Hoidon jatkuvuusmalli laajenee koko Pohjois-Pohjanmaalle
Kaikki sote-keskukset aloittavat väestöjaon omalääkäreille ja -hoitajille tänä vuonna.
Hoidon jatkuvuusmalli laajenee kaikkiin sote-keskuksiin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella.
Kyse ei ole vain omalääkärimallista, vaan joustavasta työparimallista, jossa väestö jaetaan omalääkäreille ja omahoitajille.
Omalääkäreiksi valikoituu vakituisia yleislääkäreitä. Vaihtuville väestöä ei jaeta, koska silloin ei saavuteta jatkuvuutta. Vaihtuvat lääkärit mahdollistavat mallin jouston.
Potilaat ohjautuvat omalääkäreille ja -hoitajille, kun tiedot asiasta on kirjattu potilastietojärjestelmään ja yksiköiden esihenkilöt suunnittelevat työt väestönosien kiireettömien kontaktien kysynnän mukaisesti.
Malli on jo käytössä osassa alueen sote-keskuksia. Oulussa ensimmäisenä sitä alkoi pilotoida Tuiran hyvinvointikeskus syksyllä 2022 sosiaali- ja terveysministeriön Omalääkäri 2.0-raportin pohjalta.
Aikataulua siitä, mihin mennessä malli on käytössä koko alueella, ei ole lyöty lukkoon.
– Mutta liikkeellelähtö on joka yksikössä tänä vuonna, sanoo terveyden ja sairaanhoidon palveluiden toimialuejohtaja Päivi Peltokorpi .
Malli ei toteudu kaikissa keskuksissa täysin samanlaisena. Pohjois-Pohjanmaa on heterogeeninen alue, jossa on erikokoisia ja -laisia yksiköitä.
Tuirassa jatkuvuus on jo hyvällä tasolla
Mallin laajentamiselle on tieteelliset perusteet.
Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus hillitsee tutkitusti terveydenhuollon kustannuksia, parantaa sairauksien hoitotasapainoa ja potilasturvallisuutta sekä lisää potilaiden ja henkilökunnan tyytyväisyyttä. Tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.
– Tämä on vaikuttava, näyttöön perustuva keino parantaa hoidon laatua, sanoo yleislääketieteen professori Juha Auvinen Oulun yliopistosta.
Tieteellistä näyttöä hyödyistä on saatu myös Tuiran hyvinvointikeskuksesta.
Kansallisestikin seurattava hoidon jatkuvuus -indeksi (COCI) on noussut 0.27–0.34-tasosta 0.40–0.47-tasolle eli on jo lähellä tavoitetta 0.50, joka tarkoittaisi, että potilaan kiireettömistä lääkärikäynneistä vähintään noin 75 prosenttia on omalle lääkärille. Indeksi lasketaan niille potilaille, joilla on vähintään kolme kiireetöntä lääkärikäyntiä vuoden aikana.
Sataa prosenttia (1.0) ei edes tavoitella. Aina joku on sairaana, lomalla tai koulutuksessa. Lisäksi päivystyksellinen toiminta rajataan mallin ulkopuolelle.
Henkilökunnan tyytyväisyys on parantunut Tuirassa. Kun potilas on tuttu, vuorovaikutus syvenee ja helpottuu. Lääkäri pääsee nopeammin kartalle siitä, mikä potilaalla on, ja vältytään turhilta tutkimuksilta. Työn hallinta paranee.
Lähetteiden määrä on vähentynyt
Tuirassa erikoisairaanhoidon lähetteiden määrä on vähentynyt 7 prosenttia ja päivystyslähetteiden 11 prosenttia mallin käyttöönoton jälkeen, kun potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus on parantunut.
Hyötyjen odotetaan näkyvän myös erikoissairaanhoidossa, jossa voi olla epävarmuutta siitä, kuka huolehtii perusterveydenhuoltoon takaisin siirtyvän potilaan hoidosta.
– Epävarmuus saattaa poikia turhaa erikoissairaanhoidon pitkittymistä ja potilaan asioiden tipahtamista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliin. On tärkeää tietää, että perusterveydenhuollossa on kopin ottaja ja potilaan hoito jatkuu saumattomasti, sanoo johtajaylilääkäri Terhi Nevala .
Seuranta mallin vaikutuksista jatkuu. Oulun yliopistossa aiheesta on käynnissä neljä väitöskirjahanketta.
Lääkäripula pakottaa sallimaan variaatiot
Lääkäri- ja hoitajapula tuo haasteita mallin toteuttamiselle. Jos ei ole vakituisia lääkäreitä, on vaikea nimetä omalääkäreitäkään.
Henkilöstön saatavuus vaihtelee alueella. Oulun seudulla lääkäritilanne on parempi kuin alueen eteläosissa.
– Meillä on alueita, joissa hoitajakunta on pysyvämpää ja lääkärikunta hyvin vaihtuvaa. Silloin potilaille nimetään aluksi omahoitaja ja myöhemmässä vaiheessa omalääkäri, Oulun palvelualueen ylilääkäri Jussi Piuva kertoo.
Toisaalta juuri osaajapula ajaa mallin toteuttamiseen. Tiedetään, että hoidon jatkuvuus parantaa pysyvyyttä, kun työ muuttuu mielekkäämmäksi.
– Valtaosassa Suomen terveysasemia tämä muutos olisi tehtävissä, Juha Auvinen sanoo.
Ongelmaterveysasemia korostetaan hänen mukaansa liikaakin.
– Väestöstä kovin suuri osa ei ole terveysasemilla, joissa on valtava lääkäripula ja lääkärit vaihtuvat jatkuvasti.
Pohjois-Pohjanmaan sote-keskukset hakevat nyt itselleen sopivaa hoidon jatkuvuuden mallia. Variaatioita sallitaan, mutta tavoitteena on pitkällä aikavälillä omalääkärin ja omahoitajan mahdollistaminen koko alueen väestölle.
Osassa nimetään koko väestölle kerralla omalääkäri, osa nimeää aluksi oman ammattilaisen jatkuvuudesta eniten hyötyville, kuten paljon palveluja käyttäville ja monisairaille.
– Osa niistä, jotka ovat lähteneet jakamaan ensin paljon palveluja käyttäviä, on tuonut esiin, että kannattaisi tehdä kerralla koko jako, Päivi Peltokorpi huomauttaa.
Konsultaatiokäytäntöjä kehitetään
Hoidon jatkuvuutta edistetään Pohjois-Pohjanmaalla monin tavoin. Esimerkiksi ammattilaisten välisiä konsultaatiokäytäntöjä kehitetään.
Kun Kuusamosta tulee lähete kardiologialle, Oysin sydänkeskuksessa katsotaan hoidon toteuttamistapa. Kuusamolainen potilas pyydetään Oysiin, jos hän tarvitsee yliopistollisen sairaalan välineitä. Joskus Oysin oma tai ostopalvelukardiologi menee Kuusamoon sote-keskukseen. Joskus kyseeseen voi tulla etävastaanotto tai konsultaatioapu yleislääkärille.
Pohjois-Pohjanmaalla on tehty päätös yhtenäisestä potilastietojärjestelmästä. Koko terveydenhuolto siirtyy Esko-järjestelmään, joka on ollut pitkään erikoissairaanhoidossa. Se laajenee nyt perusterveydenhuoltoon.
– Meillä on erinomainen mahdollisuus kehittää Esko-potilastietojärjestelmää sellaiseksi, että se palvelee hoidon jatkuvuutta, johtajaylilääkäri Terhi Nevala sanoo.
