Hoidon jatkuvuutta kohti monella eri mallilla
Omalääkäriohjelman johtoryhmä aloitti työnsä perehtymällä koko maan tämänhetkiseen tilanteeseen.
Alivaltiosihteeri Marina Erhola uskoo, että hoidon jatkuvuutta tullaan tavoittelemaan hyvinvointialueilla useiden erilaisten mallien avulla. Yhteen ainoaan malliin tuskin kovin pian päästään.
Sosiaali- ja terveysministeriö on perustanut omalääkäri- ja omatiimimallien käyttöönottoa edistämään omalääkäriohjelman. Erhola toimii ohjelman johtoryhmän puheenjohtajana.
Työ on juuri alkanut ja ensimmäinen kokous pidetty.
– Ministeri Kaisa Juuso on linjannut toivovansa, että mahdollisimman monella hyvinvointialueella olisi käytössä omalääkäri- tai omatiimimalli tällä hallitusohjelmakaudella. Työryhmässä tarkastelemme keinoja, joita siihen löytyisi, Erhola kertoo.
Hän on tyytyväinen johtoryhmän laaja-alaiseen kokoonpanoon. Ryhmässä on mukana edustajia niin hyvinvointialueilta kuin hoitotieteen ja lääketieteen parista.
– Uskon, että pääsemme eteenpäin.
Joka alueella on jo tehty jotain
– Keskeinen kattotermi, josta puhumme, on hoidon jatkuvuus. Sen alla katsomme, millaisia hyviä käytäntöjä Suomessa jo on, mihin suuntaan olemme menossa, mitä voidaan tehdä lyhyellä aikajänteellä ja mitä pitemmällä, Erhola kertoo.
Työryhmän käytössä on tuore taustaselvitys, jossa on käyty läpi hyvinvointialueilla käytössä olevat hoidon jatkuvuusmallit. Siitä ilmenee, että kaikilla alueilla on jo käytössä tai suunnitteilla jonkinlainen malli.
– Aika monilla se on moniammatillinen omatiimimalli, Erhola kertoo.
Jonkin verran käytössä tai kokeilussa on myös omalääkärimalleja. Joillakin alueilla pyritään ottamaan käyttöön omalääkärimalli tietylle, siitä eniten hyötyvälle osalle väestöstä.
– Tällä hetkellä tilannekuva ei näytä siltä, että Suomi olisi etenemässä yhden mallin kautta, sanoo Erhola.
Jatkossa omalääkäriohjelman johtoryhmä aikoo tutustua tarkemmin eri alueiden tilanteeseen.
Vahva tahto tilanteen korjaamiseen
Erhola nostaa myönteisenä huomiona esille, että vaikka perusterveydenhuollon hoitotakuu nostettiin kiireettömissä tapauksissa kolmeen kuukauteen, näyttää siltä, että moni alue pyrkii kunnianhimoisempiin tavoitteisiin.
– Siihen, mitä tosiasiassa pystytään toimeenpanemaan, vaikuttaa lääkärien saatavuus ja vaihtuvuus. Sairaanhoitajien saatavuus ei niinkään, Erhola kertoo.
Saatavuushaasteita on etenkin reuna-alueilla.
– Kukaan tuskin kieltää, että meillä on merkittävästi parantamisen varaa avosairaanhoidon vastaanottotoiminnan kokonaisuudessa. Siinä riittää työtä moneksi vuodeksi, Erhola sanoo.
Hän uskoo, että tilanteen korjaamiseen on vahva tahtotila niin poliittisesti kuin alueillakin.
