Ensihoidon alkutaipaleesta Suomessa 50 vuotta
Lääkärikunnalle oli uutta lähteä sairaalasta ensihoidon tehtäviin.
Ensihoidon alkutaipale Suomessa oli hankala, kertoo alan pioneeri, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Pekka Honkavaara.
Helsingissä toimi Sydäntautiliiton sydänambulanssikokeilu muutaman kuukauden vuonna 1971. Se koulutti vapaaehtoisia lääketieteen kandidaatteja ja sairaanhoitajia ensihoidon tehtäviin. Honkavaara oli mukana tässä koulutuksessa ja toiminnassa. Anestesialääkärit puolestaan haettiin tehtäviin Meilahden teho-osastolta.
– Elokuussa 1971 Paavo Nurmi soitti sydänambulanssin tukikohtaan, jossa päivystin. Hän lupasi lahjoittaa Helsingin kaupungille täydellisen lääkäriambulanssin. Kokeilu perustui Hyksin ja Sydäntautiliiton väliseen sopimukseen.
Lääkäriambulanssitoiminnan käynnistämisen valmistelut alkoivat henkilökunnan osalta kesällä 1972. Kaupunki maksoi kulut tästä toiminnasta. Yhdeksän palolaitoksen miestä koulutettiin, ja näin alkoi ensihoitajakoulutus Suomessa.
Useat lääkärit vastustivat
Helsingin lääkäriambulanssin ensimmäinen hälytys oli joulukuussa 1972.
– Lukuisia haasteita oli, kun ryhdyimme luomaan ensihoidon järjestelmää. Esimerkiksi lääkärien pestaaminen oli vaikeaa.
Lääkärikunnalle oli uusi asia lähteä sairaalasta ensihoidon tehtäviin Honkavaaran mukaan.
– Monet vanhemmat lääkärit vastustivat sitä voimakkaasti. He kokivat, että viemme tehohoidon ulos sairaalasta.
Nimikkeistö askarrutti
Kun ensihoidon toiminta alkoi, nimikkeistö ei ollut vielä vakiintunut suomen kieleen.
Toinen alan pioneeri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Markku Murtomaa kannatti nimeksi tehosteista hätäensiapua Saksan tapaan. Henkilöstön piti hänen mielestään olla nimeltään tehopelastushenkilökunta. Erikoiskoulutettu sairaankuljetushenkilö olisi puolestaan sanitääri.
Honkavaara esitti keskustelussa, ettei ollut enää hätää, kun paikalle on saatu ambulanssi, jossa on erikoiskoulutettu henkilökunta ja erikoisvälineet.
Hänen mukaansa maallikon antamasta ensiavusta oli helppo johtaa sana ensihoito, joka on toiminnan korkeampi aste. Se on myös myönteinen sana ilman hätää.
Hän määritteli ensihoidon näin:
Ensihoito on lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön antamaa hoitoa erikoisvälineillä sairaalan ulkopuolella peruselintoimintojen tukemiseksi ja lisävammautumisen estämiseksi.
– Emme pystyneet keskusteluissamme ratkaisemaan kysymystä nimikkeistöstä.
Rekrytointivaikeuksia alussa
Ambulanssilääkäreiden virkoja oli viisi, ja niistä sai lukea kuusi kuukautta terveyskeskuspalvelukseksi. Alkuvaiheessa oli merkittäviä rekrytointivaikeuksia. Sydänambulanssitoiminnan koulimat ammattilaiset joutuivat venymään työssään.
Pitkällisen kädenväännön jälkeen toiminta vakinaistettiin vuonna 1981 terveyskeskuksen alaiseksi.
– Mielestäni toiminnan olisi pitänyt liittyä yliopistosairaalaan, jossa on lääketieteen eturintama, laaja lääkärikunta, koulutusta, koulutettavia ja tutkimusympäristö. Näin toiminta on muuallakin maailmassa järjestetty.
