”On tärkeää, että potilaiden tarinat ovat esillä”
Berliinin lääketieteen historian museon vetonaula on näytekokoelma, joka hätkähdyttää yhä.
Berliinin yliopistollisen sairaala-alueen laidalla kohoaa komea tiilirakennus. Aikakaudet ovat muokanneet sen ulkomuotoa, mutta sen missio ollut sama jo vuodesta 1899: sivistää kansalaisia terveydestä ja sairaudesta.
Berliinin lääketieteen historian museon perusti saksalainen Rudolf Virchow , jota pidetään modernin patologian isänä. Berliner Medizinhistorisches Museum olikin alkuperäiseltä nimeltään Patologinen museo.
– Virchow oli monella tavalla aikaansa edellä, sanoo museon johtaja, lääketieteen professori Monika Ankele , ja jatkaa:
Lääketieteellisen museon ei pitäisi juhlistaa pelkästään lääkäreiden tai maan saavutuksia.
– Hän halusi, että museo toimisi kolmiulotteisena oppikirjana opiskelijoille, ja että tavalliset berliiniläiset poikkeaisivat tänne sunnuntaisin matkalla kirkkoon.
Virchowin visio toteutui jo hänen elinaikanaan. Museon keskiössä oli silloin Virchowin keräämä 20 000 patologisen näytteen kokoelma. Valtaosa menetettiin toisen maailmansodan pommituksissa, mutta pari tuhatta on säilynyt tähän päivään asti.
Anatomiseen teatteriin
– Anatomi työskenteli huoneen keskellä, ja opiskelijat seurasivat korkeilta penkkiriveiltä käsin. Se oli suuri edistysaskel, Ankele sanoo.
Matka jatkuu 1800-luvulle. Esillä on muun muassa Virchowin kirjoituspöytä ja hänen oppilaidensa muistiinpanoja. Kävijöiden katseet pysähtyvät myös seinälliseen oftalmologisia vahamalleja, jotka ovat hämmästyttävän aidon näköisiä.
– Näiden mallien avulla tutkittiin silmäsairauksia ennen kuin valokuvaus kehittyi tarpeeksi pitkälle. Niiden tekeminen oli myös taidetta, minkä haluamme tuoda esiin.
Oman tilansa näyttelystä saa tietysti myös yksi merkittävimmistä saksalaisista keksinnöistä, röntgen. Tieteen riemuvoiton takaa löytyy surullista historiaa, mikä on myös esillä. Säteilyn vaaroja ei aluksi ymmärretty, ja moni lääkäri ja sairaanhoitaja menetti henkensä, ennen kuin suojavarusteet kehittyivät.
Konferensseja ja musiikkiesityksiä
Museon kokoelma kasvaa edelleen. Lahjoituksia tekevät yliopistollisen sairaalan lisäksi ovensa sulkevat klinikat, eläköityvät lääkärit tai toiset museot. Museon rahoitus tulee lähes kokonaan Berliinin senaatilta.
Vakituisia työntekijöitä on 15, ja oppaina toimivat keikkatyöläiset. Opastettuja kierroksia järjestetään kaikenlaisille ryhmille, esimerkiksi lukioikäisille ja näkövammaisille.
Museota ei suositella alle 16-vuotialle. Saavutettavuus on otettu huomioon, mutta Ankelen mukaan siinä on parantamisen varaa.
– Tänne pääsee kyllä pyörätuolilla, mutta jos museo rakennettaisiin tänä päivänä, otettaisiin tällaiset seikat paremmin huomioon.
– Luentosaliin haluttiin jättää sodan jäljet esiin, ja vanhat rauniot ovat siksi edelleen nähtävillä. Siellä on todella erityinen tunnelma.
Eettisiä dilemmoja
Museon päänähtävyys on huone, jossa näytekokoelma on esillä. Lasipurkeissa glyseriiniseoksiin säilötyt elimet kiehtovat niin lääketieteen ammattilaisia kuin satunnaista museokävijääkin.
Kuvaaminen on huoneessa kielletty myös lehdistöltä.
Omat hyllynsä ovat muun muassa aivoille, sydämelle, maksalle ja iholle.
Tarjolla on tietoa siitä, miten kukin elin toimii, ja näytteet sekä terveestä että sairastuneesta elimestä.
Näytekokoelma kasvoi paljon DDR:n aikana, johon museo kuului Saksojen jakaantumisen aikana.
– Vielä muutama vuosikymmen sitten näytteiden keräämiseen ei tarvittu potilaiden lupaa. Suurin osa esillä olevista näytteistä on peräisin 1950–1960 -luvuilta.
Näytekokoelmasta käydään eettistä keskustelua tieteen kentällä. Eniten kysymyksiä herättävät näyttelytilan perällä olevat hyllyt, joilla säilytetään epämuodostuneita sikiöitä.
Moni kysymys hakee vielä vastaustaan.
– Saako tätä kaikkea näyttää? Kuuluuko tätä näyttää? Mitä hyötyä siitä on? Mietimme jatkuvasti, mikä olisi oikea tapa toimia.
Potilaiden tarinat esiin
Potilaiden tarinat ovat museossa tärkeässä roolissa. Niille on omistettu kokonainen näyttelyhuone, johon on aseteltu riveihin erilaisia sairasvuoteita ja tuoleja, joissa potilaat ovat eri aikoina levänneet.
– Esittelyssä ovat hoitoon käytetyt lääketieteelliset keksinnöt, mutta myös potilaiden omat tavarat, onnenkalut ja piirustukset.
Ankele kannustaa myös suomalaista terveysmuseohanketta ottamaan huomioon tavallisen ihmisen näkökulman.
Berliinin museo joutuu tarttumaan moneen vaikeaan teemaan, kuten natsi-Saksaan. Kansallissosialismin aikana lääketiedettä käytettiin epäinhimillisiin kokeisiin ja tappamiseen. Ankelen mukaan terveysalan museoihin liittyy monia eettisiä kysymyksiä, joiden käsittelyltä ei voi välttyä:
– Täytyy myös pohtia, mitä on olennaista kerätä ja esitellä. Mitä osia lääketieteen historiasta kerrotaan, ja mitä taas ei? Mitä se puolestaan kertoo?
