Hyökkäyksen kohteena

Iurii Kuchyn ei lähde Kiovasta, vaikka toimiston ikkunasta lensi sisään ohjuksen pala.

24. helmikuuta 2022 Ukrainan isoimman lääketieteellisen yliopiston rehtori Iurii Kuchyn  oli juuri saapunut Egyptiin. Ensimmäisen lomapäivän aamuna tuli tieto Venäjän hyökkäyksestä. Alkoi hätäinen ja hankala matka takaisin. Kuchyn lensi Istanbulin kautta Romaniaan Bukarestiin ja vaihtoi siellä junaan. Halu päästä kotiin oli kova.

– Ylitin lopulta rajan kävellen, ja sodan toisena päivänä olin Ukrainassa, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri kertoo. 

Tapaamme Helsingissä Husin Siltasairaalassa joulukuussa, jonne Kuchyn on saapunut vierailulle osana yliopistojen koulutusyhteistyötä.

Kiovan keskustassa sijaitseva Bogolometsin kansallinen lääketieteellinen yliopisto on Ukrainan vanhin lääkäreiden koulutuspaikka. Ennen sotaa siellä työskenteli akateemisissa tehtävissä noin 1 400 henkilöä, joista yli 200 professoreita. Perusopiskelijoita oli kymmenen tuhatta, noin puolet ulkomailta.

Kuchyn on johtanut yliopistoa vuodesta 2020 ja jatkanut työtään läpi sodan. Pakeneminen ei ole hänestä vaihtoehto. Johtajan tulee näyttää mallia muille. 

– He kaikki katsovat minua ja miettivät, mitä tehdä. 

Sodan ensimmäiset päivät olivat kaoottisia. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä tapahtuu. Yliopiston ja sen yhteydessä toimivan sairaalan lääkärit, hoitajat ja opiskelijat pakenivat kellarikerrokseen. Joukossa olivat Kuchyn, hänen anestesialääkärivaimonsa sekä lääkäriksi opiskeleva poikansa. Tilapäiseen suojaan siirrettiin häthätää myös kriittisiä toimintoja, esimerkiksi synnytykset. 

– Se ei ole varsinainen pommisuoja mutta sentään maanpinnan alla, kerros -1, Kuchyn selittää. 

Kun Venäjä siirsi joukkojaan kauemmas Kiovasta, uusi todellisuus alkoi hiljalleen valjeta. Sotatila tulisi tarkoittamaan uusia tehtäviä sekä henkilökohtaisia menetyksiä. 

Uusia aseita, uusia vammoja

Maaliskuussa 2022 yliopistosairaalasta tuli sotasairaala. Ensimmäiset kuukaudet Kuchynin perhe ja kollegat asuivat, nukkuivat ja työskentelivät klinikalla, koska siirtyminen kodin ja työpaikan välillä olisi ollut liian hankalaa. He saivat taisteluensiapukoulutusta.

Iurii Kochyn näyttää valokuvista ilmaiskun tuhoja Kiovan keskustaan lokakuussa 2022. Iskussa lähes tuhoutui myös hänen oma toimistonsa.

Potilaista noin 90 prosenttia oli sotilaita ja loput siviileitä. Kuchyn teki paljon potilastyötä, ja hallinnolliset tehtävät siirtyivät sivurooliin. 

– Kokemukseni anestesialääkärinä oli tärkeämpi kuin kokemukseni hallinnollisena johtajana.

Potilailla oli moninaisia vammoja, useimmiten räjähdyksistä aiheutuneita, jollaisia suurin osa lääkäreistä ei ollut aiemmin nähnyt. Tilanne oli uusi monella tapaa.

– Tämä on ensimmäinen täysimittainen sota Euroopassa lähes sataan vuoteen. Käytössä on aivan uusia aseita, ja se tarkoittaa uusia vammoja.

Nyt tilanne on tasaantunut. Sotilaspotilaita on edelleen kaikista yliopistosairaalassa hoidettavista noin puolet. 

