Lukijansa näköinen

Kysyimme kolmelta lääkäriltä, miten he lukevat Lääkärilehteä. Kuinka lukutottumukset ovat muuttuneet uran aikana? Millaisen lehden he haluavat?

Selektiivinen lukija

Antti Perheentupa

naistentautien erikoislääkäri, Tyks Naistenklinikka

"Kun valmistuin 90-luvun alkupuoliskolla, tarkkailin lehdestä muita valmistuneita. Halusin myös lukea lehteä, jotta pääsen sisään ammatti-identiteettiin.

Nyt ammatti-identiteetti on jo päivänselvä. En sentään kuitenkaan vielä seuraa muistokirjoituksia sillä silmällä.

Olen selektiivinen lukija. Plärään lehden läpi, avaan sisällysluettelon, katson otsikot ja tutkin, onko tuttuja kirjoittajia. Jos ei ole, aloitan lukemisen väärästä päästä.

Lukemiseni on kovin epäsystemaattista. Innokkaimmin luen erikoisalani ulkopuolisia juttuja. Erikoisalaa seuraan kansainvälisistä digilehdistä.

Seuraan myös uutiskirjeitä, mutta seulon sisältöä kriittisesti. Jos huomio ei kiinnity heti, niin heitän kirjeen pois.

Toisaalta hyvä, että kirjeestä tiedon saa nopeasti.

Paperiversio on kiva, koska tiedät katsoneesi sen kokonaan läpi. Sähköisesti lukiessa hypit ja pompit linkkien perässä. Lopuksi et ole varma, näitkö kaiken.

Vaikken etsi työpaikkaa, katselen mielenkiinnosta millaisia pestejä pyörii. Erityisesti kansainväliset ja pohjoismaiset työpaikat pistävät silmään.

Ammattiliittoasioissa oli pitkään hiljaista, mutta kun esimerkiksi työtaistelu uhkaa, aihe vetää. Hoidan naistentautien hormoniasioita, joten T3-hoitoon ja ferritiiniin liittyvät artikkelit kiinnostavat. Tentaattorina eteeni on tullut artikkeleita, joita voi ajatella hyödyntävän.

Pidän siitä, että Lääkärilehti on yleislehti ja juttujen taso vastaa sitä. Ei joka juttu voi olla mielenkiintoinen.”

Omalla äidinkielellä

Suvi Peltoniemi

erikoistuva lääkäri, Kolmiosairaalan reumaklinikka

”Selaan lehden aina alusta loppuun. Luen otsikot ja silmäilen kuvat, taulukot sekä yhteenvedot, jotta pysyn kärryllä laaja-alaisesti.

Minulle on tärkeää saada luotettava ja ajankohtainen tieto äidinkielellä. Lehti on tärkeä suomenkielisen sanaston lähde.

Luen edelleen enemmän paperilehteä. Pidän erityisesti kolumneista ja mielipidekirjoituksista. Niitä tulee jaettua kollegoiden kesken, että olipa hyvä kirjoitus.

Uutiskirjeet jäävät toisinaan paitsioon. Ei ole aikaa käydä niitä läpi.

Olen muutenkin huolissani digilehtien tuomasta lukutottumusten muuttumisesta. Ennen ihmiset selailivat lehtiä ja törmäsivät aiheisiin, jotka eivät välttämättä kiinnostaneet. Ilman selailua näkökenttä kapeutuu. Kliinisessä työssä se on jo kapeutunut omaan erikoisalaan.

Jos kukaan ei halua miettiä kokonaisuutta, potilaalle olennaisia asioita saattaa jäädä huomaamatta. Siksi on tärkeää saada tietoa laaja-alaisesti.

Katsausartikkelit ovat mielestäni huippuhyviä.

Opiskelijana hyödynsin niitä tentteihin. Kannan lääkärintakin taskussa yhä Tom Petterssonin ja Yrjö Konttisen artikkelia Tiekartta vaskuliitteihin. Se on perusasioiltaan ajankohtainen, vaikka julkaistiin 2005.

Runsas vuosi sitten erikoislääkäritenttiin valmistautuessani kaivoin esiin kansion, johon olin repinyt reumatologian artikkeleita yli 10 vuodelta.

Haluaisin Lääkärilehden pysyvän monipuolisena. Siitä syntyy fiilis, että lehti on tehty kaikille: se on tasa-arvoinen ja tasavertainen. Uskon suomenkielisen lehden olevan hyvä myös maahanmuuttajataustaisille lääkäreille.”

Paperi kunniaan

Heikki Wiik

johtaja, Oys Vatsakeskus

”Kun aloitin vuonna 1983 lääkiksessä, lehti vihki minut lääkäriyteen. Ei salaseuraan vaan minulle uuteen kulttuuriin. Jutuista en ymmärtänyt mitään.

Mutta kun kliiniset kurssit alkoivat, alkoi löytyä tietoa. Rei´itin kirurgian juttuja ja mapitin kansioihin ajatuksena palata niihin. Ei tullut juuri palattua, mutta mapitus oli ammatillisesti tärkeää.

Ammatilliset jutut olen etsinyt myöhemmin muualta. Johtamistehtävien myötä – niitä on riittänyt nyt 23 vuotta – terveyspolitiikkaan ja talouteen liittyvät aiheet ovat nousseet Lääkärilehdessä tärkeiksi.

Luen Lääkärilehteä paperilla. Voi olla rauhassa nojatuolissa tai sohvalla. Ehkä se on vain tottumuskysymys. Muista lääketieteellisistä lehdistä katson vain sähköiset jutut.

Ensimmäiseksi tarkistan, onko tuttuja kirjoittajia. Voi olla esimerkiksi Pertti Saloheimon kirjoituksia. Koska olen vetänyt paljon johtamiskoulutuksia, katson myös, onko kurssin käyneitä kirjoittajia.

Korona oli oma lukunsa ja luin siitä paljon. Samoin käy muiden akuuttien tapahtumien yhteydessä.

Muuten luen lehteä vaihdellen. Joskus huolimattomasti selaten, joskus monta juttua todella perusteellisesti. Täytyy tunnustaa, että jonkin verran on tullut nyt luettua muistokirjoituksia.

Vaikea sanoa millainen Lääkärilehden pitäisi olla.

Tämän päivän nuori lääkäri löytää tiedon lähteille sähköisesti. Ei ainakaan kannata tehdä kuten minä aikoinaan, kun käytin lehteä ainoastaan kliinisen tiedon lähteenä. Juttuja yhteishengestä ja kollegiaalisuudesta toivoisin. Jonkun verran toivon kevennyksiä raskaiden juttujen oheen.”

Kirjoittaja on Lääkärilehden toimituspäällikkö.