Nyt ryhtiä, aikuiset
Somessa roikkuminen ei vie nuoria hoitoon, mutta hoidossa on paljon nuoria, joilla älylaitteen käyttö on haitallisella tasolla. Tarvitaan rajat suojelemaan kaikkia kasvuikäisiä.
Poliitikkojen pitää ryhdistäytyä ja uskaltaa laittaa sosiaalisen median firmoille rajat siinä, miten ne saavat koukuttaa lapsia ja nuoria.
Vanhempien, koulun aikuisten ja koko yhteiskunnan pitää laittaa rajat sille, miten paljon ja missä tilanteissa lapset ja nuoret saavat käyttää älylaitteitaan.
Näin näkee nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola .
– Somealustojen ansaintalogiikka on sellainen, että mitä enemmän ihmisiä alustoilla on ja mitä pitempiä aikoja he siellä viettävät, sitä enemmän firmat saavat rahaa. Firmojen intressissä ei ole vähentää koukuttavuutta, Kosola sanoo.
Hän ei usko minkään terapiatakuun olevan riittävä, ellei lasten ja nuorten mielialaongelmien taustalla oleviin juurisyihin puututa. Somessa ja ylipäätään älylaitteilla roikkuminen on yksi hyvin merkittävä juurisyy.
Jopa satoja kertoja päivässä
Kosola on vastikään ollut tekemässä tutkimusta, jossa selvitettiin pääkaupunkiseudun lukiolaisten somen ja älylaitteen käyttöä. Nuorilla, joilta tiedot saatiin tutkijoiden käyttöön, keskimääräinen ruutuaika oli 5,8 tuntia päivässä, josta keskimääräinen aika somessa oli 3,9 tuntia. Puhelin avattiin kymmeniä tai jopa useita satoja kertoja vuorokaudessa.
Tämä on pois muusta tärkeästä.
– Määrät ovat niin suuria, että vaikka tietyt tahot toistelevat mantraa siitä, että ruutuaika on vanhentunut käsite, niin on vääjäämättä liikaa, jos on puhelimella neljäsosan vuorokaudesta, Kosola sanoo.
Samassa tutkimuksessa lukiolaistytöt saivat korkeita pistemääriä ahdistuneisuustestissä ja mittarissa, jolla mitattiin someriippuvuutta.
On vahvoja viitteitä siitä, että ylenpalttinen älylaitteen tuijottelu häiritsee sosiaalisten taitojen oppimista. Runsaalla ruutuajalla on yhteys myös koulupoissaoloihin.
– Valtakunnallisessa kouluterveyskyselyssä suuri osa nuorista toivoo aikuisten tukea somenkäytön rajoittamiseen. Monet kertovat olevansa sosiaalisessa mediassa, vaikka eivät oikeastaan haluaisi olla, ja pitempään kuin haluaisivat, Kosola kertoo.
Some lisää mielialaoireita
Nuorisopsykiatrian professori, ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala tuo esiin tutkimusnäytön siitä, että somen käytön aloittaminen ja sen lisääntyminen johtavat mielialaoireiden lisääntymiseen.
Iso norjalainen tutkimus osoitti, että kun älylaitteet pantiin pois koulupäivän ajaksi, tarve mielenterveyteen liittyviin käynteihin kouluterveydenhuollossa väheni ja koulumenestys parani.
– Kun tilanne on jo kehittynyt, on vaikea sanoa, kumpi oli ensin, muna vai kana, Kaltiala pohtii.
Mielialaoireista kärsivät nuoret saattavat helpommin vetäytyä somemaailmaan. Toisaalta somessa tapahtuva jatkuva vertailu toisiin ruokkii oireita.
Somessa esiintyy paljon kiusaamista, joka ei jää kouluun, vaan seuraa vapaa-ajalle. Liki puolet yläkoululaisista tytöistä on kohdannut somessa seksuaalista häirintää.
Muun ongelman ohessa
Kaltiala valmistautui Lääkärilehden haastatteluun keskustelemalla vastuualueensa lääkäreiden kanssa. Hän työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa valtakunnallisen erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisen tutkimus- ja hoitoyksikön ylilääkärinä.