Opiskelijoista potilaiksi

Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä romahti Venäjän hyökkäyksen myötä. Sen sijaan valtaosa ukrainalaisista opiskelijoista ja kollegoista jäi maahan. Osa lähti vapaaehtoisina rintamalle – ja palasi pahasti haavoittuneina potilaina.

Erityisesti yksi tapaus on jäänyt mieleen. Rintamalla lääkintätehtävissä ollut neljännen vuoden opiskelija haavoittui pahoin räjähdyksessä. Hänet pelasti etulinjassa ollut toinen Bogolometsin lääkäriopiskelija. Hätäleikkaus suoritettiin läheisessä sairaalassa, minkä jälkeen haavoittunut siirrettiin Kiovaan jatkohoitoon ja tehtiin useita leikkauksia sisäisen verenvuodon lopettamiseksi.

– Ainakin viisi alumniamme osallistui hänen hoitoonsa. Nyt hän on Tanskassa kuntoutumassa.

Tarina päättyi hyvin, mutta myös toisenlaisia muistoja on. Kuchyn kertoo, että viisitoista yliopistosta lähtenyttä on kuollut taisteluissa. Opiskelijoita, kollegoita, ystäviä. Eräs infektiotautien lääkäri kuoli toisena päivänään rintamalla, kun Venäjä iski suoraan lääkintäkeskukseen. Hetkessä kuoli kuusi lääkäriä. 

– Tässä sodassa lääkärit ovat ampujien seuraavana kohteena, heti joukkojen komentajan jälkeen, Kuchyn toteaa.

Myös hänen omaan toimistoonsa yliopistolla on osunut. 10. lokakuuta 2022 Kuchyn istui toimistossaan englannin opettajan kanssa, kun ikkuna räjähti rikki. Venäjä oli hyökännyt keskelle Kiovaa.

– Olimme kuulleet ilmahälytyksen soivan, mutta emme osanneet odottaa hyökkäystä keskustaan. Ei sellaista ollut aiemmin tapahtunut.

Kuchyn juoksi käytävillä varmistamassa, että kaikki ovat turvassa sekä sammutti tulipaloja sisällä ja ulkona. Viereiseen puistoon, missä lapset ennen leikkivät, oli tullut iso monttu. Lähes kaikki yliopiston ikkunat särkyivät, mutta isommilta tuhoilta vältyttiin.

Kuchyn otti muistoksi ohjuksen palasen, joka lensi hänen ikkunastaan läpi. 

– Se on nyt seinälläni, hän kertoo vienosti hymyillen.

Paikka, minne jäädä

Yliopisto on pysynyt toimintakykyisenä, vaikka pulaa on henkilöstöstä, rahasta ja laitteista. Lääkäreitä valmistuu edelleen, ja uusia opiskelijoita otetaan sisään. 

Kuchynin tehtäviin kuuluu tervetuloluennon pitäminen uusille opiskelijoille. Silloin hän puhuu paitsi yliopiston tehtävistä ja lääketieteestä, myös henkisestä jaksamisesta ja motivaatiosta. Tärkein neuvo, jota hän toistaa alaisilleen ja itselleenkin, on pysyä positiivisena. Miten hän sen tekee?

– Mietin sitä, miten monet opiskelijoistamme haluavat pysyä Ukrainassa ja kuulua yliopistoomme. Minua motivoi myös nähdä, miten paljon olemme kehittyneet kolmen vuoden aikana. 

Kuchyn näkee yliopiston tulevaisuuden vahvasti osana eurooppalaista yhteisöä. Hän on kiertänyt ulkomailla solmimassa kontakteja ja verkostoja koulutusyhteistyölle.

– En halua estää lääkäreitä menemästä muihin Euroopan maihin. Se ei ole meidän tapamme. Sen sijaan meidän pitäisi pyrkiä olemaan paikka, minne he haluavat jäädä.

Kun jälleenrakennuksen aika koittaa, hänestä koko terveydenhuollon järjestelmä pitää uudistaa. Sitä varten tarvitaan osaavia ja motivoituneita lääkärijohtajia. Mutta ensin, kun kevät tulee Kiovaan, yliopistolla järjestetään yhteinen muistotilaisuus niiden kunniaksi, joiden osalta taistelu on ohi.