Erikoiseläinlääkäri toivoo lääkäreiden kertovan riskistä vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa määrätessään.

Lääkärien pitäisi kertoa hormonikorvaushoitoa lemmikkien omistajille määrätessään, että koira tai kissa voi altistua lääkkeen sisältämille hormoneille ihokosketuksen kautta.

Näin näkee pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eva Einola-Koponen . Hän toimii yrittäjäeläinlääkärinä turkulaisessa Koira-kissaklinikka Oy:ssä.

Koirat ja kissat voivat saada oireita vaihdevuosioireisiin käytettävistä, iholle siveltävistä tai suihkutettavista hormonikorvauslääkkeistä.

Lemmikki saa altistuksen ihon kautta.

– Kun ne nukkuvat kainalossa ja ovat paljon sylissä, ne saavat paljon suoraa ihokontaktia omistajaltaan, Einola-Koponen kuvaa.

Useimmiten oireita saaneet koirat ovat olleet pienikokoisia ja lyhytkarvaisia. Pienellä lemmikillä lääke pääsee vaikuttamaan suuremmalla pinta-alalla.

Alidiagnosoitu ongelma

Einola-Koponen on työssään kohdannut näitä potilaita ja perehtynyt aihetta koskevaan kansainväliseen eläinlääketieteelliseen keskusteluun.

Oireet voivat olla esimerkiksi karvanlähtöä, eturauhasvaivoja, surkastunut penis ja kivekset, emätinvuotoa, virtsantiputtelua, anemiaa tai jopa luuydindepressio. Uroskoira ei välttämättä ole oppinut nostamaan jalkaa. Kissa taas voi olla aggressiivinen, ja se joudutaan lopettamaan.

– Tämä on alidiagnosoitu ongelma eläinlääkinnässä, Einola-Koponen sanoo.

Hän uskoo, että usein oireiden perimmäinen syy jää löytämättä.

– Tämä on tyyppiesimerkki sairaudesta, joka missataan, kun ei tehdä täydellistä taustakyselyä ja täydellistä kliinistä tutkimusta. Tämä koskee niin eläinlääkäreitä kuin lääkäreitäkin. Kliininen perustutkimus ja potilaan tunnustelu ovat avainasemassa.

Asiaa vaikeuttaa, ettei eläinlääkärin useinkaan ole helppo kysyä, käyttääkö omistaja hormonikorvaushoitoa. Moni voi pitää kysymystä tungettelevana ja loukkaantua.

Entä lapset?

– En halua, että kukaan omistaja jättää lääkitsemättä itseään, mutta käytännön elämää täytyy miettiä sen kannalta, Einola-Koponen sanoo.

Tämä tarkoittaa varovaisuutta. Yleensä hormonikorvauslääkkeen käyttäjiä ohjeistetaan suojaamaan ihosta se kohta, johon lääke on laitettu. Einola-Koponen arvelee, että ilmeisesti tämä ei riitä, jos lemmikit ovat paljon omistajansa lähellä.

– Ainakin eläimillä, kun laitan rasvahappovalmisteen niskaan, se leviää sieltä koko ihon talirauhasiin, ei se ole vain siellä yhdessä paikassa. Kun eläin on jatkuvassa kosketuksessa omistajaansa, se saa jatkuvasti pieniä annoksia tämän hormonikorvauslääkkeestä, Einola-Koponen otaksuu.

Hän on huolissaan lemmikkien lisäksi lapsista: miksei samanlainen altistuminen voisi tapahtua myös heille?

Fimean tiedossa vain yksittäisiä tapauksia

Fimean ja EU:n eläinlääkkeiden haittavaikutusrekistereissä on vain yksittäisiä ilmoituksia, joissa eläimet ovat saaneet haittoja altistuttuaan omistajan käyttämille, iholle levitettäville hormonikorvauslääkkeille.

Läheisillä ilmenneitä ongelmia Fimeaan on ilmoitettu yksittäisiä tapauksia. Kyseessä ovat olleet oireet leikki-ikäisillä lapsilla.

Fimean ylilääkäri Tiina Karonen kertoo, että iholle levitettävien hormonikorvaushoitojen, kuten ihovoiteet, -geelit ja -suihkeet, pakkausselosteissa varoitetaan lasten altistumisesta valmisteelle ja kerrotaan mahdollisista oireista.

Esimerkiksi Lenzetto-valmisteen pakkausselosteessa varoitetaan asiasta lasten osalta. Ohjeena on peittää ihoalue vaatteella. Lasten ei pidä antaa olla kosketuksissa tähän ihoalueeseen.

Fimean eläinlääkäri Jonna Kumpulainen kertoo, että eläimet voivat altistua ihon pinnalle annosteltaville lääkkeille ja saada niistä haittoja samalla tavoin kuin lapset.

Esimerkiksi Divigel-valmisteen valmistetiedoissa lukee näin: ”Jos varotoimenpiteitä ei noudateta, estradioligeeliä voi vahingossa siirtyä läheisessä ihokontaktissa muiden iholle (esim. lapsen, puolison, lemmikin), mistä voi seurata haittavaikutuksia.”

Kumpulainen uskoo, että monet eläimiä koskevat haittatapaukset ovat jääneet ilmoittamatta, eivätkä ole tulleet viranomaisen tietoon. Lisäksi ennen vuotta 2022 EU:n eläinlääkkeiden haittavaikutusrekisteriin ei rutiinisti sisällytetty tapauksia, jotka koskivat ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä.

– Jotta lemmikkieläimiin kohdistuvia haittoja voitaisiin välttää, tulisi lemmikkien kanssa soveltaa samoja varotoimenpiteitä kuin lasten kanssa. Hormonikorvauslääkkeitä määräävien lääkäreiden olisi myös hyvä muistaa opastaa varotoimenpiteistä potilaita, joilla on lemmikkejä, Kumpulainen sanoo.

Lue lisää: Tutkimustieto ja hoitosuositukset ohjaavat vaihdevuosioireiden hyvää hoitoa