Britannian ylpeys ajautui kriisiin
Terveyskeskuslääkärin työpäivä voi olla 14 tuntia. Sitä jaksaa kolmena päivänä viikossa.
Britannian ylpeys on vuodesta 1948 saakka ollut kaikille ilmainen terveydenhuolto NHS (National Health Service). Nyt se on kuitenkin kriisissä.
Bristolissa työskentelevä terveyskeskuslääkäri Maarit Brooks kertoo, mitä se tarkoittaa lääkärin näkökulmasta. Hän jäi kaksi vuotta sitten osa-aikaeläkkeelle ja tekee nyt terveysasemalla viransijaisuuksia.
– Tyypillinen työpäiväni ennen eläkkeelle jääntiäni oli 12–14 tuntia. Kollegani tekevät niitä edelleen.
– Ajattelin että pääsisin lähtemään aikaisemmin, jos ottaisin ensimmäisen potilaan jo 7.30, mutta siitä huolimatta en päässyt kotiin ennen iltakahdeksaa.
Potilastietojärjestelmiin pääsee myös kotoa, mikä johti siihen, että hän teki töitä usein myös vapaapäivinä.
Brooksin mukaan yhden potilaan vastaanottoaika oli pitkään vain kymmenen minuuttia, mutta nyt se on pidennetty varttiin. Usein sekään ei riitä, ja etenkin monisairaiden ja iäkkäiden potilaiden kohdalla tarvitaan puolen tunnin aika.
Terveyskeskuslääkärin työpäivään kuuluvat Britanniassa myös ruokatunnin aikana tehdyt kotikäynnit. Päivän aikana yhdellä lääkärillä voi olla jopa 40 potilaskontaktia.
Vastaanottoaikoja on yleensä niin paljon, että kaikki lähetteet ja muu paperityö täytyy tehdä vasta työpäivän päätteeksi vastaanottojen jälkeen.
– Tein kolmipäivästä työviikkoa, kuten suuri osa lääkäreistä. Kolmen päivän aikana kertyi niin paljon työtunteja, että se vastaa reilusti normaalia viisipäiväistä työviikkoa, jota tekeviä terveyskeskuslääkäreitä on todella harvassa.
Omalääkärimalli ollut aina
Perusterveydenhuollon suhteen NHS on toiminut alusta alkaen omalääkärimallilla, jossa perusterveydenhuollon lääkärit ovat elinkeinon harjoittajia. Erikoissairaanhoidon lääkärit puolestaan työskentelevät työsuhteessa.
Terveyskeskuslääkärit ovat pienen tai keskisuuren bisneksen omistajia. Myös Brooks teki työuransa omistajalääkärinä.
Terveyskeskuksen ydintulon määrää se, miten paljon siellä on rekisteröityjä potilaita. Terveyskeskus saa myös lisätuloja muista erikseen sovituista toiminnoista, joista merkittävimmät määritellään Quality and Outcomes Framework (QOF) -ohjeistuksessa. Siinä ilmoitetaan yksityiskohtaisesti eri sairauksien hoitoon liittyvät laatutavoitteet. Niiden saavuttaminen on tärkeä lisätulojen lähde.
Terveyskeskuksen omistajalääkärit eivät saa ylityökorvauksia omalla ajallaan tehdystä vastaanotto- ja muusta terveyskeskustyöstä. Tosin Brooksin mukaan terveyskeskustyöstä saatu palkkio on kohtalaisen hyvä, ja jos bisneksellä on mennyt hyvin, voi vuoden lopussa saada ekstrakorvauksen.
Terveyskeskukset voivat palkata itse tarvitsemiaan työntekijöitä, kuten fysioterapeutteja. Brooksin mukaan nykyinen hallitus nosti työntekijöiden sosiaaliturvamaksuja, minkä vuoksi myös heidän palkkakulunsa nousivat. Se on tehnyt terveyskeskustoiminnan kannattavuuden ylläpitämisen entistä vaikeammaksi, ja on terveyskeskuksia, jotka ovat kannattamattomuuden tai työvoiman puutteen takia joutuneet sulkemaan ovensa.
Brooksin mukaan yhä useampi nuori lääkäri on kyllästynyt systeemiin ja lähtenyt esimerkiksi Australiaan, jossa palkat ovat lähes kaksinkertaiset Britanniaan verrattuna. Suosittuja maita ovat myös Uusi-Seelanti ja Kanada. Niissä kaikissa voi työskennellä suoraan Britanniassa saadun tutkinnon avulla.
Kiireelliseenkin hoitoon pääsy venyy
Britanniassa kiireettömään erikoissairaanhoitoon jonottaa lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi tekonivelleikkaukseen tai kohdun poistoon voi joutua jonottamaan kaksikin vuotta. Osa valitsee ilmaisen julkisen leikkauksen sijaan operaation yksityissairaalassa, mutta siitä voi joutua pulittamaan jopa 10 000 puntaa.
Kiireelliseen hoitoon on Britanniassa päässyt vielä hyvin, mutta sielläkin jonot ovat kasvaneet.
Syöpää epäiltäessä potilaan pitäisi päästä ensimmäiselle sairaalavastaanottokäynnille kahdessa viikossa, mutta esimerkiksi käyntiä seuraavaa sädehoitoa tai leikkausta voi joutua jonottamaan useita kuukausia.
