Pikatestejä myydään melkein vaivaan kuin vaivaan
Kotona tehtävä testi näyttää tuloksen usein ihan oikein, mutta on toinen asia, osaako maallikko testata oikeaa asiaa.
Verkkokaupoissa ja apteekeissa on myynnissä kymmeniä kotitestejä erilaisten sairauksien, veriarvojen ja hormonaalisten tilanteiden testaamiseen.
Valikoiman laajuus on hämmästyttävä.
Verkkokaupasta saa apua, jos haluaa testata vaikkapa virtsan huumepitoisuuksia, rokotussuojaa jäykkäkouristusta vastaan, kolesteroliarvoja, allergioita, TSH-arvoja, keliakiaa, HIV:tä, tai jopa siittiöiden määrää siemennesteessä. Myös erilaisia geenitestejä on tarjolla.
Tavallisista ruokakaupoistakin saa tuttujen korona- ja raskaustestien lisäksi ainakin virtsatietulehdus- ja ferritiini-pikatestejä.
Miten lääkärin pitäisi asiaan suhtautua?
– Ajattelen niin, että tämä on ilmiönä tullut jäädäkseen. Kaikenlainen itsetestaaminen lisääntyy, ja siinä on myös hyviä puolia. Riskit pitää kuitenkin tunnistaa, näkee kliinisen kemian erikoislääkäri, Mehiläisen laboratoriosektorin johtaja, dosentti Kristina Hotakainen Helsingin yliopistosta.
– On tärkeä muistaa, että diagnostiikka ja taudinmääritys ovat edelleen lääkärin työtä, hän huomauttaa.
Periaatteessa testit toimivat
Testejä tehdään verestä, virtsasta ja limakalvoilta. Menetelmä on usein immunokemiallinen, antigeenin tai vasta-aineen osoitukseen perustuva.
Hotakaisen mukaan usein testi näyttää tuloksen oikein.
– Testit voivat olla ihan hyviä, niiden kemia ja menetelmät toimivat, ja niistä saa todennäköisesti oikean tuloksen, Hotakainen sanoo.
Pikatestejä valvotaan, ja niillä tulee olla vaatimustenmukaisuudesta kertova CE-merkintä.
Testi pitää kuitenkin osata tehdä oikein, ja siinä aloittelija voi helposti tehdä virheitä. Testituloksen lukeminen voi olla vaikeaa, vaikka tulos voi olla vain yksi viiva, joka ilmaantuu tai on ilmaantumatta testin ikkunaan. Mitä jos viiva onkin himmeä? Ammattilaiset harjoittelevat tätä paljon, mutta tavallinen kansalainen tekee testin yleensä vain kerran.
Väärä testi on vaaraksi
Sudenkuoppa piilee siinäkin, että kun maallikko huolestuu oireestaan, hän voi valita väärän testin. Lääkäri ehkä lähtisi tutkimaan jotain ihan muuta.
Kun raudanpuutteeseen liitetyistä oireista kärsivä tekee ferritiini-testin, tulos ei välttämättä kerro juuri mitään.
Jos testi näyttää, että arvo on kunnossa, ei pidä huokaista helpotuksesta.
– Raudanpuutteeseen liitetyt oireet ovat erittäin tavallisia monissa sairauksissa. Jos ihmisellä on oireita, hänen pitäisi hakeutua lääkärin vastaanotolle selvittämään, mistä oireet johtuvat, Hotakainen sanoo.
Toisaalta jos testi näyttää, että raudanpuutetta on, sen syy pitäisi selvittää, koska joskus se on vakava. Tässäkin tarvitaan lääkäriä.
Lääketieteessä hyvin harvoin yksittäinen testi kertoo kaiken. Lääkärin ammattitaitoa on ymmärtää kokonaisuus ja huomioida myös erotusdiagnostiikka.
– On usein huolestuttavaa, jos testejä käytetään niin, että tehdään itsediagnostiikkaa.
Pettävä turvallisuudentunne
CRP-testi on toinen esimerkki Hotakaista huolestuttavasta testistä.
– Maallikko voi sen perusteella päätellä, että kaikki on hyvin ja tuudittautua väärään turvallisuudentunteeseen. Kuitenkin CRP voi olla matala hyvinkin vakavassa tilanteessa.
Hoitoon pitäisi hakeutua voinnin ja oireiden perusteella, ei testituloksen mukaan.
Keliakia-testi voi osoittaa, että henkilön IgA-luokan transglutaminaasi-vasta-aineet ovat koholla. Tästä on hyvä lähteä vahvistamaan tulosta terveydenhuollossa.
– Diagnoosia tämänkään kotitestin perusteella ei pidä tehdä, Hotakainen varoittaa.
Negatiivinen kotitestin tulos on käytännössä hyödytön, sillä testi ei huomioi osalla keliakiaa sairastavista ilmenevää IgA-puutosta, jolloin on tutkittava myös IgG-luokan transglutaminaasi-vasta-aineet.
PSA-kotitestien Hotakainen uskoo lisäävän huolta ja turhia tutkimuksia. Iän mukana PSA-arvo kohoaa kaikilla. Ainakin niissä kotitesteissä joihin Hotakainen on perehtynyt, raja-arvo on niin matala, että iäkkäämmillä miehillä se usein ylittyy.
Raskaustestit ja muut virtsasta hormoneja mittaavat testit toimivat Hotakaisen mukaan hyvin käyttötarkoituksessaan.
Kuuntele, mikä oire sai tekemään testin
Hyviäkin puolia testaamisessa on.
Testin tekeminen voi madaltaa kynnystä tutkia oiretta ja voi johtaa siihen, että ihminen hakeutuu lääkärille ja oikeisiin tutkimuksiin. Silloin se on ajanut asiansa.
Testaamisen vääjäämättä lisääntyessä lääkärillä on oltava valmius keskustella testeistä.
– Ajattelen, että kun potilas tulee vastaanotolle testituloksen kanssa, lääkärin on tärkeä aloittaa alusta ja kuunnella, mikä oire on saanut potilaan tekemään testin.
Tilanne on siinä mielessä hyvä, että potilas on tullut vastaanotolle.
Huonommin asiat ovat silloin, kun kotitesti on valittu väärin, mutta potilas luulee tehneensä siitä oikean johtopäätöksen terveydestään.
