Miten laatujohtaminen toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollossa?
Lääkärijohtajien tulisi olla mukana laadun kehittämisessä Susanna Frimanin mukaan.
Laadunhallinta ja laatujohtamisen hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden johtamisessa, yhteistyön edistämisessä ja osana muutosten hallintaa oli varsin hajanaista ja kehittymätöntä. Nämä havainnot teki TtM Susanna Friman väitöstutkimuksessaan.
Laatujohtamisen tärkeys nousi esiin jokaisessa tutkimusvaiheessa. Organisaatioiden johdon sitoutumisella oli merkitystä laadunhallinnan vaikuttavuuteen. Sitoutumisen puutteen tunnistettiin olevan este organisaatioiden sisäisen tai välisen laadunhallinnan hyödyntämiselle.
Friman oli aiemmin ajatellut, että sosiaali- ja terveydenhuollossa laadunhallinta ja laatujohtamisen menettelyt olisivat vakiintuneita. Väitöstutkimus kuitenkin osoitti niiden olevan varsin vaihtelevia. Systemaattisimpia ne olivat laboratoriotoiminnassa.
Yhtenäinen arviointikriteeristö ostopalvelujen laadun arviointiin
Ostopalvelujen laadun arviointi oli tutkimusorganisaatioissa epäsystemaattista ja vaihtelevaa. Aihepiirin kansallinen ohjaus oli vähäistä, eikä yhtenäistä arviointikriteeristöä ollut käytettävissä.
– Ostopalvelujen laadun arviointi oli hajanaista ja vähäistä. Haastateltavien mukaan arviointitehtävään tulisi osoittaa resursseja sekä yhtenäiset arviointimenettelyt, Friman kuvaa.
Kolmannen sektorin toimijoita tunnistettiin yhteistyökumppaneiksi palvelutuotannossa erityisesti sosiaalihuollossa. Sen sijaan yksityistä sektoria ei mainittu yhteistyökumppanina, eikä myöskään tarvetta tiivistää yhteistyötä, vaikka sillä on merkittävä rooli sote-sektorin palvelutuotannossa.
Huomionarvoinen tulos oli myös se, ettei sosiaali- ja terveydenhuollossa ilmennyt suunnitelmia tai pyrkimyksiä palvelujen integraatioon. Tämä oli Frimanin mielestä merkittävä puute, kun palvelujärjestelmän uudistus oli ajankohtainen.
Lääkärijohtajat mukaan laadun kehittämiseen
Friman sanoo, että lääkärijohtajien tulisi olla osallisia laadunhallinnannassa, toiminnan ja prosessien kehittämisessä monialaisessa ja moniammatillisessa kokonaisuudessa.
– Lääkärit todennäköisesti hallitsevat parhaiten johtamisen omassa kliinisessä substanssissaan. Lääkärijohdon pitäisi ehkä ottaa vahvemmin sijaa lääketieteellisen johtamisen lisäksi palveluprosessien ja -ketjujen laadun johtamisessa.
Friman korostaa, että lääkäreillä tulee myös olla mahdollisuus osallistua laatujohtamisen vaiheisiin.
Sosiaali-ja terveydenhuollossa on Frimanin mielestä johtamiseen kohdistuvia kehittämistarpeita. Johtamisen tulee perustua yhtenäiseen tietopohjaan ja käsitteisiin, jotta laajojen kokonaisuuksien hallinta on mahdollista ja tavoitteissa onnistutaan.
– Niin arjen johtaminen kuin muutoksen johtaminen edellyttävät hyviä vuorovaikutustaitoja. Henkilöstö tulee saada mukaan muutosprosessiin tekemään muutosta ja oppimaan uutta.
TtM Susanna Frimanin kansanterveystieteen väitöskirja Laatujohtaminen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa tarkastetaan Turun yliopistossa 25. huhtikuuta.
