Mitä lakia hyvinvointialueella rikottaisiin?
Etelä-Karjala kysyy oikeuskanslerin kantaa, Kanta-Häme uskoo, että ristiriitoja voi tulla lisää, mutta Pohjois-Pohjanmaa näkee jo valoa.
Joutuvatko hyvinvointialueet valitsemaan, mitä lakia rikkovat, kuten Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Sally Leskinen näkee?
Etelä-Karjalan hyvinvointialue on kannellut oikeuskanslerille, koska sen mukaan säästöjä vaativa hallitus pakottaa hyvinvointialueet rikkomaan lakia. Joko perustuslakia tai hyvinvointialuelakia.
– Suomen lait ovat tällä hetkellä sellaisessa ristiriidassa, että hyvinvointialueella ei voi tehdä lainmukaista päätöstä, Leskinen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa vastikään.
Kanta-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Olli Naukkarinen ei halua ottaa kantaa perustuslakiin, mutta näkee, että ristiriitoja on.
Pohjois-Pohjanmaan Ilkka Luoma taas ajattelee, ettei tilanne ole niin mustavalkoinen kuin millaisena se nähdään.
Hyvinvointialuelaki edellyttää, että alueet kattavat alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Leskisen mukaan tällä romutetaan suomalaisten perustuslailliset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Ristiriita normiston ja rahoituksen välillä
– Kantelu lienee jonkinlainen hätähuuto siihen, ettei valmistelua tilanteen korjaamiseksi ole. Pidän ihan mahdollisena, että niitä tulee muista vastaavista ristiriidoista vielä lisää. Toki voi olla, että puoliväliriihestä keväällä tulee linjauksia, jotka ratkovat näitä, sanoo Kanta-Hämeen Olli Naukkarinen.
Hän ei ota kantaa väitteeseen hyvinvointialueiden pakottamisesta perustuslain rikkomiseen. Sen sijaan hän näkee, että substanssilait, eli lait, joilla säädetään palveluista, sekä asetukset, ohjeet ja valvontaviranomaisten tulkinnat niistä, muodostavat normiston, joka ilmiselvästi muodostaa ristiriidan rahoituslainsäädännön kanssa.
– Juridinen termi asialle on normikollisio.
Naukkarinen toteaa, että tämä on nostettu Kanta-Hämeen toimesta esille jo vuonna 2022 ja virallisissa ohjausneuvotteluissa edelleen 2023 ja 2024.
– Mielestäni tässä asiassa olisi jo perusteltua ryhtyä toimenpiteisiin. Asian voi korjata normeja muuttamalla tai rahoituslakia muuttamalla. Ymmärrän, että tähän liittyvät päätökset ovat vaikeita, ja olen jäänyt odottamaan, että asia korjaantuu, Naukkarinen sanoo.
Hänen mukaansa Kanta-Hämeen tilanne muuttui rahoituslaskemissa sen verran, että normikollisio voi hetkellisesti poistua.
– On kuitenkin selvää, että se on suurimmalle osalle alueita ja pidemmällä aikavälillä olemassa.
Ei ongelma, vaan ratkaisu
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtaja Ilkka Luoma painottaa haastattelussa useaan kertaan, että asia ei ole mustavalkoinen.
Hän näkee, että julkisen keskustelun painotuksista huolimatta hyvinvointialueuudistus ei ole ongelma, vaan ratkaisu. Malttia kuitenkin tarvitaan.
– Hyvinvointialueiden ja myös Pohjois-Pohjanmaan rahoitus on ollut tiukka ensimmäisinä vuosina. Rahoituksen raami ja valtion ohjaus ovat ohjanneet vahvaan uudistamiseen ja talouden sopeuttamiseen. Samalla meillä on haasteita hoitoon pääsyssä ja lakisääteisten palveluiden tuottamisessa, hän sanoo.
Siitä huolimatta, että alueella on tehty toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia, haastava hoitovelkatilanne ei ole pahentunut vaan parantunut.
– Kokonaan se ei ole korjaantunut, mutta trendi on parempaan päin. Lainmukaisessa tilanteessa ei kuitenkaan olla, Luoma toteaa.
Rekrytointi helpottunut
Luoma huomauttaa, että tilanne, jota hoitovelan osalta korjataan, on periytynyt pääosin kuntapohjaisesta järjestelmästä. Hoitovelkaa ovat kasvattaneet myös koronapandemia, henkilöstön saatavuusvaikeudet ja työtaistelut.
– Tietenkään talouden raamin tiukkuus ei ole helpottanut lakisääteisen tehtävän hoitamista, mutta ei se meidän alueellamme ole tehnyt tilanteen kohentamista mahdottomaksi, hän sanoo.
Pohjois-Pohjanmaalla on selviä merkkejä siitä, että henkilöstön saatavuuspulmat ovat helpottamassa.
– Tällä hetkellä meillä on huomattavasti paremmat edellytykset rekrytoida osaavaa henkilöstöä. Se on avaintekijä perustehtävämme hoitamiseen ja hoitovelan purkamiseen.
Taustalla lienee paitsi Pohteen pito- ja vetovoiman parantuminen, myös talouden matalasuhdanteen vaikutus työmarkkinoihin, kun muiden työtilaisuuksien määrä on vähentynyt aiemmasta.
