Lumetta ja solunsalpaajia – sanoja suomeksi
Lääketieteen sanastolautakunta on jo 40 vuotta kehittänyt suomenkielistä sanastoa lääketieteen ja terveydenhuollon muuttuviin tarpeisiin.
Sanastolautakunta perustettiin vuonna 1983 lääketieteen suomen kielen sanavarojen kehittämiseksi. Toimintaa ylläpitää Lääkäriseura Duodecim.
Lautakunnan puheenjohtajana on toiminut jo kolmisenkymmentä vuotta professori Tero Kivelä.
– Työ sanastolautakunnassa tuntuu yhä yhtä mielenkiintoiselta ja palkitsevalta kuin alussa. Lautakunnalla on kaksi päätehtävää: toimittaa Lääketieteen termit -sanakirjaa ja ottaa kantaa meille lähetettyihin ehdotuksiin ja kysymyksiin. Niitä voi tulla lääkäreiltä, potilailta tai medialta – periaatteessa keneltä tahansa, Kivelä kertoo.
Lautakunta kokoontuu kymmenkunta kertaa vuodessa, antaa suosituksia ja vastaa saamiinsa termikysymyksiin. Juhlavuoden kunniaksi Duodecim-lehdessä on jälleen sanakilpailu, ja lääketieteen opiskelijoita haastetaan kirjoituskilpailuun, joka tähtää tekstin kirjoittamiseen potilaalle.
Lautakunta ei ole kielipoliisi
– Joskus lautakuntaa on kutsuttu kielipoliisiksi, mutta sitä emme ole. Laadimme suosituksia, Kivelä korostaa.
Jos suositus on osuva, se leviää heti. Tällaisia nopeasti levinneitä ja vakiintuneita termejä ovat muun muassa lumelääke, työuupumus, kaamosmasennus ja solunsalpaaja.
Lautakunta keksii vain harvoin täysin uusia termejä. Kivelä itse on keksinyt pari uutta termiä omalle erikoisalalleen eli silmätauteihin: sysäysmurtuma ja ryppykalvo.
Yleensä termit pyritään johtamaan olemassa olevista sanoista. Pyrkimyksenä on, että termi on mahdollisimman sopiva yleiseen käyttöön.
Aina suositukset eivät kuitenkaan lähde lentoon. Esimerkiksi termi vilppilääkintä ei saanut suosiota, vaikka onkin hyvin kuvaava. Doping oli jo niin vakiintunut kielenkäyttöön, että uusi termi ei syrjäyttänyt sitä.
Termiasiat kiinnostavat nuoriakin
Sanastolautakuntaan on alusta asti kuulunut edustajia Duodecim-seurasta, Lääkärilehdestä, Kotimaisten kielten keskuksesta ja lääkintäalan virastoista.
Lääkärijäsenien toivotaan edustavan mahdollisimman laajaa asiantuntemusta myös oman erikoisalansa ulkopuolelta. Nyt lautakunnassa on pari paikkaa avoinna. Hakemuksia on tullut 21.
– Suuri määrä hakijoita kertoo siitä, että termiasiat kiinnostavat lääkäreitä. Hakijoista noin puolet on kokeneita kollegoja, mutta puolet nuoria, mikä on erityisen ilahduttavaa, Kivelä sanoo.
Tärkeää lääkäreille ja potilaille
Lääkärilehden toimittaja Marianne Jansson on ollut lautakunnan jäsen 1990-luvun puolivälistä lähtien.
– Suomen kielen esillä pitäminen on tavattoman tärkeää. Lääkärit voisivat keskenään käyttää vaikka latinaa, mutta suomenkielisten potilaiden kanssa heidän pitää pystyä keskustelemaan suomeksi. Lisäksi potilaskertomukset on kirjoitettava suomeksi, hän toteaa.
Yksi Lääkärilehden toimituksen tehtävistä on muokata tiedeartikkelit palvelemaan laajaa lukijakuntaa. Artikkelien pitää olla hyvän yleiskielen mukaisia. Ammattikielen käytäntöjen kanssa on välillä tasapainottelemista.
– Lääkärit ovat usein hyviä ja tottuneita kirjoittajia. Toimituksessa ymmärrämme teksteistä kuitenkin tahallisesti väärin kaiken, minkä voimme. Usein yksinkertaistamme artikkeleita, selkeytämme lauserakenteita ja korjaamme sijamuotoja. Pyrimme välttämään ammattislangia ja sellaista erikoisalan termistöä, joka on toisen erikoisalan edustajalle vierasta, Jansson kertoo.
Erityisen paljon kiitosta toimitus saa maahanmuuttajalääkäreiltä, joille Lääkärilehti on tärkeä ammattikielen oppimisen tuki.
Lääketieteen termit
Lääketieteen termit -suursanakirja on lääketieteen suomen kielen perusteos. Se on selittävä sanakirja, jossa hakusanoille annetaan tiiviit ja selkeät määritelmät. Lisäksi kirjassa kerrotaan hakusanojen latinan-, englannin- ja ruotsinkieliset vastineet sekä etymologiset tiedot.
Sanakirjan uusin painos on kuudes. Lääketieteen termien verkkoversio löytyy osoitteesta terveysportti.fi.
