Omassa kategoriassaan
Vaatimaton marjatilan isäntä on siteerauslistojen ykkönen.
Rahnaston tila on poikkeuksellinen, samoin sen isäntä.
– Töitä on tullut tehtyä, naurahtaa Jaakko Tuomilehto .
Suomen siteeratuin lääketieteen tutkija on maailman viitatuin neljällä osa-alueella: kansanterveys, epidemiologia, diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit. Research.comin vertailussa Tuomilehto on maailman listan sijalla 26 yli 299 400 viittauksella.
Ilmajoella, Koskenkorvan kylässä ei tieteellisillä meriiteillä ole merkitystä. Rahnaston tilalla viljellään viinimarjoja. Pensaita on 4 000, ja marjat kerätään käsin. Poimijoita menee ja tulee, välillä tarvitaan kausiapulaisia.
Tila on yksi Etelä-Pohjanmaan vanhimmista. Ensimmäiset viralliset merkinnät löytyvät 1400-luvulta, mutta tila lienee perustettu 1300-luvulla. Rahnasto on pysynyt koko ajan saman suvun hallussa. Oli itsestään selvää, että Jaakko Tuomilehto ottaa isännän tehtävät vastaan aikanaan.
– Pahinta on ollut 1500-luku, jolloin nuijasotakin syntyi. Talonpojat ajettiin ahtaalle, Ruotsin armeija sai päättää, paljonko mistäkin talosta otetaan, eikä usein jäänyt siemenviljaa eikä eläimiä.
Tuo aika liittyy Rahnastoon muutenkin: nuijasodan talopoikaisjohtaja Jaakko Ilkka asui lapsuutensa tilalla.
Luppotuntien pulma
Sittemmin Rahnastossa on ollut rauhallisempaa, katovuosia tilalle on osunut vain muutamia. 1700-luvun vaihteessa, Isovihan aikana venäläiset liikkuivat läheltä, mutta Rahnastoa ei poltettu. Naapurikunnassa Isossakyrössä tapettiin päivässä tuhansia ihmisiä.
Ilmajoki oli ensimmäinen maalaispaikkakunta, johon perustetiin lukio. Koulunkäynti-innostus oli valtavaa. Aikoinaan köyhien perheiden lasten ei tarvinnut maksaa lukukausimaksuja. Ylioppilaiksi pääsivät kaikki Tuomilehdon lähipiiristä, hänkin. Tuli aika valita, mitä halusi tämän jälkeen tehdä. Joku vanhemmista kavereista lähti aina myös lääketieteelliseen.
– He kertoivat mukavia kokemuksia opiskelusta, niin tuli mieleen, että miksenpä minäkin yritä.
Opiskelut sujuivat yhtä pulmaa lukuun ottamatta: kurssiohjelmaan oli varattu aikaa lukemiseen keskelle päivää.
– Minulta tämä ei sujunut. Iltaisin pystyin lukemaan viisinkertaisen määrän päiväaikaan verrattuna.
Vähemmän suolaa
Lukemisen paikalle piti keksiä tekemistä, joten hän kirjautui kandivaiheen jälkeen opiskelemaan sosiologiaa ja muitakin aineita. Tämä sopi hyvin sen hetkiseen maailman menoon. Juoksutunnit täyttyivät toisenlaisilla luennoilla.
Nämäkin opinnot etenivät, joten Tuomilehto kysyi graduaihetta sosiaalilääketieteen, nykyiseltä nimeltään kansanterveystieteen laitokselta. Tätä hän puursi pitkään kaiken muun ohessa, ja kliininen lääkärintyö sujui samalla.
– Eräänä päivänä professori Kai Sievers kutsui meidät, silloiset assistentit ja harrastustyöntekijät huoneeseensa ja kertoi, että Itä-Suomessa on päätetty perustaa hanke sydäntautien ehkäisyyn ja että laitos on nimetty valmistelemaan suunnitelmaa. Siitä se lähti, elettiin vuotta 1971.
Pohjois-Karjala-projektissa Tuomilehdon vastuulle tuli verenpaineen hallintaan kuuluvan ohjelman suunnittelu, ja tutkijan ura pyörähti vähän kuin vahingossa käyntiin. Suurhankkeen jälkeen hän organisoi tutkimushankkeita, joissa pyrittiin vähentämään suolan käyttöä ensimmäisenä maailmassa väestötasolla ja yhdessä teollisuuden kanssa.
Suomi on ainoa maa, jossa on seurattu väestötasolla suolan käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla: virtsaan erittyvää suolamäärää tutkimalla 70-luvun lopulta lähtien.
"Minulle naurettiin"
Maailman terveysjärjestö WHO:n tehtävissä Tyynellämerellä hän näki paikallisilla puhkeamassa olevan diabetesepidemian. Perinteinen kalastus oli jäänyt, ja laivat toivat satamiin aivan uudenlaista ruokaa. Elettiin 80-lukua. Kotimaahan palattuaan hän ehdotti, että täälläkin pitäisi puuttua tulevaan ongelmaan.
