Monille erikoisaloille tarvitaan lisää lääkäreitä
Tuoreen raportin mukaan erikoisalojen välille on syntynyt huomattavia eroja: osalla aloista lääkärimäärä on selvästi kasvanut, osalla vähentynyt.
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut raportin erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäritilanteesta ja koulutustarpeesta vuoteen 2035. Raportissa esitetty erikoisalojen koulutustarve perustuu alojen edustajien arvioihin. Raportin laatinut työryhmä on luonut laskentamallin, joka huomioi lisäksi lääkäreiden eläköitymisen, erikoistumassa olevien määrän sekä osa-aikatyön ja kouluttautumisen useammalle alalle.
Suomessa on tällä hetkellä noin 13 000 työikäistä erikoislääkäriä. Kokonaismäärä on kasvanut vuodesta 2010 vuoteen 2020 noin 12 prosenttia. Alojen välille on syntynyt huomattavia eroja: osalla aloista lääkärimäärä on kasvanut 20–40 prosenttia, osalla vähentynyt.
Erikoislääkäreistä 52 prosenttia saavuttaa eläkeiän vuoteen 2035 mennessä. Psykiatrian aloilta eläköityy lähes 70 prosenttia nykyisistä erikoislääkäreistä, ja useilta laboratorioaloilta, sisätautialoilta ja työterveyshuollosta yli 60 prosenttia.
Nykyinen erikoislääkärimäärä vastaa kyselyn perusteella väestön ja palvelujärjestelmän tarpeita parhaiten Tays-alueella ja heikoimmin Oys-alueella. Yli 60 prosenttia vastanneista erikoislääkäreistä arvioi, että oman alan lääkärimäärä ei vastaa palvelutarvetta. Noin 30 prosenttia vastaajista arvioi kuitenkin oman yksikön tilanteen hyväksi ja 10–20 prosenttia kohtalaiseksi.
Erikoisalojen edustajien näkemyksen mukaan vuonna 2035 erikoislääkäritarve on noin 16 200 erikoislääkäriä eli 128 prosenttia suhteessa nykymäärään. Kasvua tarvittaisiin siten lähes kaksi prosenttia vuodessa. Tärkeimpinä lääkäritarvetta kasvattavina tekijöinä pidetään väestön ikääntymistä ja lääkäreiden osa-aikatyön yleistymistä.
Asiantuntijatyöryhmän arvio koulutustarpeesta vuosiksi 2027–2035 on noin 790 erikoislääkäriä vuosittain. Nykyinen lääkäreiden peruskoulutus (sisäänotto noin 800) riittää tähän tavoitteeseen, mutta ulkomailla lääketieteen lisensiaatiksi opiskelevat suomalaiset tarvitaan mukaan erikoislääkärikoulutustarpeen toteuttamiseksi.
Koulutusmäärien säätelyä tarvitaan
Yliopistojen ja palvelujärjestelmän tulee sitoutua koulutusmäärien säätelyyn ja ohjaukseen. Monien alojen erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärimäärä vähenee 2020-luvulla ja potilaiden hoito on vaarantumassa. Haku- ja valintamenettely on raportin laatijoiden mukaan tärkein ohjaustyökalu, mutta myös erikoisalojen näkyvyyteen perusopinnoissa, uraohjaukseen ja alan vetovoimaan työmarkkinoilla pitää löytää keinoja.
Erikoisalat, joilla koulutusta tulee nykyisestä lisätä ovat kaikki psykiatrian alat, kaikki diagnostiset alat, sisätaudit ja sisätautialat (pois lukien kardiologia), akuuttilääketiede, anestesiologia, fysiatria, keuhkosairaudet, neurologia ja yleislääketiede.
Lääkäritarve kasvaa tulevaisuudessa muun muassa lääketieteen kehityksen, väestön ikääntymisen, lääkäreiden yleistyvän osa-aikatyön ja työaikalain tuomien muutosten vuoksi. Lääkäreistä on tällä hetkellä monilla aloilla pulaa erityisesti keskussairaaloissa ja perusterveydenhuollossa, mutta myös yliopistosairaaloissa. Eri tasoisen päivystysvalmiuden ylläpitäminen edellyttää riittävää lääkärimäärää kaikissa sairaaloissa.
Raportin mukaan alueellista lääkäripulaa tai rekrytointivaikeuksia ei pystytä ratkaisemaan pelkästään koulutusta lisäämällä vaan keinot tulee etsiä laaja-alaisesti. Ammattilaisten tulee keskittyä koulutustaan vastaavana työhön ja avustavaa henkilökuntaa tulee lisätä.
