rasismia on vaikea huomata. Usein syrjintä ammattilaisten kesken on vihjailevaa. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että seuraava potilas on sitten romani tai somali.
Omalla vuosikurssillani on varmaan kahdeksan maahanmuuttajataustaista opiskelijaa. Itse muutin Suomeen kaksivuotiaana perheeni mukana Afganistanista.
Eräs opettaja sanoi, että kun Suomen väestö muuttuu, on hyvä, että on kielitaitoisia lääkäreitä. Kun olin opiskelijana seuraamassa kirurgian päivystystä, sinne tuli afganistanilainen potilas. Pääsin heti tulkkaamaan darista suomeksi.
Meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Ne pitää tunnistaa, sillä ne voivat vaikuttaa hoitokontaktiin. Saatan itsekin hämmentyä, jos tapaan näköiseni ihmisen, joka puhuu hyvää suomea. Ehkä Suomessa ollaan vielä totutteluvaiheessa suhteessa ulkomaalaisiin.
Valmistun näillä näkymin vuoden päästä. Haluaisin tehdä töitä ulkomailla, vaikka Punaisella Ristillä tai Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöllä.
Talibanien valtaannousun jälkeen olen unohtanut ajatuksen, että lähtisin lääkäriksi Afganistaniin. Se oli unelmana aiemmin. Tuntuu, ettei se maa ole enää sitä, mitä olen ajatellut. Onko minulla siellä sijaa ollenkaan?
”Välillä hoitopäätöksiäni kyseenalaistetaan”
Najma Yusuf valmistui lääkäriksi 2019 Itä-Suomen yliopistosta ja erikoistuu nyt akuuttilääketieteeseen:
– Rasismi ja syrjintä terveydenhuollossa ovat minulle läheisiä aiheita, joista olen käynyt luennoimassa Helsingin yliopistossa syrjinnän vastaisella kurssilla. Pidän tätä kurssia tärkeänä, koska lääketieteen opinnoissa ei huomioida rasismin ja syrjinnän vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Olen muuttanut Suomeen sylilapsena Somaliasta, kun vanhempiani tulivat tänne. Olen kohdannut rasismia yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa.
N-sanaa kuulee julkisissa kulkuneuvoissa joskus, ja lääkärinä olen törmännyt ennakkoluuloihin. Tuntuu, että joutuu tekemään enemmän sen eteen, että saa luottamuksen moniammatillisessa yhteisössä. Koen, että välillä hoitopäätöksiäni kyseenalaistetaan ja ammattitaitoani epäillään.
Kun on itse saanut hyväksynnän työyhteisössä, huomaan joskus mikroaggressiota muita ulkomaalaistaustaisia kollegoja kohtaan. Ukrainan kriisin puhjettua venäläistaustaiset kollegat saattoivat saada epäasiallista kohtelua.
En ole kokenut, että jokin työpaikka olisi jäänyt saamatta taustani takia. Kielitaito yleensä mietityttää työnantajia, mutta se ei ole ongelmani, koska olen opiskellut Suomessa.
Joskus minulta kysytään, missä olen opiskellut, mutta se on ongelmallinen kysymys, koska ei opiskelupaikka määrää lääkärin ammattitaitoa.
Olen huolissani ulkomaalaistaustaisista potilaista. Moni kertoo, ettei heitä ole kuultu terveydenhuollossa tai he eivät ole saaneet tulkkia. On ajateltu, että maahanmuuttajat liioittelevat kipua, eivätkä he saa kipulääkitystä niin helposti. Koen itsekin, kun menen vastaanotolle, ettei kohtaaminen ole sama kuin muilla.
Kollegat voisivat miettiä omia ennakkoluulojaan. Niitä on kaikilla, minullakin. Ei pidä ajatella, että olisimme niiden ulkopuolella. Jos lääkärillä on isoja ennakkoluuloja, hän ei voi kohdata potilasta tasa-arvoisesti.
Somalikulttuuri on minulle tärkeä edelleen. Toimin muun muassa Suomen somalilääkäreiden yhdistyksessä, jossa on lähes 200 jäsentä.
Somaliassa asuu sukulaisiani. Toivon, että pääsisin käymään siellä. Kehitysyhteistyö ja globaali hyvinvoinnin edistäminen merkitsevät minulle paljon.
Lääkärit kokevat syrjintää erityisesti potilaiden taholta
Suomessa toimivista ulkomaalaistaustaisista lääkäreistä 27 prosenttia on kokenut syrjintää potilaiden tai omaisten taholta. Näin kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus viiden vuoden takaa.
Lisäksi syrjintää koettiin työyhteisössä. Vastaajista 12 prosenttia oli kokenut sitä työkavereiden ja 10 prosenttia esimiesten taholta.
Sen tuoreempia tietoja ei THL:ssä ole. Tutkimuspäällikkö Hannamaria Kuusio THL:stä kuitenkin arvioi, ettei ilmiö ole sen jälkeen miksikään muuttunut.
– Uskon, että syrjintä tai rasismi on pikemminkin yleistynyt. Asenteet ovat koventuneet.
Kymmenen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan osuudet olivat suunnilleen samansuuruiset.
Kuusio arvioi, että 8–10 prosenttia työikäisistä lääkäreistä olisi ulkomaalaistaustaisia.
Termi viittaa joko Suomessa tai ulkomailla syntyneeseen lääkäriin, jolla on ulkomailla syntyneet vanhemmat tai toinen vanhemmista.
Myös potilailla kokemuksia syrjinnästä
THL:n tuoreen MoniSuomi-tutkimuksen mukaan myös ulkomaalaistaustaiset potilaat kohtaavat syrjintää Suomessa.
Joka kymmenes maahan muuttanut nainen ja kahdeksan prosenttia miehistä kertoi kokeneensa syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Erityisen paljon sitä kokivat Lähi-idästä ja Afrikasta muuttaneet.
Kuusio kuvaa rasismin ajatusmalliksi, jossa tiettyä ihmisryhmää voidaan määritellä alempiarvoiseksi johtuen esimerkiksi etnisyydestä, ihonväristä, kansalaisuudesta, äidinkielestä tai uskonnosta.
Rasismin taustalla on ennakkoluuloja. Kuusion mielestä ihmisten olisi tärkeää tunnistaa omia ennakkoluulojaan, myös työyhteisöissä. Antirasistiseen työotteeseen löytyy koulutusta.
– Emme ole ihan tottuneet siihen, että Suomi on moninainen maa nykyään. Ihmisiä tulee eri taustoista. Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja ja pelkoja. Niitä voi lieventää niin, että kohdataan ja mennään tutustumaan.
Kuusio väitteli 2014 ulkomaalaistaustaisten lääkärien työhyvinvoinnista ja integroitumisesta suomalaiseen järjestelmään.
