Ei pelkkä pistohuone, vaan paljon muutakin
Millainen olisi huumeiden valvottu käyttötila?
Lääkäri tutkii "Jonnan" vasenta käsivartta, koska siinä on pistosinfektio. Sairaanhoitaja mittaa kuumeen ja ottaa pika-CRP:n. Se viittaa myrkytykseen, joten potilas lähetetään saman tien päivystykseen ja kerrotaan, että mukaan annetaan saattaja.
Tilanne ei ole oikea, vaan esitän minulle annettua roolia valvotun huumeiden käyttötilan asiakkaana. "Jonna" on saapunut käyttämään amfetamiinia, tuttua ainetta vuosikymmenten ajalta.
Helsingin Hakaniemessä on käynnissä simulaatio, jonka ovat järjestäneet A-klinikkasäätiö, Diakonissalaitos ja Tukikohta tarkoituksenaan näyttää, millainen valvottu käyttötila voisi olla. Ei vain pistotila, vaan laaja terveyspalveluiden kokonaisuus.
Helsingin kaupungilla työskentelevät lääkäri Mia Eriksson ja sairaanhoitaja Saara Lappveteläinen ovat sen sijaan ihan oikeita. He kertovat, että esimerkiksi haavat, infektiot, antibioottireseptit, hiv- ja c-hepatiittitestit voitaisiin käyttötilassa tehdä paikan päällä.
– Haavat voisi hoitaa, kun ne ovat vasta pinnallisia infektioita, toteaa Eriksson.
Puolivälin krouvi
Lappveteläisellä on kokemusta samantyyppisestä työstä Helsingin ylläpitämästä päiväkeskus Symppiksestä. Hän on huomannut, että heidän kauttaan tulevia päihteidenkäyttäjiä ei käännytetä pois päivystyksestä ja ohjata muualle.
Potilaan uskottavuutta lisää saattaja ja se, että ensikäden tutkimuksia on jo tehty.
Päihteidenkäyttäjillä on usein epäluottamusta terveydenhuollon instituutioita kohtaan omasta takaa, minkä vuoksi hoitoon hakeutuminen viivästyy tai jää kokonaan.
Valvottu käyttötila voi tällöin toimia välietappina, eräänlaisena puolivälin krouvina, jonka avulla kynnyksen yli pääseminen helpottuu. Ei vain akuuttien sairauksien kohdalla vaan pidemmän aikavälin elämänmuutoksessa lähettämällä vieroitushoitoon tai korvaushoidon arvioon.
"Jonnasta" on tulossa isoäiti ja hän toivoo pääsevänsä opioidikorvaushoitoon.
– Se keskustelu ei ehkä olisi ensimmäisen tapaamiskerran asia, vaan seuraavan tai sitä seuraavan. Kun on tutut kasvot vastassa, uskaltaa pyytää apua, pohtii Eriksson.
Mikä on laitonta ja mikä ei?
Simuloidussa käyttötilassa on myös aineentunnistusta, sosiaaliohjausta, vertaistukea ja kyllä, pistotila. Esillä on monenlaisia ruiskuja, sterifilttereitä ja turvallinen roskasäiliö. Läsnä on kaksi terveydenhuollon ammattilaista, joiden kanssa voi keskustella suonensisäisten huumeiden käytöstä laajalla skaalalla aina hygieniasta ja ruiskukoosta lähtien käytön lopettamiseen.
Aineentunnistuksessa ojennan jauhepussia lähihoitajalle, mutta hän ei koske siihen. Nykylain mukaan se olisi tulkittavissa hallussapidoksi. Minun tulee itse ottaa pussista ainetta lusikalla näytteenottoa varten ja laittaa se alustalle. Oikeasti aine on sokeria, mutta simulaatiossa esitetään, että se on amfetamiinia. Tulos on, että epäpuhtauksia löytyy mutta pussia ei oteta minulta pois.
Yksi käyttötiloja koskeva avoin kysymys onkin työntekijöiden vastuu ja toimintaedellytykset tilassa, jossa rikotaan lakia, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . Henkilöstön asemaa voitaisiin selkeyttää lakimuutoksella.
Tällä hetkellä käyttötilat eivät ole sallittuja. Kansalaisaloite valvottujen käyttötilojen tuomisesta Suomeen on parhaillaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä.
THL:n mukaan käyttötilat tuskin ratkaisevat kaikkia huumeidenkäyttöön liittyviä ongelmia, mutta ne voivat vähentää merkittävästi sairauksia ja kuolleisuutta sekä tarjota terveysneuvontapalveluja.
Mia Eriksson uskoo, että lääkärit ymmärtävät käyttötilojen arvon sairaanhoidon kannalta. Hänen mukaansa ne olisivat kustannustehokkaita yhteiskunnalle ja yksilöille. Hän on huomannut terveyskeskuksessa, että esimerkiksi sosiaali- ja mielenterveyspalveluissa asiakasryhmä on eri kuin "kadulla".
Ero ei johdu siitä, etteikö palveluja tarvittaisi.
