”Nyt tarvitaan malttia ja taitoa tehdä yhteistyötä”
Vaikka julkinen terveydenhuolto on uutisten mukaan kriisissä, Lääkärilehden haastattelemat asiantuntijat eivät näe aihetta vaipua synkkyyteen.
Hyvinvointialueiden talousvaikeudet ja Husin mittavat yt-neuvottelut ovat hallinneet uutisia viime päivinä. Lääkärilehti kysyi viideltä asiantuntijalta, miten terveydenhuollon kriisi pitäisi ratkaista.
Janne Aaltonen, toiminnanjohtaja, Lääkäriliitto:
– Mielestäni emme ole kriisissä tai edes lähellä sitä. Oli täysin odotettavissa, että hyvinvointialueiden aloittaessa tarvitaan lisää rahaa, eikä säästöjä voida odottaa nopealla aikataululla. Odotukset ovat olleet tältä osin epärealistisia.
– Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta tulisi nyt avata ja miettiä, miten siitä saadaan toimiva. Alueilla syntyi viime vuonna 1,35 miljardia euroa alijäämää, ja tänä vuonna sitä kertyy vielä enemmän. Tämä kertoo siitä, että kustannuksia ei ole osattu laskea kunnolla etukäteen.
– Tarvitsemme nyt terveydenhuoltoon vision siitä, mitä kohti olemme menossa. Merkittävä osa tätä visiota pitäisi Lääkäriliiton mielestä olla omalääkärimalli, jonka edut ovat kiistattomat.
– Hyvinvointialueet ovat jo tehneet varsin hyvää työtä ja lähteneet kehittämään toimintaansa. Kehitystyö vie kuitenkin aikaa eikä tapahdu sormia napsauttamalla. Valtamerilaiva ei käänny hetkessä, mutta ei tässä olla karillekaan ajamassa.
Sanna Svahn, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen johtaja:
– Nyt tarvitaan ennen kaikkea malttia, nöyryyttä ja taitoa tehdä yhteistyötä tiukoissakin paikoissa. Erityisesti täytyy pitää mielessä asukkaat, joita varten sosiaali- ja terveydenhuolto ja pelastuspalvelut ovat olemassa.
– Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta puolitoista vuotta. Silti ne ovat jo lyhyessä ajassa osoittaneet, että pitkään vaivanneisiin ongelmiin voidaan löytää uudenlaisia ratkaisuja.
– Esimerkiksi perusterveydenhuollon hoitoon pääsy on nopeutunut sote-uudistuksen jälkeen. Samoin jonot asumispalveluihin ja päivystyksestä vuodeosastolle ovat lyhentyneet merkittävästi. Uusien digitaalisten palvelujen myötä yhä useampi suomalainen saa sujuvamman yhteyden sote-palveluihin.
– Silti riittää vielä paljon korjattavaa. Sote-uudistus ei ole ohi, vaan vasta alussa. Siksi juuri nyt on erityisen tärkeää rakentaa toivoa: hyvinvointialueilla työskentelevät taitavat ammattilaiset auttavat joka päivä tuhansia suomalaisia.
Tarmo Martikainen, Varsinais-Suomen hyvinvointialueen johtaja:
– En sanoisi, että olemme kriisissä, vaan että meillä on tarve edelleen kehittää toimintaa.
– Hyvinvointialueiden rahoituslaki pyrkii hillitsemään kustannusten kasvua. Se kohtelee eri alueita vähän eri tavalla, eikä se ota huomioon kustannusten todellisia nousupaineita.
– Rahoituslailla on silti hyviäkin puolia, sillä se pakottaa alueita etsimään parempia, vaikuttavampia ja kustannustehokkaampia tapoja tuottaa palveluja. Siitä seuraa, että meidän pitäisi löytää fiksuja kustannusten säästöpaikkoja, eikä vääriä.
– Fiksua on, että alueilla pyritään siirtymään raskaista palveluista kevyempiin. Fiksua on myös lisätä hoidon vaikuttavuutta: tehdään asioita, jotka oikeasti parantavat elämänlaatua.
– Työn tuottavuuden lisääminen jakaa mielipiteitä, koska se tarkoittaa enemmän asiakkaita per henkilökunta. Uskon kuitenkin, että tuottavuutta on edelleen mahdollista lisätä ja teknologian kehitys on tässä suurena apuna.
Mats Brommels, terveydenhuollon johtamisen emeritusprofessori, Karoliininen instituutti:
– Julkisen talouden vakauttamiseksi tulisi laatia useita vaalikausia ylittävä talousohjelma, joka mahdollistaisi myös investoinnit kasvuun ja sote-järjestelmän kehittämiseen.
– Hyvinvointialueiden talouden tasapainovelvoite voitaisiin lykätä 2020-luvun loppupuolelle. Äkkisäästöt johtavat todennäköisesti kasvaviin kustannuksiin järjestelmän tasolla.
– Omalääkärimalli tulisi ottaa käyttöön kaikilla hyvinvointialueilla, tosin ”omatiimi”-muodossa. Lääkärin, terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan tiimit toimisivat joko yrittäjinä tai hyvinvointialueiden työntekijöinä.
– Myös muussa sote-toiminnassa yksityissektori tulisi kytkeä vahvemmin mukaan julkisesti rahoitettujen palvelujen tuottamiseen. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon elektiivisiä toimintoja tulisi kilpailuttaa ja kehittää kumppanuussopimusten kautta.
– Yksityispalvelujen Kela-korvaukset tulisi lakkauttaa ja määrärahat siirtää hyvinvointialueille.
Paul Lillrank, tuotantotalouden emeritusprofessori, Aalto-yliopisto:
– Mihin alueita ylipäänsä tarvitaan? Alueilla on kuntia ”leveämmät hartiat”, mutta niitä tarvitaan vain rahoituksessa.
– Palvelutuotannossa suuri ja keskitetty on kaunista korkean erikoistumisasteen sekä suurivolyymisten rutiinitoimenpiteiden aloilla. Lähipalvelujen tulee kuitenkin sijaita lähellä.
– Terveydenhuollon rahoitus, regulaatio ja kansanterveydelliset tavoitteet voidaan hoitaa valtakunnallisesti. Alueelliset erityispiirteet voidaan huomioida ilman poliittista byrokratiaa, koska ne määräytyvät väestön koon, tiheyden, ikärakenteen ja sairastavuuden mukaan.
– Jos raha seuraisi potilasta, terveyspalvelujen toimiva johto osaisi muotoilla alueellisen palvelujärjestelmän yhtä hyvin kuin päivittäistavarakauppias omansa.
– Ratkaisuni olisi siis valtakunnallinen rahoitus, jossa raha seuraa potilasta, keskitetty regulaatio, politiikka pois tuotannosta sekä ammattilaisten muodostama kysyntäperustainen alueellinen palvelurakenne.