Lääkäreiden yhteinen näkemys on, että monet potilaat käyttävät älylaitteita haitallisen paljon.
Nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ei juuri tule nuoria ensisijaisesti älylaiteriippuvuuden takia. Usein potilailla kuitenkin on haitalliseksi käytöksi luokiteltava suhde somemaailmaan.
– Usein päädiagnoosi on depressio, ahdistuneisuushäiriö, syömishäiriö tai autismikirjon häiriö, kertoo Kaltiala.
Sosiaalinen media työntää tieltään tärkeitä asioita, kuten nukkumisen, koulunkäynnin, luonnolliset ihmissuhteet, liikunnan ja terveellisen syömisen.
– Vaikka emme hoida nuoria someriippuvuusdiagnoosin takia, some ja pelien maailma haukkaavat haitallisen suuren osan monen potilaamme elämästä, Kaltiala kertoo.
Hän muistuttaa, että kehitysikäinen tarvitsee luonnollista kontaktia ikätovereihinsa, jotta kehitys menee eteenpäin.
Haittaa häiriöiden korjaamista
Nuoruusiän kehitystehtävien eteneminen vaikeutuu, kun suuri osa valveillaoloajasta kuluu älylaitteella. Tämä hidastaa myös psykiatristen häiriöiden korjaamista.
– Nuorisopsykiatrisessa hoidossa toisella kädellä tuetaan nuoruusiän kehitystehtävien etenemistä ja toisella kädellä hoidetaan oireita, Kaltiala selittää.
Jos ongelmana on sosiaalisten tilanteiden pelko, nuorta voidaan pyrkiä auttamaan kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoin. Häntä rohkaistaan lähtemään liikkeelle ja tekemään harjoitteita. Jos Tiktokissa vilahtaa tuntikausia, jäävät harjoitukset tekemättä.
Syömishäiriön hoitoa voi haitata, jos nuori on vahvasti imeytynyt syömishäiriöisten someryhmään, jossa kannustetaan olemaan syömättä.
– Nuorisopsykiatrialla on haasteena, että miten voisimme auttaa nuorta löytämään elämäänsä jotain muutakin palkitsevaa ja motivoivaa.
Rajoittaminen hankalaa sairaalassakin
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen linjausten seurauksena älypuhelimen käytön rajoittaminen nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa on hankalampaa kuin ennen. Puhelimen käyttöä ei voida kieltää silloin, kun nuorella ei ole erityistä hoidollista ohjelmaa. Kaltiala suhtautuu tähän kriittisesti.
– Tarkoitus olisi, että silloin nuoret viettävät aikaa keskenään. Nuorisopsykiatriassa nuorisokulttuuri ja se, että nuoret vuorovaikuttavat keskenään, on olennainen elementti, Kaltiala kertoo.
Nyt moni nuori hiipii puhelimelleen ja vuorovaikutustaitojen oppiminen jää väliin. Somen kautta taas voidaan pahimmassa tapauksessa jopa tilata karkumatka tai huumeita sairaalaan. Myös roikkuminen toipumista haittaavissa someryhmissä jatkuu.
– Ennen meillä oli tapana rajoittaa älylaitteiden käyttöä osastohoidossa. Nuoret olivat tyytyväisiä ja sanoivat, että osastohoidossa hyvä elementti oli, ettei puhelimella ollut koko ajan pakko roikkua.
Vieroitusleirejä ei tarvita
Itä-Aasian maista on kuultu tarinoita älylaitekoukkuun jääneiden nuorten vieroitusleireistä. Sellaisia ei tarvita Suomessa, mutta aikuisten vastuuta tarvitaan.
– Kouluissa laitteet pois, kotona pitää yöllä nukkua ja vanhempien pitää muutenkin rajoittaa laitteella olemista, Kaltiala vaatii.
Hän ei ymmärrä, miksi lyhyellä bussimatkalla annetaan rattaissa istuvan lapsen käteen tabletti ja vanhempi on omalla puhelimellaan.