– Minulle vähän naurettiin, kun Suomessa oli ehkä joitakin kymmeniä tuhansia diabeetikkoja eikä mitään epidemiaa. Siihen aikaan ylipainokaan ei ollut vielä ongelma.
Vastustuksesta huolimatta hän lähti suunnittelemaan diabeteksen ehkäisyohjelmaa. Eihän sitä kukaan rahoittanut, kun puhuttiin liikunnasta ja ravinnosta. Sanottiin myös, ettei tässä ole mitään tutkittavaa tai ettei se ole tiedettä, kun ei käytetä hienoja laboratoriomenetelmiä.
Rigidi järjestelmä
Taskurahaa oli kuitenkin jäänyt muista projekteista, ja työ saatiin alkuun, myöhemmin tuli apurahojakin. Kirjallisuuskatsausta tehdessään hänelle selvisi, että diabeteksen ehkäisystä ensimmäinen julkaisu oli vuodelta 1921 ja seuraava sitten vuodelta 1948.
– Tämän jälkeen ei ollut mitään. Ruotsalaiset julkaisivat yhden menetelmiltään heikon tutkimuksen 80-luvulla. Eihän aihetta oltu tutkittu lainkaan!
Kun suomalaisten omat, laadukkaat tulokset julkaistiin 2001, se muutti kokonaan käsityksen asiasta. Elintapojen muutoksella tyypin 2 diabetes on ehkäistävissä yli puolella korkean riskin henkilöistä.
– Hienot tulokset saatiin, mutta ei näitä vieläkään ole otettu kunnolla käyttöön, Tuomilehto huokaa.
– Terveydenhuoltojärjestelmä on niin rigidi, ettei se anna helpolla muuttaa itseään. Uuden asian sinne saaminen on äärettömän vaikeaa. Vedotaan muun muassa siihen, että kädet ovat jo valmiiksi täynnä töitä.
Tuloksia oikeaan aikaan
Tuomilehto osui kultasuoneen, kun kehitti dosentti Jaana Lindströmin kanssa suomalaisen, ilman laboratoriokokeita tehtävän riskitestin tyypin 2 diabeteksen ennustamiseen (Findrisc: Finnish Diabetes Risk Score). Tästä on sittemmin kehittynyt maailman käytetyin menetelmä tällä saralla.
Seuraava isompi jysäys syntyi, kun päätettiin selvittää, kuinka sydäntautien riskitekijät vaikuttavat muistisairauksiin. Aineisto muodostui 2000:sta jo 20 vuotta sitten tutkitusta ihmisestä, joiden riskitekijät oli silloin kartoitettu. Valmiit tulokset olivat suuren ihmetyksen paikka. Muistisairautta näytti kehittyvän henkilöille, joilla oli parikymmentä vuotta sitten riskitekijät pielessä.
Tästä syntyi uusi paradigma: Kun keski-iällä on markkerit pielessä, aiheutui muistisairautta myöhemmin, ellei ole kuollut sydäntautiin. Muutokset näkyivät jopa tulotason laskuna 15 vuotta aiemmin ennen oireetonta dementiaa. Voitaisiinko siis elintapoja muuttamalla hidastaa muistisairauden kehittymistä? Vastaus on kyllä. Sen osoitti Finger-tutkimus (The Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability).
– Kohdalleni on sattunut tärkeiden kansantautien ehkäisytutkimuksia, kun niiden epidemia on ollut vasta kehitysvaiheessa – se on pitänyt mielenkiintoa yllä ja johtanut hienoihin tuloksiin.
Tulokset ovat johtaneet useisiin hankkeisiin eri puolilla maailmaa. Tuomilehdolle on myönnetty kymmeniä merkittäviä tiedepalkintoja monilta organisaatioilta.
Kylvämistä ja niittämistä
Konkarin tieteellinen ura jatkuu edelleen, vaikka virallisesti hän onkin eläkkeellä. Helsingin yliopiston kansanterveystieteen emeritusprofessori on mukana useassa projektissa, mutta enemmän asiantuntijana kuin päävastuullisena tutkijana. Hän vertaa uraansa maatalouteen.
– Onhan tämä tieteenteko kylvämistä ja niittämistä ihan yhtä lailla. Ei ole tullut mieleen, että lopettaisin vielä.
Pohjois-Karjala-projektin missio on jäänyt vähän päälle. Kroonisten tautien ehkäisy on hänelle edelleen olennaista. Tähän hän haluaa tuottaa tutkimustietoa ja olla mukana tulosten käytäntöön soveltamisessa. Yhteistyötä teollisuuden kanssa pitää tehdä, kuten suola-asiassakin on tehty pitkään.
– Tautien ehkäisy ei ole ilmaista, mutta se on halvempaa kuin sairauksien hoitaminen.
Valtaosan ajastaan Tuomilehto viettää kotitilallaan. Etätyö sujuu, mutta tärkeät asiat hän haluaa edelleen hoitaa kasvotusten.
– Ei siitä mihinkään siitä pääse, ettei videoneuvottelulla saa lainkaan samanlaista vuorovaikutusta.
