Enemmistö suomalaisista on kokenut väkivaltaa
– Lähisuhdeväkivallasta kannattaa kysyä suoraan, erityisesti nuorilta, raskaana olevilta ja maahanmuuttajataustaisilta naisilta, sanoo Heli Siltala.
Enemmistö 16–74-vuotiaista naisista ja 18–74-vuotiaista miehistä on kokenut joskus jotakin väkivallan muotoa Tilastokeskuksen raportin mukaan.
Naisista 57 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa, uhkailua tai seksuaaliväkivaltaa, miehistä puolestaan 46 prosenttia. Miehet kohtaavat enemmän kertaluonteista väkivaltaa. Naiset sen sijaan kokevat useammin toistuvampaa ja vakavampaa väkivaltaa.
Nuorista 16–25-vuotiaista naisista kahdeksan prosenttia on kokenut väkivallalla uhkailua ja 22 prosenttia lievää väkivaltaa. Väkivallalla uhkailua nuoret naiset kokevat useammin nykyisiltä tai entisiltä kumppaneilta kuin muilta tekijöiltä. Nämä tiedot perustuvat Tilastokeskuksen toteuttamaan väkivallan yleisyyttä väestötasolla mittaavaan EU:n Gender Based Violence -tutkimukseen. Siitä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta Nape ja Tilastokeskus julkaisevat tänä syksynä uusia tuloksia.
Vakavaa väkivaltaa, raiskauksia ja raiskauksen yrityksiä koetaan suunnilleen yhtä usein kumppanien kuin muidenkin tekemänä. Kumppanin tekemää vakavaa väkivaltaa on kokenut kuusi prosenttia ja muiden tekemää viisi prosenttia nuorista naisista. Kumppanin raiskaamaksi on tullut seitsemän prosenttia ja jonkun muun raiskaamaksi kymmenen prosenttia 18–25-vuotiaista naisista.
Henkinen väkivalta on yleisen väkivallan muoto
Esiintyvyysluvut ovat kasvaneet, kun henkisestä väkivallasta on alettu kysyä väestöpohjaisissa tutkimuksissa, kertoo PsT, yliopistonlehtori Heli Siltala Oulun yliopistosta.
Naisten ja miesten välillä ei ole hänen mukaansa juuri eroa siinä, miten paljon nykyisessä parisuhteessa koetaan henkistä väkivaltaa. Päättyneissä parisuhteissa naiset raportoivat enemmän myös tällaista väkivallan muotoa.
– Sen sijaan seksuaalinen parisuhdeväkivalta kohdistuu lähes yksinomaan naisiin. Toisaalta miehet kokevat sitä niin vähän, että heitä vaikea tavoittaa väestökyselyissä.
Pieni osa huomataan
Siltala havaitsi väitöstutkimuksessaan, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneet käyttävät jopa kaksin- tai kolminkertaisesti terveyspalveluja verrattuna muuhun väestöön.
– Tiedetään, että suurinta osaa väkivallan uhreista ei tunnisteta ja kirjata terveydenhuollossa. Vain noin prosentti havaitaan.
Lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kannattaisi Siltalan mukaan kysyä suoraan lähisuhdeväkivallan kokemisesta. Nämä kokemukset eivät aina näy ulospäin.
– Suurella osalla ei ole fyysisiä vammoja, vaan epämääräisempää oireilua kuten vatsakipuja, pääsärkyä tai unettomuutta.
Syyllisyyden ja häpeän tunteita
Lähisuhdeväkivallan kokemista voisi Siltalan mielestä selvittää systemaattisesti terveydenhuollossa. Erityisesti sitä pitäisi kysyä nykyistä useammin nuorilta naisilta, raskaana olevilta ja maahanmuuttajataustaisilta naisilta.
Siltala tähdentää, että väkivallasta kysyminen voi olla interventio, joka avaa mahdollisuuden käydä keskustelua.
Monet uhrit tuntevat syyllisyyttä ja häpeää siitä, että antavat väkivallan tapahtua.
– On tärkeää puhua siitä, että väkivalta on aina väärin. Se ei ole koskaan uhrin syy.
”Ehkäisy miljoonan taalan kysymys”
Tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta täytyisi lisätä. Monet sitä kokeneet tai tehneet eivät tunnista, mikä on väkivaltaa.
– Useat eivät tiedä, että muun muassa taloudellinen kontrolli tai haukkuminen on väkivaltaa.
Väestökyselyissä on havaittu, että nuorten seurustelusuhteissa on paljon väkivaltaa. Siltalan mielestä nuorille pitäisi kertoa, millainen on hyvä parisuhde.
Tarjolla olevat, lähisuhdeväkivaltaa ennalta ehkäisevät keinot eivät ole tehonneet. Sen ehkäisy on hänestä miljoonan taalan kysymys.
– Tiedon jakamisessa on vielä paljon työtä.