– Eikö aikuinen voi jutella lapsen kanssa sen bussimatkan ajan? Lapsi tarvitsee vuorovaikutusta vanhempansa kanssa, Kaltiala sanoo.
Kosola toivoo, että Suomessa asiaan tartuttaisiin yhteisöllisellä otteella. Kun tiedetään, että jo pelkkä puhelimen esilläolo haittaa keskittymistä, koulut voisivat näyttää mallia siitä, ettei puhelinta käytettäisi koulussa.
Tämä olisi esimerkki vanhemmille siitä, miten puhelimen käyttöä voi rajata. Käytön rajoittaminen pitäisi mahdollistaa myös lastenkodeissa ja osastohoidossa silloin, kun se on ilmeinen osasyyllinen tilanteeseen. Tähän tarvitaan lainsäätäjän toimia.
Hyvät suhteet vanhempien kanssa on voimakkain suojaava tekijä niin päihteiltä, liian varhaisilta seksisuhteilta kuin someriippuvuudeltakin.
– Pelkästään vanhemman saatavilla olo suojaa nuorta. Kannustaisin vanhempia viettämään aikaa lapsen ja nuoren kanssa, Kosola sanoo.
Usein taustalla jotain muuta
Kun älylaitteella roikkumisesta tulee vaikea ongelma, on yleensä taustalla jokin altistava asia, kertoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta.
Näitä asioita voivat olla esimerkiksi hoitamaton ADHD, sosiaalinen ahdistus, masennus tai huono itsetunto.
Kenelle tahansa voi älylaitteen käytöstä tulla keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmia.
Univaikeuksia tulee monelle. Ennen nukkumaanmenoa käytettynä laitteen sininen valo häiritsee melatoniinin eritystä ja luonnollista nukahtamista.
Pienemmältä lapselta vanhempi voi ottaa laitteen vähäksi aikaa pois.
Korkeila uskoo, että nuoruusikäistä voi auttaa tieto siitä, että ateriointi ja valoisuus säätelevät vuorokausirytmiä voimakkaasti. Niiden säännöllisyys edistää hyvää aivotoimintaa.
Kosola kertoo, että puhelimesta voi kokeilla laittaa ilmoitukset pois ja vaihtaa puhelimen näytön harmaasävyiseksi. Nämä voivat vähentää koukuttavuutta, mutta toimivat ehkä paremmin aikuisilla.
Lisäksi pitäisi olla muuta tekemistä.
– Lapsi tarvitsee kilpailevan ärsykkeen, vaihtoehtoista tekemistä, jotain hauskaa leikkiä, Korkeila huomauttaa.
Ellei sellaista ole tarjolla, älylaite on helppo tie ulos tylsyydestä. Ulkona leikkiviä lapsiporukoita näkee kuitenkin yhä vähemmän, ja yksin on vaikea keksiä tekemistä.
Ansa elämyshakuiselle
Lapselle ja nuorelle älypuhelin voi olla melkoinen ansa. Nuori ihminen on luonnostaan elämyshakuinen ja laite tarjoaa elämyksiä helpolla.
– Ihmisen aivot ovat rakentuneet etsimään aina jotain uutta ja katsomaan asioista helpoin ja käyttökelpoisin ratkaisu. Aivot ovat kehittyneet ympäristössä, jossa näistä ominaisuuksista on ollut vain hyötyä. Nyt sosiaalisen median firmat ryöstöviljelevät näitä luontaisia taipumuksia, Korkeila sanoo.
Mistä aloittaa, kun vastaanotolle tulee laitteisiin jumittunut lapsi vanhempineen?
– Ensin pitää kartoittaa, kuinka vaikeasta ongelmasta on kyse: kuinka monta tuntia päivässä, häiritseekö unta, onko koulusuoritus heikentynyt, tai onko taustalla jotain muuta, kuten sosiaalista ahdistusta, masennusta tai ADHD, Korkeila neuvoo.
Hän muistuttaa, että älylaitteiden käytön määrä on tärkeä kartoittaa niin unettomuuden kuin muidenkin ongelmien yhteydessä.
