Erikoislääkärivaje pahenee – mistä apu?

Peruskoulutuksen lisääminen ei ratkaise ongelmaa, joten tarvitaan muita keinoja. 

Lääkäreitä ei tarvita sinänsä lisää, vaan oikeille aloille ja oikeisiin paikkoihin, Johanna Rellman sanoo.

Suomessa on noin 13 000 työikäistä erikoislääkäriä. Heistä yli puolet saavuttaa eläkeiän vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi osa-aikatyö yleistyy.

Tilanne näyttää huolestuttavalta: miten saadaan riittävästi lääkäreitä jokaiselle 50 erikoisalalle?

– Uutiset ovat sekä hyviä että huonoja. Hyvä uutinen on se, että tiedekuntien nykyiset sisäänottomäärät riittävät kattamaan tarpeen, kun siihen lisätään ulkomailla opiskelevat, sanoo erikoislääkäri, Tays Kehitysyhtiön koulutuspäällikkö Johanna Rellman.

– Huono uutinen on se, että ohjaustarpeeseen on herätty Suomessa liian myöhään. Osalla aloista lääkärimäärä on viime vuosina huomattavasti kasvanut, osalla vähentynyt. Kaikki erikoisalat eivät innosta lääkäreitä yhtä paljon, joten on pakko lisätä ohjausta ja etsiä porkkanoita, joilla kiinnostusta lisätään.

Tilanne on pahimmillaan 2020-luvulla

Rellman toimi sosiaali- ja terveysministeriön asettaman koulutustarvetta arvioivan asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana. Työryhmän mukaan vuonna 2035 tarvitaan noin 16 000 erikoislääkäriä.

Tulevina vuosina pitäisi valmistua noin 790 erikoislääkäriä, jotta tavoitteeseen päästään.

Lääketieteellisten tiedekuntien sisäänottomääriä on lisätty vuodesta 2011 lähtien. Silloin sisään otettiin 600, nyt noin 800 uutta opiskelijaa vuosittain. Ulkomailla lääketiedettä opiskeli Kelan tilastojen mukaan lähes 1200 suomalaista viime lukuvuonna. Valtaosa uskoo palaavansa Suomeen valmistuttuaan.

Rellman toimi sosiaali- ja terveysministeriön asettaman koulutustarvetta arvioivan asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana. Työryhmän laatiman selvityksen mukaan vuonna 2035 tarvitaan noin 16 000 erikoislääkäriä.

Lääkärien peruskoulutuksen lisääminen ei ole ratkaisu erikoislääkärivajeeseen. Vaje on ongelmallisin tällä vuosikymmenellä, kun taas sisäänottojen vaikutus näkyy vasta noin 15 vuoden kuluttua.

– Erikoislääkärien tarve ei kasva loputtomiin. Suomen väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvulla, joten pitkän aikavälin arviointia ja suunnittelua pitää lisätä. Jos uravalinnan ohjauksessa onnistutaan jatkossa, tilanne paranee vähitellen, Rellman sanoo.

Synkin tilanne on lastenpsykiatriassa

Erikoislääkärivaje on pahin diagnostisilla aloilla ja psykiatriassa.

Synkin tilanne on lastenpsykiatriassa.

– Lastenpsykiatreista lähes 70 prosenttia eläköityy kymmenen vuoden sisällä. Uusia valmistuu noin kymmenen vuosittain, vaikka tarve olisi yli kaksikymmentä. Pitää pohtia, miten potilaiden hoito pystytään järjestämään, Rellman kertoo.

Koulutusta pitäisi lisätä myös muun muassa akuuttilääketieteessä, anestesiologiassa, fysiatriassa, keuhkosairauksissa, neurologiassa ja yleislääketieteessä. Lisäksi esimerkiksi monille sisätautialoille erikoistumaan hakeutuu entistä harvempi.

– Nuoret ovat kiinnostuneempia operatiivista kuin konservatiivisista aloista, jotka saatetaan kokea raskaammiksi.

Toisaalta erikoisalojen suosio vaihtelee. Esimerkiksi ihotauteihin erikoistumaan on nyt tunkua.

Alueellista epätasapainoa pitää hillitä

Suurin osa erikoislääkäreistä jää työskentelemään sille yliopistosairaala-alueelle, jossa suorittaa erikoistumisensa.

Esimerkiksi Helsingin yliopistossa erikoislääkärikoulutuksen suorittaneista lähes 90 prosenttia jää töihin pääkaupunkiseudulle ja vain muutama prosentti siirtyy muualle Suomeen. Lisäksi alueelle tulee huomattava määrä muualla Suomessa erikoislääkärikoulutuksen suorittaneita.

Oys-alueelle puolestaan ei asetu pysyvästi juuri lainkaan muualla koulutettuja.

– Alueellista epätasapainoa pitäisi hillitä koulutusmääriä ohjaamalla. Yksi keino olisi kohdentaa valtion maksamia koulutuskorvauksia entistä enemmän niille aloille ja alueille, joille erityisesti tarvitaan lisää erikoislääkäreitä, Rellman toteaa.

– Toinen keino olisi koulutusvastuiden ja -mahdollisuuksien lisääminen. Mielestäni keskussairaaloita kannattaisi käyttää entistä enemmän koulutuspaikkoina. Jos lääkäri työskentelisi pääosan erikoistumisajastaan esimerkiksi Lappeenrannassa, hän ehkä asettuisi sinne pysyvämminkin.

Mikään yksi keino ei riitä

Lääkäreitä ei siis tarvita sinänsä lisää, vaan oikeille aloille ja oikeisiin paikkoihin. Miten tähän päästäisiin?

– Huomiota pitäisi kiinnittää jo yliopistojen pääsykokeisiin ja todistusvalintaan. Painotetaanko niissä liikaa matematiikkaa? Lääketiedettä opiskelemaan tarvittaisiin monipuolisesti lahjakasta väkeä, Rellman pohtii.

Opiskelijoille ja nuorille lääkäreille tulisi tarjota entistä enemmän uravalinnan ohjausta ja tietoa kaikista erikoisaloista. Tähän kiinnitetäänkin huomiota sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa erikoislääkärikoulutuksen toimenpideohjelmassa.

Lisäksi tarvitaan monenlaisia muitakin keinoja. Mikään yksi keino ei ratkaise, vaan kaikki keinot yhteensä.

– Iso merkitys on sillä, millaisen kuvan opiskelijat saavat eri erikoisaloista perusopintojen aikana. Esimerkiksi joku valovoimainen professori voi vetää omalle alalleen väkeä, Rellman sanoo.

– Tärkeää on myös se, millaisen kuvan kandit saavat kesätöissä lääkäreistä ja työpaikoista. Kaikkien pitää omassa pestissään toimia sillä tavalla, että se kannustaa nuoria alalle.