Elvytystaitoisia on liian vähän
Mitä pikemmin elvytys aloitetaan, sitä paremmat selviytymismahdollisuudet sydänpysähdyspotilaalla on.
Kuinka moni suomalainen osaa elvyttää, jos yhtäkkiä tarvitsee? Asialla on merkitystä, sillä sydänpysähdyspotilaan ennuste on sitä huonompi mitä kauemmin sydän on pysähtyneenä.
Sairaalan ulkopuolella tapahtuvien sydänpysähdysten ilmaantuvuus on Suomessa tehtyjen epidemiologisten tutkimusten mukaan 50 /100 000 asukasta vuodessa.
Peruselvytys, oli tekijänä sitten maallikko tai ammattilainen, lisää todennäköisyyttä, että ensihoito saa potilaan alkurytmin defibrilloitua. Näin potilaan selviytymisen mahdollisuus paranee huomattavasti. Peruselvytys myös tuottaa verenkiertoa aivo- ja sepelvaltimoihin. Sekin parantaa sydänpysähdyksestä toipumisen mahdollisuuksia.
Koululaisille elvytysoppia
Kukaan ei tiedä, kuinka moni Suomessa osaa elvyttää. Varusmiehille taito opetetaan. Toisen asteen oppilaitoksilla on lupa järjestää ensiapukursseja. Toteutus on vaihtelevaa. Lisäksi kerran opittuja elvytystaitoja pitäisi pitää yllä vuosittaisilla lisäkoulutuksilla.
– Yhä useamman pitäisi opetella peruselvytys ja rohjeta käyttää taitoaan tositilanteessa, summaa Taysin ensihoitokeskuksen ylilääkäri, anestesiologian ja tehohoidon sekä akuuttilääketieteen erikoislääkäri, dosentti Sanna Hoppu .
Pian aletaan aletaan opettaa ja rohkaista koululaisia. Kids save lives -kampanja on käynnistymässä Suomessa. Ajatuksena on, että koululaiset saisivat elvytysopetusta vuosittain kouluissaan. Opetusta antaisivat opettajat, jotka olisivat saaneet tehtävään koulutuksen.
Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, LT Milla Jousi on aktiivisesti tuonut kampanjaa Suomeen. Pilottikoulutukset alkavat ensi keväänä. Parhaillaan Jousi etsii yhteistyökumppaneita muun muassa Mini-Anne-elvytysnukkejen rahoittamiseen.
Auttaisiko Tanskan malli?
Tanskassa on otettu käyttöön järjestelmä, jossa voi hätäkeskukseen soittamisen yhteydessä hälyttää paikalle lähitienoilla olevan elvytystaitoisen maallikon. Olisiko tällaisesta hyötyä Suomessakin?
– Asia ei ole aivan yksiselitteinen, Hoppu sanoo.
Jotta järjestelmä kannattaisi hankkia, sen pitäisi lisätä todennäköisyyttä, että elvytystaitoiset ihmiset ja sydänpysähdyspotilaat saataisiin nykyistä paremmin kohtaamaan. Hoppu epäilee, onnistuisiko tämä Suomessa.
Järjestelmä toimii, jos jokaisella neliökilometrillä on 10 elvytystaitoista henkilöä ja kaksi neuvovaa defibrillaattoria. Näin on Maailman elvytysneuvosto (International Liaison Committee on Resuscitation) määritellyt.
– Tästä tavoitteesta ollaan kaukana jo laitteidenkin osalta.
Hoppu arvioi, että järjestelmä olisi mahdollista pystyttää isoimmissa kaupungeissa. Toisaalta niissä ensihoito on muutenkin paikalla nopeasti.
– Järjestelmä on varsin kallis hankkia. Isollakaan panostuksella ei välttämättä saataisi suurta terveyshyötyä.
Pitäisikö defibrillaattoreita sitten olla enemmän? Varmasti pitäisi, Hoppu toteaa. Niitä ei vielä ole edes kaikkien sairaaloiden aulatiloissa. Toisaalta on mietittävä, mihin rajalliset resurssit kannattaa pistää. Neuvovastakaan defibrillaattorista ei ole hyötyä, jos paikalle osuvat ihmiset eivät esimerkiksi tunne laitetta eivätkä osaa sitä etsiä.
Hopun mukaan parhaat keinot elvytysosaamisen lisäämiseksi olisivat tiedottaminen ja kouluttaminen. Tuumasta toimeen ryhtymistä rajoittaa tuttu este, pula resursseista.
