Mistä hyvinvointialueiden taloustieto kertoo?
Alueet joutuvat tekemään taloussuunnitelmia, joiden uskottavuus herättää kysymyksiä.
Alkukesällä hyvinvointialueiden taloudesta saadaan uutta tietoa.
Alueet raportoivat touko-kesäkuun vaihteessa ensimmäisen kerran täyden toimintavuoden menoja palveluluokkakohtaisesti.
Kuulostaa byrokraattiselta, mutta on konkreettista: palveluluokkia ovat esimerkiksi Perustason vastaanottopalvelut, Äitiys- ja lastenneuvolapalvelut ja Lastensuojelun laitospalvelu.
Tiedot päivittyvät Tutkihallintoa.fi-palveluun lähes reaaliaikaisesti, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisee virallisen tilaston muutamaa kuukautta myöhemmin.
Kanta-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Olli Naukkarinen toppuuttelee tulkitsemasta lukuja liian suoraviivaisesti. Hänellä on takanaan pitkä ura talousjohdossa.
Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa ja ottivat kunnilta ja kuntayhtymiltä haltuun kirjavan organisaatio-, kiinteistö- ja vuokrasopimusviidakon.
– Siellä on paljon sellaista, mihin alueet eivät ole voineet vaikuttaa.
Hän arvioi, että vasta vuoden 2025 tilinpäätöstiedoista voi alkaa päätellä jotain alueiden toiminnasta.
Pitää myös huomioida, että alueet aloittavat hyvin erilaisista tilanteista. Jotkin alueet ovat toimineet sote-kuntayhtyminä jo vuosia, osalla taas alueen kuntien toimintojen yhteen saattaminen on vasta alkanut, Naukkarinen muistuttaa.
– Vuoden 2023 tilinpäätös kertoo ensimmäisen kerran, mistä jokainen alue lähtee ponnistamaan. Tulevat kertovat, mitä saadaan aikaan.
Isoin taloushuoli liittyy Naukkarisen mukaan hyvinvointialueindeksiin, jota käytetään valtionrahoituksen laskennassa. Hyvinvointialueiden johtajat julkaisivat asiasta viime vuonna myös yhteisen kannanoton . Ongelma heidän mukaansa on, että hyvinvointialueindeksi ei kuvaa todellista hintojen kehitystä hyvinvointialueilla.
Esimerkiksi vuoden 2022 palkkaratkaisut eivät ole mukana viime vuoden laskennassa täysimääräisesti, eikä toteutunut inflaatio muutenkaan. Kuluttajahintaindeksi, joka vaikuttaa laskentaan, ei kuvaa hyvinvointialueiden kuluja.
– Rahoituksen tarkistuksessa tulee jatkuva jälkeenjääneisyys, joka upottaa joka tapauksessa näitä alueita, Naukkarinen sanoo.
Entä vertailukelpoisuus?
Oma kysymyksensä on, kuinka vertailukelpoisia raportoitavat tiedot ovat. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen tarkasteli taannoin hyvinvointialueiden vuoden 2024 talousarviotietoja.
Hän havaitsi Tutkihallintoa.fi-palvelusta poimituista luvuista esimerkiksi, että kohdan Korvaukset hyvinvointialueilta vaihteluväli on hyvinvointialueiden raporteissa peräti 0–149,8 miljoonaa euroa.
Uudenmaan erillisratkaisu tuo talouslukujen tarkasteluun lisämutkia. Esimerkiksi Hus-yhtymän lääkemenot eivät näy tiliöinneissä lääkemenojen kohdalla vaan Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin ostopalveluissa.
Aaltonen toivookin alueiden talousraportointiin lisää yhtenevyyttä, jotta alueiden vertailua voi tehdä mahdollisimman luotettavasti.
Hyvinvointialueiden ohjausosastolla valtiovarainministeriössä työskentelevä johtava erityisasiantuntija Juri Matinheikki kertoo, että yhtenevien kirjaustapojen keskeinen ohjausväline on valtiovarainministeriön asetus talousraportoinnin tietosisällöstä. Sen pohjalta päivitetään HVA-Aura-käsikirjaa.
