Parempia hakutuloksia
Kanta-Hämeen hyvinvointialueen informaatikko Kari Mikkonen tukee lääkäreitä tutkimustyössä.
Kanta-Hämeen keskussairaalassa lääkäreitä tukee tutkimustyössä koko hyvinvointialueen oma informaatikko Kari Mikkonen . Hän auttaa esimerkiksi ohjaamalla ja opettamalla tiedonhankintaa, mutta myös tekemällä asiakkaan pyynnöstä valmiita tiedonhakuja kirjaston aineistoista.
– Sanon avoimesti koulutuksissa, että minulle voi ulkoistaa tiedonhakua. Ajattelen, että se on yksi lasti vähemmän sote-ammattilaisten kiireistä, Mikkonen sanoo.
Kirjastolla on pääsy yli 6 000 e-lehteen ja reiluun tuhanteen e-kirjaan virtuaalikirjasto Hellin kautta. Lisäksi on painetut kirjat, jotka sijaitsevat kirjaston tiloissa keskussairaalassa.
Mikkonen on aktiivisesti mukana Kanta-Hämeessä viime syksynä aloittaneen tutkijakoulun toiminnassa, missä hän kouluttaa lääkäreitä ja muita sote-ammattilaisia tiedonhaun ja viitteiden hallinnan saloihin.
Nyt hän kertoo vinkkinsä tutkimustyön tekoon ja yleisimpien sudenkuoppien välttämiseen.
1. Hakusana haltuun
Isoimpana ongelmana tiedonhauissa on yleensä hakusana, kertoo Mikkonen. Hänen mukaansa lääkäreillä on usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa selkeä ajatus siitä, mitä he haluavat hakea ja mistä.
– Lääkärit menevät hauissa ikään kuin "syvään päätyyn" nopeasti. Se ei aina korreloi sen kanssa, mitä oikeasti kannattaisi hakea, hän sanoo.
Hakusanan jalostamiseen kannattaa käyttää aikaa. Mikkonen vinkkaa, että voi olla hyödyllistä jakaa sanoja ylä- ja alakäsitteisiin, etsiä rinnakkaiskäsitteitä ja sitä kautta tarkentaa itselleen, mitä oikeasti on hakemassa ja mitä ei.
Pohdinnan apuna voi käyttää esimerkiksi verkosta löytyviä miellekarttatyökaluja. Niitä voi myös käyttää yhdessä tutkimusryhmän kanssa.
2. Tiedonhaussa mieli avoimena
Heti alussa ei kannata rajoittaa hakua tiukasti tiettyihin julkaisuihin ja artikkelityyppeihin, kuten alkuperäistutkimuksiin, vaan pitää mieli avoimena. Rajausta voi tarkentaa jälkikäteen.
– Tutkimuksen alkuvaiheessa katsaukset ovat hyviä, koska ne antavat yleiskuvaa ongelmasta ja sitä käsittelevästä kentästä, Mikkonen sanoo.
Hyviä tietokantoja on Pubmedin lisäksi muitakin, hän muistuttaa. Perinteisten tietokantojen lisäksi myös muut palvelut voivat olla hyödyllisiä, kuten "älyttömän laaja" ja ajantasainen, mutta epätasainen Google Scholar sekä viime aikoina suosioon noussut UpToDate.
Kansainvälisiä näyttöön perustuvia hoitosuosituksia sisältävää UpToDate-tietokantaa käytetään etenkin kliinisen päätöksenteon apuna, mutta siitä voi saada apuja myös tutkimustyöhön.
– Kaikista tietokannoista ja palveluista, mitä kirjastoon on vuosien varrella hankittu, tätä olen joutunut vähiten markkinoimaan. Lääkärit suosittelevat sitä toisilleen, hän kertoo.
Uuden tutkimustiedon seuraamisessa auttavat hälytykset, joita voi tehdä suoraan tiedelehtiin, tietokantoihin ja hakuihin.
3. Viiteviidakkoon apua
Mikkonen suosittelee viitteidenhallinnanohjelmaa kaikille, jotka käyttävät vähintään kymmentä lähdettä työssään.
Ohjelma pitää löydetyt lähteet tallessa ja organisoituina sekä integroituu teksinkäsittelyohjelmaan, joten sen avulla on helpompi tehdä viitteet tekstiin sitä mukaa, kun kirjoittaa. Sen avulla voi muuntaa viittaukset eri tyyleihin riippuen eri julkaisualustojen vaatimuksista.
– Se nopeuttaa työskentelyä huomattavasti.
Koko tutkimusryhmä voi käyttää samaa viitteiden tietokantaa. Kun kustakin viitteestä on vain yksi tietue, vältetään päällekkäisyydet ja epäselvyydet.
Viitteidenhallintaohjelmat voivat olla monelle tuttuja jo lääketieteen opinnoista, mutta kenttä muuttuu nopeasti.
– Esimerkiksi aiemmin yleisesti käytetty RefWorks-ohjelma on kokonaan lopetettu Suomen yliopistoista tietoturvan ongelmista johtuen, Mikkonen kertoo.
Ohjelmia on saatavilla useita. Kanta-Hämeessä käytetään Zoteroa.
4. Katse tekoälyyn
Markkinoille on tullut useita tekoälysovelluksia, jotka keskittyvät tukemaan tieteellisen tiedon hakemista, Mikkonen kertoo. Näitä ovat esimerkiksi Keenious, Elicit, ResearchRabbit, Semantic Scholar, Scispace ja Consensus.
– Niissä on jalostettu ja räätälöity laajaa kielimallia hyödyntäviä tekoälypalveluita, joten ne toimivat yleisesti paremmin kuin vaikkapa paljon huomiota saanut ChatGPT.
Hakupalveluissa on vielä joitain ongelmia, minkä vuoksi ne eivät syrjäytä stukturoituja tietokantoja ainakaan heti. Mikkosen mukaan tekoäly asettaa isoja toiveita tutkimustyölle.
– Voi olla, että viiden tai kymmenen vuoden päästä hakuja voi tehdä jo kokonaan niiden avulla, hän pohtii.
