Lääkärit ja tuomarit voivat päätyä vastakkaisiin näkemyksiin edunvalvonnan tarpeesta
Eino Soljen mukaan näkemyseroja on erityisesti muissa kuin muistioireissa.
Miten kohtaavat oikeustiede ja lääketiede potilaan oikeustoimikelpoisuuden arvioinnissa?
Tätä tarkasteltiin tuoreessa Itä-Suomen yliopiston johtamassa tutkimuksessa (Näkki K ym. Eur J Neurol 10.5.2024 ). Tutkijat selvittivät, miten lääkärit ja oikeudelliset asiantuntijat arvioivat edunvalvonnan tarpeen yhteyttä muistisairauksien neuropsykiatrisiin ja tiedonkäsittelyn oireisiin.
Selvisi, että oireille annettava merkitys vaihtelee merkittävästi.
Tutkimuksen mukaan eri lääkärit ja tuomarit voivat päätyä samanlaisista oireista jopa päinvastaisiin näkemyksiin edunvalvonnan tarpeesta. Oireille annettu merkitys pohjautui monesti henkilökohtaiseen näkemykseen tutkitun tiedon sijaan.
Itä-Suomen yliopiston kliinisen tutkimuksen apulaisprofessorin, UEF Aivotutkimusyksikön johtajan Eino Soljen mukaan näkemyseroja on erityisesti muissa kuin muistioireissa. Tästä seuraa, että vaikka potilas kuuluu lääkäreiden mielestä selkeästi edunvalvonnan piiriin, asiasta päättävä tuomari saattaa nähdä asian toisin.
Solje antaa esimerkin: Otsolohkodementiaa sairastava potilas voi saada Mini-Mental-muistitestissä hyvät pisteet, mutta käyttäytyä silti impulsiivisesti, jakaa esimerkiksi käteistä pois ja kadottaa omaisuutta.
Tällaista henkilöä ei välttämättä saada edunvalvonnan piiriin, koska muisti kuitenkin toimii. Tutkimusaihe saikin Soljen mukaan alkunsa lääkäreissä ristiriitaisia tunteita herättäneistä käytännön kokemuksista.
https://www.laakarilehti.fi/tyossa/laakarinlausunnot-edunvalvonta-asioissa
Erityisesti juuri impulsiivisuusoire jakoi oikeudellisten asiantuntijoiden mielipiteitä voimakkaasti. Osa heistä tulkitsi, että impulsiivisuus on vapaan tahdon toteutumista, ei hermokudoksen tuhon aiheuttama oire.
Lääkärit puolestaan pitivät neuropsykiatrisia oireita, erityisesti impulsiivisuutta, selkeänä edunvalvonnan tarpeen aiheuttavana oireena.
Tutkimukseen osallistuneiden lääkäreiden mielestä neuropsykiatriset oireet johtavat edunvalvonnan tarpeeseen usein jo varhaisessa muistisairauden vaiheessa.
Yksimielisin näkemys lääkäreillä oli siitä, että muistin heikentyminen johtaa edunvalvonnan tarpeeseen keskivaikeassa muistisairaudessa. Lääkäreiden näkemykset muiden oireiden merkityksestä jakautuivat.
Akateeminen oikeusklinikka tutkii muistisairaita
Tutkimus jatkuu. Soljen luotsaamaan aivotutkimusyksikköön on perustettu yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston hyvinvointioikeuden keskuksen kanssa akateeminen oikeusklinikka, jossa muistisairautta sairastavilta ja heidän läheisiltään kerätään taustatietoja, tehdään toimintakykyhaastattelut, neuropsykologinen tutkimus ja yhdistetään tutkimuslöydökset diagnostiikan yhteydessä kerättyihin tietoihin. Myös juristi haastattelee heidät.
Tutkimuksessa etsitään mitattavia neuropsykiatrisia ja -psykologisia löydöksiä, jotka korreloisivat oikeustoimikelpoisuuden kanssa tai voisivat vaikuttaa esimerkiksi kaltoinkohtelulle altistumiseen tai sosiaalietuuksien saamiseen.
Vaikka korrelaatioita löytyisi, tutkimus ei vielä kerro, missä on se raja, jossa tilanteeseen pitäisi oikeudellisesti puuttua.
Tällä hetkellä ei ylipäätään ole olemassa kansallista eikä kansainvälistä konsensussuositusta muistisairaan erilaisten oireiden ja löydösten arvioinnista oikeudellisen toimintakyvyn suhteen.
Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi puhekyvyn, luetun ymmärtämisen tai laskutaidon katoamisen painottaminen on kunkin asiantuntijan henkilökohtaisen arvion varassa.
Eino Soljen mukaan kansainvälinen konsensusmääritelmä edistäisi edunvalvontapäätösten yhtenäisyyttä ja potilaiden oikeusturvaa.
Suomessa kannattaa hänen mielestään laatia määritelmä sitten, kun kansainvälinen versio on olemassa. Näin siihen saadaan mahdollisimman laaja asiantuntijoiden panos mukaan. Yhdessä maassa on rajallinen määrä asiaan perehtyneitä neurologeja ja tuomareita.
Konsensusmääritelmän pohjaksi tarvitaan kansainvälistä tutkimusta, ja tätä ollaan käynnistämässä myös Itä-Suomen yliopistossa.
– Mikäli rahoitushaasteita ei tule.
Nopea ratkaisu tilanteen parantamiseksi olisi Soljen mukaan aiheen parissa työskentelevien kouluttaminen. Tietämystä aivosairauksien oirekirjosta ja vaikutuksista toimintakykyyn voisi lisätä tuomareiden parissa. Lääkärit puolestaan voisivat hyötyä oikeudellisten näkökulmien koulutuksesta.
Tutkimuksen toteutti kymmenen tutkijan monitieteinen ryhmä Itä-Suomen, Helsingin ja Oulun yliopistoista. Tutkijat haastattelivat vuosina 2021–2022 kaikkiaan 30 lääkäriä ja 20 oikeudellista asiantuntijaa, jotka arvioivat muistisairautta sairastavien ihmisten oikeudellista toimintakykyä ja edunvalvonnan tarvetta. Vastaavaa tutkimusta ei Soljen mukaan ole aiemmin tehty.
