Mitä ADHD-buumista tulisi ajatella?
Diagnoosi voi olla myös identiteettikysymys, sanoo Jyrki Korkeila.
– Yleensä psykiatriassa ei ilmene diagnoosien kysyntää, mutta neuropsykiatrisille autisminkirjo- ja ADHD-diagnooseille sitä on, sanoo psykiatrian professori emeritus, luottamuslääkäri Jyrki Korkeila .
Hyperaktivisuusdiagnoosien määrä kasvoi koronapandemian aikana ja sen jälkeen. Ympäristö muuttui, ja samaan aikaan ADHD-lääkkeiden käyttö lisääntyi rajusti.
– Todennäköisesti ADHD on seurausta niin sanotusta environmental mismatch´ista. Evoluutioprosessi ei voi etukäteen huomioida tulevien ympäristöjen variaatiota, ja joillekin jää geenilotossa lyhyt tikku käteen, Korkeila sanoo.
– Maailma on perverssi paikka aivojen kannalta. Niiden kapasiteetti on rajallinen. Ihminen voi tietoisesti pitää mielessään vain yhden tai kaksi asiaa kerrallaan. Kun uusista ärsykkeistä on jatkuvasti ylitarjontaa, työmuisti kuormittuu liikaa.
Keskeinen keino parantaa tilannetta olisi muokata ympäristöä yksinkertaisemmaksi. Korkeilan mielestä esimerkiksi avokonttoreista pitäisi kokonaan luopua, koska ne ovat monimutkaisia, diffuuseja ja kognitiivisesti vaikeasti hahmotettavia ympäristöjä.
Synnit anteeksi?
Muutokset ympäristössä eivät kuitenkaan yksin selitä diagnoosien määrän kasvua.
– Tietoisuus ADHD:stä on kasvanut. Tämän seurauksena voi syntyä lisäkysyntää diagnooseille, Korkeila sanoo.
ADHD on saanut paljon medianäkyvyyttä, ja se on tullut tutuksi suurelle yleisölle. Esimerkiksi yle.fi:ssä saa hakusanalla ADHD kymmeniä sivuja tuloksia.
Lisäksi sosiaalisessa mediassa on ADHD-influenssereita. Jos tunnettu henkilö avautuu vaikkapa Tiktokissa omista ADHD-epäilyistään, pian suuri joukko nuoria ympäri maailmaa epäilee itsellään samaa. Oiremonitorointi tarttuu.
ADHD-diagnoosi voi Korkeilan mukaan olla myös identiteettikysymys.
– Onko ADHD-diagnoosi moderni sekulaarinen synnin anteeksiantoprosessi? Korkeila kysyy.
Potilas on voinut miettiä, miksi hän on tietynlainen ja miksi asiat eivät hänellä suju. ADHD voi olla toivottu diagnoosi, koska potilas katsoo, ettei ole itse voinut vaikuttaa tilaansa riittävästi tai lainkaan. Tämä vapauttaa hänet vastuusta: toimintani ei ole oma vika, tämä ei ole heikkoutta.
Juttu pohjautuu Jyrki Korkeilan luentoon Lääkäriliiton luottamuslääkärien tilaisuudessa.
