Nyt tiedetään, mikä menee pieleen biologisissa lääkkeissä
Jos lääkemääräyksessä on virhe, se liittyy usein väärään annostukseen tai vahvuuteen.
Kun biologisen lääkkeen toimituksessa sattuu poikkeama, se liittyy useimmiten joko väärään annostukseen tai vahvuuteen, tai väärään antolaitteeseen, eli lääkemuotoon.
Tämä ilmenee tuoreesta Valo-raportista , jonka teemana ovat biologiset lääkkeet.
Kyseessä on Suomen Apteekkariliiton lääkitysturvallisuusaiheinen raportti apteekeille.
Osana Valo-ohjelmaa apteekeissa on kolme vuotta sitten otettu käyttöön vaaratapahtumien raportointijärjestelmä Haipro.
Biologisiin lääkkeisiin liittyvien Haipro-ilmoitusten määrä on vain kolme prosenttia kokonaisaineistosta. Niihin liittyviä poikkeamia raportoitiin tuhatkunta, kun yhteensä ilmoituksia on kertynyt tähän mennessä 35 000.
– Ne ovat pieni osa kokonaisuudesta, mutta niihin liittyy erityispiirteitä ja on tärkeää, että olemme pystyneet tunnistamaan niitä, sanoo asiantuntijaproviisori Henna Kyllönen Apteekkariliitosta.
Apteekkien tekemistä Haipro-ilmoituksista noin 60 prosenttia on ollut sisäisiä, apteekin omissa prosesseissa tapahtuneita, ja 40 prosenttia ulkoisia ilmoituksia. Suhdeluku on sama biologisiin lääkkeisiin liittyvissä ilmoituksissa.
Joka päivä vai kerran viikossa?
Tyypillinen esimerkki poikkeamasta on väärä annosväli semaglutidissa.
Potilaan saamassa annosohjeessa on lukenut kerran vuorokaudessa, vaikka semaglutidi annostellaan pistettävänä kerran viikossa.
Sama virhe toistuu Valo-raportin aineistossa riippumatta siitä, missä ja milloin resepti on kirjoitettu.
– Taustalla voi olla, että tablettimuotoisena lääke otetaan kerran vuorokaudessa ja toisaalta toisella, samaan käyttöaiheeseen tarkoitetulla pistettävällä lääkeaineella, annosväli on kerran vuorokaudessa, Kyllönen arvelee.
Ruiskun vaihto kynään voi hämmentää
Virhe antolaitemuodossa on toinen yleinen poikkeama biologisten lääkkeiden määräämiseen liittyen.
Vaihto kynästä ruiskuun tai toisinpäin on voitu tehdä harkitusti saatavuushäiriötilanteessa.
– Jos markkinoilla on molempia antotapoja samasta vahvuudesta, lääkäri on voinut vaihtaa näiden kesken, mutta apteekissa käy ilmi, ettei asiakas osaa pistää.
Lääkärin on vaihtotilanteessa huomioitava, tarvitseeko potilas pistoskoulutuksen terveydenhuollossa. Apteekissa annettava laiteneuvonta liittyy vain laitteen käyttöön.
Esimerkkitapauksessa ikäihminen sai lääkemääräyksen enoksapariiniin ennen leikkausta, mutta ei ollut saanut pistoskoulutusta. Hän asioi apteekissa viikonloppua vasten, eikä päässyt terveydenhuoltoon harjoittelemaan pistämistä, joten tilannetta oli apteekissa vaikea korjata.
Tuottaa lisätyötä
Kolmas tyypillinen poikkeamamuoto on väärä lääkehoidon kesto. Tämä liittyy Kyllösen mukaan siihen, että biologisten lääkkeiden reseptin voimassaoloaika muuttui kahdesta vuodesta yhteen, mutta potilastietojärjestelmät eivät aina tue sitä. Reseptejä kirjoitetaan vahingossa kahdelle vuodelle.
Ongelmia on myös lääkitystiedon ajantasaisuuteen liittyen, jolloin käytössä oleva vahvuus tai annosohje on ehtinyt muuttua verrattuna siihen, mitä uudelle lääkemääräykselle kirjautuu.
Poikkeamat saavat aikaan lisätyötä apteekissa ja terveydenhuollossa.
– Määräyspoikkeama edellyttää aina yhteydenottoa lääkäriin, hän sanoo.
Lääkevaihto laajenee vuoden vaihteessa
Seuraava askel biologisten lääkkeiden lääkevaihdossa otetaan vuoden vaihteessa, jolloin lääkevaihdon piiriin tulevat kaikki biologiset lääkevalmisteet, pois lukien insuliinit.
Lääkevaihto alkoi viime huhtikuun alussa niin, että lääkevaihdon piiriin tulivat enoksapariinivalmisteet.
Ensi huhtikuussa lääkevaihdo laajenee glargininsuliinivalmisteisiin ja vuoden päästä degludekinsuliinivalmisteisiin ja muihin pitkävaikutteisiin insuliinivalmisteisiin.
– Seuraamme jatkossa, tapahtuuko poikkeamissa muutoksia ja löytyykö uusia riskejä, Kyllönen sanoo.
