Katse kohti luontoa
Tutkijat ehdottavat Suomeen luontoterveyden ohjelmaa kansantautien tautitaakan hillitsemiseen.
Voitaisiinko kansantautien, kuten masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen, tautitaakassa saavuttaa isoja säästöjä ympäröivän luonnon avulla?
Siltä vaikuttaa Luonnonvarakeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen selvityksen mukaan. Sitran rahoittamassa hankkeessa laskettiin tiettävästi ensimmäistä kertaa, kuinka suuri luonnon terveysvaikutusten taloudellinen merkitys voisi olla Suomessa.
Hankkeen ensimmäisessä osassa Luken ja THL:n tutkijat tekivät pohjoismaisen katsauksen luontoympäristön terveysvaikutuksista. Se keskittyi kolmeen teemaan: mielenterveys, sydän- ja verisuoniterveys sekä hengityselinsairaudet ja allergiat.
Kovinta näyttöä löytyy luonnon yhteydestä mielenterveyteen. Esimerkiksi helppo pääsy lähiluontoon voi suojata aikuisia masennukselta, kertoo Luken tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen .
Lasten osalta asiaa on tutkittu vähemmän. Tanskalaisten väestötutkimusten mukaan kasvuympäristön viheralueiden runsas tarjonta tukee lasten mielenterveyttä ja on yhteydessä pienempään sairastumisriskiin.
Tyrväisen mukaan sydän- ja versiuonitautien kohdalla on jonkin verran näyttöä terveyshyödyistä. Aikuisilla helppo pääsy viheralueesen näyttää suojaavan ylipainolta ja lihavuudelta. Kohtalaista näyttöä on myös tyypin 2 diabeteksesta.
Astmassa ja allergiassa tutkimusnäyttö on vaihtelevaa. Muutosten todentamiseksi tarvitaan pitkittäistutkimuksia.
Vähemmän puistoja, enemmän kustannuksia
Hankkeen toisessa osassa Nordic Healthcare Group teki terveystaloustieteen menetelmillä esimerkkilaskelmat kolmelle sairaudelle: masennukselle, tyypin 2 diabetekselle ja astman lääkehoidolle.
Näiden sairauksien kohdalla on tutkimusnäyttöä luontoaltistuksen suorasta yhteydestä sairauksien ilmaantuvuuteen.
Mallinnuksissa arvioidaan, mitä tapahtuu kokonaiskustannuksille, jos kaupunkiympäristöjen viheralueita vähennetään tai luontokäyntejä lisätään. Lähtökohtana ei siis ole se, että rakennettaisiin lisää puistoja, vaan pidettäisiin kiinni nykyisistä.
Laskelmien mukaan lähiluonnon väheneminen 10 prosentilla lisäisi masennuksen esiintyvyyttä ja kustannuksia 71–150 miljoonaa euroa vuodessa lähtötasosta. Tyypin 2 diabeteksen kohdalla vastaava vaikutus olisi 67–139 miljoonaa euroa.
Astman kohdalla 10 prosenttia lisää viikoittaisia luontokäyntejä vähentäisi lääkekustannuksia noin 1,7 miljoonalla eurolla vuodessa.
Tutkijat painottavat, että aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.
Kansallinen ryhtiliike
Selvityksen pohjalta ehdotetaan Suomeen kansallista luontoterveysohjelmaa, jonka tavoitteena olisi juurruttaa luonnon terveyshyödyt ihmisten arkeen ja osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Tämä tarkoittaisi muun muassa luonnon tuomista tiiviimmin mukaan terveydenhuollon suosituksiin ja hoitopolkuihin. Alueellisia kokeiluja on tehty esimerkiksi Päijät- Hämeen hyvinvointialueella.
Myös lääkäreiden koulutuksessa tulisi huomioida luonto osana terveyttä.
Avauksia kansallisesta ohjelmasta on tehty aiemminkin, mutta ne eivät ole saaneet riittävästi tuulta alleen. Nyt aika olisi Sitran ohjelmatoiminnon johtajan Lasse Miettisen mukaan kypsä.
– Tutkimus on edennyt siihen pisteeseen, että luonnon jo todennetuille terveysvaikutuksille voidaan alkaa laskea hintalappu. Samaan aikaan julkista taloutta haastaa terveydenhuollon rahoituskriisi ja krooniset kansansairaudet ovat nousussa, hän sanoo.
Miettisen mukaan tarvitaan uusia, fiksumpia ratkaisuja hillitä sote-kustannusten kasvua, jos ei haluta edessä olevan vain isoja leikkauksia.