Asetuksen valmistelee vuosittain taloustietojen yhteistyöryhmä , joka käy valtiovarainministeriön johdolla jatkuvaa vuoropuhelua alueiden kanssa talousraportoinnin yksityiskohdista ja aikatauluista.
Ministeriön työntekijät sekä tilastoviranomaiset kuten Tilastokeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarkastavat lukuja. Esimerkiksi hallinnon kulujen pitää olla "nettonolla", eli ne pitää olla vyörytetty muille toimialoille. Resurssit ovat rajalliset, eikä jokaista tilinpäätöksen riviä ole mahdollista käydä läpi.
Iso kuva on tärkein
Juri Matinheikki korostaa, että iso kuva on tärkeintä, ja sitä valtiovarainministeriössä tarkastellaan erityisesti nettokäyttökustannusten avulla. Luku saadaan, kun käyttökustannuksista vähennetään käyttötuotot. Käyttökustannuksiin sisältyvät toimintamenot, poistot, arvonalentumiset ja vyörytysmenot, käyttötuottoihin toimintatulot ja vyörytystulot. Nettokäyttökustannus on se summa, joka rahoituksen pitäisi kattaa, ettei synny alijäämää.
Kuuluuko tiimin työhön säästökohteiden etsimistä?
– Ohjaus ei mene tuolle tasolle. Alueilla on itsehallinto, ja ne saavat päättää omista tavoistaan tasapainottaa taloutta, Matinheikki sanoo.
– Toki seurataan tilannetta, mitä alueet itse tekevät, ja pyrimme vertailulla ja vertaisoppimisen kautta tarjoamaan alueille mahdollisuuksia kehittää toimintaansa.
Saavatko alueet kattavat alijäämänsä 2026 loppuun mennessä, kuten hyvinvointialuelain vaatimus on?
Juri Matinheikki on joidenkin hyvinvointialueiden talousarvioita tarkastellessaan pohtinut, onko niissä liikaa optimismia. Erityisesti, kun niitä vertaa valtiovarainministeriön kansantalousosaston ennusteisiin kustannuskehityksestä.
– Onko uskottavaa, että hyvinvointialueen kustannukset kasvavat vielä tänä vuonna ja alkavat ensi vuonna tippua dramaattisesti? Kysymys on, voiko alue sopeuttaa niin paljon.
Varsinkin, jos sopeutustoimet ovat vasta valmistelussa, niiden toteutumiseen menee vielä aikaa. Toisaalta laki vaatii, että taloussuunnitelmat pitää tehdä siten, että alijäämät tulee katettua.
Hätäiset toimet voivat kostautua
Olli Naukkarisen mielestä talouden tasapainotuksen aikataulu on liian tiukka, vaikka häneltä liikenee ymmärrystä valtion tiukkaan taloustilanteeseen.
Riskinä on Naukkarisen mukaan, että alueet tekevät hätäisesti toimia, jotka johtavatkin kulujen kasvuun, kun ongelmia paikkaillaan esimerkiksi kalliilla ostopalveluilla.
– Eniten minua mietityttää, voidaanko näin nopeasti etenemällä saada aito ja laaja sitoutuminen henkilöstöltä siihen, että muutokset tehdään onnistuneesti, hän sanoo.
Hänen mielestään keskustelu kiertyy nyt liikaa sen ympärille, saadaanko päätöksiä tehtyä. Enemmän pitäisi keskustella siitä, miten henkilöstö pidetään sitoutuneena ja mukana muutoksissa kuten toimipisteiden muutoksissa ja uusien prosessien käyttöönotoissa.
– Tämä vaatii valtavaa sitoutumista ja luottamusta. Onko luottamusta päätöksentekoon, kun sitä tehdään tällaisessa aikataulussa? Se on iso riski tässä kokonaisuudessa.
Toinen asia on, että hänen mielestään todellista säästöä voi syntyä vain substanssilainsäädäntöä muuttamalla. Naukkarinen puhui tästä aiemmin Lääkärilehdessä jutussa Lait mikromanageeraavat sotea . Ohjauksessa pitäisi hänen mielestään keskittyä siihen, mitä tehdään eikä siihen, miten tehdään.
