Hyvään väitöskirjaan tarvitaan tuuriakin
Lassi Björnholm ja Antti Pemmari jakavat Lääkärilehden vuoden väitöskirjapalkinnon.
Tuuri, kiinnostus ja sitkeys.
Siinä ainekset onnistuneeseen väitöstutkimukseen, sanovat Lassi Björnholm ja Antti Pemmari.
He jakavat vuoden 2022 väitöskirjapalkinnon, jonka saajat Lääkärilehden lääkäritoimitus valitsi lääkäreitä kouluttavien tiedekuntien dekaanien ehdotusten pohjalta. Palkinto jaettiin Lääkärilehden kesäjuhlassa 14. kesäkuuta.
Antti Pemmari valmistui viime vuonna sekä lääketieteen tohtoriksi että kliinisen neurofysiologian erikoislääkäriksi. Hän tekee kliinistä työtä ja tutkimusta Taysissa ja Tampereen yliopistossa.
Pemmari tutki väitöskirjassaan makrofagien ja rustosolujen ilmiasuja ja niihin vaikuttavia tekijöitä moderneilla sekvensointimenetelmillä. Aiheen pariin hän päätyi jo syventävissä opinnoissa. Immunofarmakologian ryhmässä oli vuonna 2011 tarjolla syventävien opintojen aihe, josta Pemmari kiinnostui. Tutkimus johti kesätöihin ja lopulta nyt palkittuun väitöskirjaan asti.
Hän pitää kiinnostavan ja tuloksia tuottavan aiheen löytymistä hyvänä tuurina.
– Ehkä joillain on selkeä visio siitä, mitä ja miten haluaa tarkkaan ottaen syväreissä tai väitöskirjassa tutkia. Luulen, että se on poikkeuksellista. Ei minulla ainakaan rehellisesti sanottuna ollut käsitystä, mitä se tekeminen lopulta on, Pemmari sanoo.
Tuurilla oli osuutta myös Lassi Björnholmin aiheen löytymisessä. Tosin lääkistä edeltäneet biofysiikan maisterin opinnot ja gradun aihe jo johdattelivat aivojen kuvantamisen pariin. Björnholmin väitöstutkimus käsitteli aivojen valkoisen aineen mikrorakenteen ennustavia tekijöitä.
– Aivot ovat kiinnostaneet aina. Oli luonnollinen jatkumo tehdä siitä väitöskirjaa.
Björnholm erikoistuu nuorisopsykiatriaan Oysissa. Tutkimus on antanut perspektiiviä kliiniseen työhön. Vastaanotolla näkee yksittäisen potilaan, tutkimus antaa näkemystä asioista väestötasolla.
Kiinnostus biologiseen psykiatriaan ja aivojen kehitykseen vaikuttivat osaltaan siihen, että Björnholm keskittyy työssään nimenomaan nuoruuteen, tärkeään aivojen kehitysvaiheeseen.
Aiheen pitää kiinnostaa
Mitä ohjeita antaisit väitöstyötä tekeville tai harkitseville?
Antti Pemmari korostaa kiinnostavan aiheen merkitystä.
– Jos kiinnostus loppuu ja motivaatio pettää, ennuste on aika huono. Sen verran iso projekti on kyseessä, hän sanoo.
Hänellä on myös käytännön vinkki. Alusta asti kannattaa tehdä muistiinpanot, mitä on tehnyt milloinkin, ja pitää asiat järjestyksessä. Mitä pidemmälle vuosien projekti etenee, sitä enemmän järjestelmällisyyden merkitys korostuu.
Lassi Björnholmin neuvo on yhdessä tekeminen. Yksin voi jäädä jumiin ongelmaan, johon keskustelun kautta saakin toisen näkökulman ja avaimen eteenpäin.
– Suomalaisuuteen kuuluu puurtaa yksin täydellinen lopputulos mahdollisimman nopeasti, mutta se ei ole mahdollista, hän sanoo.
Jos kemiat eivät kohtaa ensimmäisen kontaktin kanssa, yhteistyökumppaneita voi etsiä laajemmin Suomessa tai kansainvälisestikin.
Björnholmilla on hyviä kokemuksia kansainvälisistä yhteyksistä. Hän teki kahtena kesänä noin kuukauden vierailun Toronton yliopistoon työn yhden ohjaajan, professori Tomáš Pausin luokse. Vierailut olivat inspiroivia. Mukaan tarttui oppia ja ideoita statistiikan työkaluista, hypoteesin muodostuksesta, tutkimuksen fokusoinnista, oman tutkimuksen liittämisestä 'isoon kuvaan'.
Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että väitöstutkimus antoi tutkimustiedon kriittistä lukutaitoa. Taito tukee uuden tutkimustiedon arviointia aiheesta riippumatta.
Tutkimus jatkuu
Kun koolla on lääkäritutkijoita, keskusteluun nousee toisiolaki. Monet lääkäritutkijat ovat kokeneet lain vaatimukset liian tiukoiksi ja tutkimusta estäviksi.
Toisiolaki ei vaikuttanut kummankaan väitöskirjaan, koska tulokset oli koottu ennen lain voimaantuloa.
Björnholm kertoo, että laki vaikuttaa uusien tutkimusten aiheiden tai muuttujien valintaan. Työlääseen lupaprosessiin lähtemistä harkitsee kaksi kertaa.
– Aikaa pitää priorisoida.
Molemmat jatkavat tutkimuksen tekoa osa-aikaisesti. Kliininen työ ja tutkimus limittyvät toisiinsa. Kliinisestä työstä nousee aiheideoita tutkimukseen.
– Molemmat keskeyttävät tai täydentävät toisiaan sopivasti, Björnholm sanoo.
Björnholm kokee tutkimuspäivät stressaavammiksi kuin vastaanottopäivät. Potilastyö on enemmän tässä ja nyt -suorittamista, tutkimustyön tavoitteet hamassa tulevaisuudessa.
Pemmari kokee ne kuormittavuudeltaan tasaveroisiksi. Vaihtelu auttaa jaksamaan molemmissa.
Yllätyksiä
– Oli ehkä yllätys, että kaikki vie paljon aikaa. Sitä vieläkin opettelee, Björnholm sanoo. Erityisesti kärsivällisyyttä ovat vaatineet tiedejulkaisujen aikataulut.
Pemmarin yllätti tutkimuksen byrokratia. Ryhmänjohtajilta kuluu paljon aikaa rahoituksen hakemiseen ja laboratorion pyörittämiseen. Heidän työnsä muistuttaa välillä pienyrityksen pyörittämistä.
– Tietty Hollywood-tyyppinen kuva tieteen tekemisestä on karissut, Pemmari sanoo.
Björnholmin on yllättänyt myös tutkimusraportoinnin tarinankerronnalliset piirteet. Tekstin pitää olla täsmällistä mutta myös "myyvää" ja sujuvaa tieteellisessä artikkelissakin, saati rahoitushakemuksissa.
Vaikka tulokset olisivat numeroita taulukossa, ne pitää saada elämään tekstissä.
– Se on yllättävän iso osa sitä asiaa.
Pemmari tunnistaa ajatuksen.
– On mielenkiintoinen aspekti, miten erilaisilla tavoilla voi samanlaisia objektiivisia asioita esittää.
Lassi Björnholmin väitöskirja Early predictors of white matter microstructure in the adult brain on psykiatrian alaa. Väitöstilaisuus oli Oulun yliopistossa 29. huhtikuuta 2022.
Palkintoperustelut: Lassi Björnholmin työn kohteena on aivojen valkoinen aine, ja raskaudenaikaisten tekijöiden yhteydet sen kehitykseen. Tutkimuksen aineisto on poikkeuksellisen laaja ja sisältää viisi kohorttia eri maista. Väitöskirja tuotti uusia, merkittäviä havaintoja aivojen kehityksestä.
Väittelijän osuus on huomattavan suuri, ja hän on tehnyt itse haastavat, kuvalliseen aineistoon perustuvat analyysit.
Antti Pemmarin väitöskirja Macrophage and chondrocyte phenotypes in inflammation on farmakologian alaa. Väitöstilaisuus oli Tampereen yliopistossa 13. toukokuuta 2022.
Palkintoperustelut: Antti Pemmari tutki nivelrikossa laajalti käytettyjen lääkkeiden, glukokortikoidien ja tulehduskipulääkkeiden, vaikutuksia nivelrikkopotilailta eristettyihin rustosoluihin. Hän myös kuvasi näiden lääkkeiden indusoimat rustosolujen ilmiasut ensimmäistä kertaa.
Tulokset lisäävät tietämystämme makrofagien ja rustosolujen merkityksestä tulehduksessa ja lääkevaikutuskohteina. Väitöskirja sisälsi viisi osajulkaisua.