Brooksin mukaan tilannetta selittää se, että julkinen terveydenhuolto on ollut pitkään ali-investoitu ja nyt ollaan tilanteessa, jossa ei voida säästää enää mistään.
– Viime vuosien aikana sairaaloita on suljettu ja vuodepaikkojen määrää vähennetty noin 30 prosenttia. Myös tilanne päivystyksissä on kaoottinen.
Ihmiset saattavat jonottaa käytävillä sairaalasängyissä vuorokausia, ennen kuin pääsevät osastolle. Myös ambulanssit joutuvat odottamaan sairaalan edustoilla, kun potilaat eivät mahdu osastoille. Siitä seuraa se, että ambulansseja on vaikea saada.
Pitkäaikaisen investoinnin puute on johtanut myös siihen, että terveydenhuollon tilat ovat monin paikoin huonossa kunnossa ja laitteet tulleet tiensä päähän.
Luvattuja rahoja ei tullut
Ennen Brexitiä briteille luvattiin, että NHS saa lisää rahaa. Brooksin mukaan lupaukset eivät täyttyneet, ja nyt moni haluaisikin EU-jäsenyyden takaisin.
Brooksin mukaan lääkärin työssä näkyy, että kansanterveys on mennyt huonompaan suuntaan, samalla kun ero rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut.
Köyhimpien terveys on heikentynyt, mihin myötävaikuttavina tekijöinä ovat tupakointi, alkoholin liiallinen käyttö ja huono ruokavalio. Vastaanotolla on myös yhä enemmän ikääntyneitä, joilla on aiempaa enemmän vaikeammin hoidettavia sairauksia.
Brooksin mukaan yksi ongelma on, että kuormittuneiden sairaaloiden työtä ohjataan terveyskeskuksiin, mikä on johtanut terveyskeskuslääkäreiden työmäärän lisääntymiseen.
– Jos tällainen toiminta jatkuu, seuraava vaihe on lakkoilu.
Brexitin jälkeen Britannian terveydenhuollosta lähti paljon EU-kansalaisia, minkä jälkeen maahan on tullut hoitajia ja lääkäreitä muun muassa Intiasta ja Nigeriasta. Moni heistä on tarvinnut lisäkoulutusta voidakseen työskennellä terveydenhuollossa.
Brooksilla oli viime kesänä mahdollisuus seurata työtä sairaalassa. Hän huomioi että, heräämön noin kymmenestä hoitajasta vain muutama oli alkuperäisväestöä. Ilman ulkomaista työvoimaa koko NHS kaatuisi.
Omalääkärimallissa paljon hyvää
Brooks on seurannut mielenkiinnolla suomalaista keskustelua omalääkärimallista. Hänen mukaansa mallissa on paljon hyvää, jos se saadaan järjestettyä niin, että työpäivät eivät veny kohtuuttoman pitkiksi.
– Kun tein töitä vain kolmena päivänä viikossa, en läheskään aina voinut ottaa vastaan omia potilaitani.
Hyvänä puolena Brooks näkee pitkät suhteet lääkäreiden ja kokonaisten perheiden tai jopa sukujen kanssa. Hänen kollegansa ovat saaneet kutsuja jopa potilaidensa hautajaisiin ja ovat menneetkin paikalle.
Brooks näkee nykysysteemissä myös vaaroja siinä, että aletaan säästää vääristä paikoista. Britanniassa on ollut kiivasta keskustelua uuden ammattiryhmän, physicians associate , roolista ja potilasturvallisuudesta. Heidän koulutuksensa on vain kahden vuoden pituinen, mutta siitä huolimatta heitä on joissakin toimipisteissä sijoitettu tekemään lääkärin ammattitaitoa vaativia töitä. Se on johtanut ajoittaisiin turhiin lähetteisiin ja tutkimuksiin ja jopa vakavampiin hoitovirheisiin.
– Täällä on myös erikoiskoulutettuja sairaanhoitajia, jotka voivat hoitaa esimerkiksi flunssapotilaita. Tämä on ollut hyvä ratkaisu ja vapauttanut lääkäreiden aikaa haastavimpien potilaiden hoitoon.
Britanniassa julkiseen terveydenhuoltoon tulevat lähes kaikki, koska yksityiset erikoislääkäripalvelut ovat kalliita. Puolen tunnin käyntimaksu saattaa olla 300 puntaa eli noin 360 euroa.
NHS:n antama ilmainen perus- ja sairaalahoito on tabu, jota puolueet eivät halua nostaa esiin. Toisaalta ilmainen terveydenhuolto voi johtaa siihen, että lääkärille tullaan muuten vaan.
– Muutettuani Britanniaan työskentelin terveyskeskuksessa, jonka asiakkaina oli paljon jamaikalaisia. Kerran eräs rouva tuli vastaanotolleni. Kun kysyin häneltä, mikä vaivaa, hän ei osannut vastata. Kyselin, onko pää kipeä, entä vatsa. Lopulta rouva kysyi, saanko antaa halauksen, minkä jälkeen hän kertoi voivansa jo paljon paremmin.
