Asiantuntijat: Nuorten itsemurha-aaltoa ei ole

Vääränlaisen uutisoinnin on osoitettu lisäävän itsemurhia, siksi median on muistettava vastuunsa.

Media tuntuu ajoittain unohtavan itse laatimansa ohjeet siitä, miten itsemurhia tulisi käsitellä vastuullisesti uutistyössä, harmittelevat THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen ja sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta.

Asiaan olisi syytä kiinnittää jatkuvasti huomiota, sillä laaja kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa, että sillä miten itsemurhista uutisoidaan, on vaikutusta itsemurhakuolleisuuteen.

– Uutisia lukevat ja kuuntelevat myös ihmiset, joilla on itsemurha-ajatuksia. He saattavat etsiä esimerkkejä, Partonen varoittaa.

Viime aikoina on suomalaista mediaa seuraamalla saattanut saada käsityksen, että Suomessa on käynnissä nuorten itsemurha-aalto ja että apua on vaikea saada.

Timo Partonen

Partonen ja Pirkola tähdentävät, että tämä ei pidä paikkaansa.

Itsemurhien määrä on puolittunut vuodesta 1990, nuorten itsemurha-aaltoa ei ole, ja Suomen itsemurhakuolleisuus on EU:n keskitasoa. Apuakin saa. Useimmat apua hakevat saavat tarvitsemansa hoidon, vaikka palveluiden kriisi onkin tosiasia.

Tällainen uutisointi voi kuitenkin pahimmillaan altistaa itsemurhille.

Medialla on selkeät, sen itse laatimat ohjeet , miten itsemurhia tulisi käsitellä vastuullisesti uutistyössä. Yleisesti ottaen jo itsemurhasta kertomista tulisi harkita tarkoin. Itsemurha ei kuitenkaan ole tabu.

Tutkimusnäyttöä on paljon

Partonen nostaa esille esimerkin Itävallasta. Maan yleisradioyhtiö näytti ohjelman, jossa kerrottiin veturinkuljettajien kärsimyksestä heidän joutuessaan kohtaamaan tilanteita, joissa ihminen teki itsemurhan jättäytymällä junan alle. Ohjelman jälkeen näin tehdyt itsemurhat lisääntyivät.

– Siinä näytettiin esimerkki, että tällä tavalla itsemurhaan voi kuolla. Etenkin nuoret ja masentuneet henkilöt ovat hyvin alttiita jäljittelylle, Partonen sanoo.

Jopa pelkkä valokuva tietystä asemarakennuksesta junaradalla tehdyistä itsemurhista kertovaa juttua kuvittamassa voi olla haitallinen.

– Maailmalla on tehty aiheesta kymmenittäin tutkimuksia. On havaittu, että kun kerrotaan yksityiskohtia ja julkisuus on suurta, etenkin julkisuuden henkilöiden kohdalla, seurauksena on enemmän itsemurhakuolemia, joissa tekotapaa on jäljitelty, Partonen kertoo.

Eikö palveluiden kriisistä saisi puhua?

Mutta entä jos apua ei saa? Se on yleisesti merkittävä asia, josta pitää pystyä keskustelemaan.

Aihe vaatii kuitenkin tasapainottelua silloin, kun se liitetään itsemurhiin.

Viime vuodelta muistetaan ainakin kaksi mediassa käsiteltyä julkisuuden henkilön itsemurhakuolemaa. Molempien yhteydessä tuotiin esille, ettei henkilö ollut saanut apua, vaikka haki sitä. Partonen kuitenkin muistuttaa, että valtaosa tarvitsijoista saa apua, eikä päädy itsemurhaan.

– Tällainen uutisointi ei auta ketään. Uutisissa pitäisi olla tieto, mistä apua saa ja että sitä kannattaa hakea, Partonen sanoo.

Pirkola muistuttaa, että itsemurhiin johtaneet tilanteet ovat monimutkaisia. Yksittäinen esiin nostettu syy ei todellisuudessa riitä selittämään pitkään kestänyttä prosessia.

Sami Pirkola

– Pitäisi pyrkiä neutraaliin ja rauhoittavaan uutisointiin ja välttää tunteenomaisuutta. Vaikka meneillään on palveluiden kriisi, pelottelu-uutisten nostaminen mediaan ei ole oikea tapa korjata sitä, Pirkola sanoo.

Uutisointi voi tuoda oikeutusta

Jäljittelyriskin voi aiheuttaa, jos uutisoinnissa korostetaan, että esimerkiksi jollain paikkakunnalla on paljon itsemurhatapauksia, ja että tilanne on kriisiytymässä.

Itsemurha-ajatuksia mielessään pyörittelevä voi ruveta ajattelemaan, ettei apua kannata edes yrittää hakea, tai hän saada uutisoinnista ajatuksilleen oikeutusta.

– Median tulee kiinnittää huomiota epäkohtiin, mutta jos käytetään lisämausteena tunteisiin vetoamista, oli kyse sitten kauhistelusta tai jonkinlaisesta uhriutumisnarratiivista, ollaan harmaalla alueella, Pirkola toteaa.

Partonen näkee, että media voi tehdä asialle paljonkin hyvää, mutta silloin pitää tuoda selvästi esille, mistä apua saa. Hyvää uutisointia ovat myös jutut, joissa joku apua saanut ja toipunut kertoo tarinansa.

JSN saa harvoin kanteluja itsemurhajutuista

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen toivoo, että jos itsemurhauutisoinnissa havaitaan ongelmia, niistä kanneltaisiin neuvostolle.

– Jos koetaan, että uutisoinnissa on jotain lipsumista, Julkisen sanan neuvoston olisi hyvä saada kanteluja. Näin se pääsisi pohtimaan, onko harkinta ollut tasapainossa, hän sanoo.

Itsemurhauutisointiin liittyen kanteluita on tullut harvoin.

Vuonna 2020 Journalistiliitto, JSN sekä useat eri päätoimittajien yhdistykset laativat muistilistan itsemurhista uutisoinnin tueksi.

Eero Hyvönen

Muistilista lähtee siitä, että itsemurhasta uutisoinnin tarpeellisuutta on syytä harkita tarkoin. Tekotavoista ja paikoista ei pidä kertoa ilman erityistä perustetta tai syytä, eikä itsemurhaa tule sen paremmin normalisoida kuin dramatisoidakaan. Julkisuuden henkilön itsemurhan uutisoinnissa tarvitaan erityistä hienovaraisuutta, koska jäljittelyn riski on suuri. Itsemurha ei kuitenkaan ole tabu, ja siitä asiallisesti kertominen torjuu huhuja ja vääriä oletuksia.

Hyvönen näkee, että itsemurhista kertominen vaatii tasapainottelua. Median tehtävänä on välittää tietoa asioista, joilla on yleisempää merkitystä. Kyse on siitä, miten asioista kerrotaan.

– On tärkeää, että ihmisillä on tunne, että he saavat heille kuuluvaa tietoa itsesäätelyyn sitoutuneesta mediasta.

Jos hoitoon on vaikea päästä, siitä kuuluu kertoa. Median voi kuitenkin olla vaikea saada luotettavaa tietoa siitä, mikä on realistinen kuva hoidon saatavuudesta ja miksi juuri kyseisessä tapauksessa kävi niin kuin kävi.

Kertomatta jättäminen ei välttämättä ole vaihtoehto.

– Kun puhutaan tunnetun nuorehkon henkilön kuolemasta eikä mediassa vastata ihmisten kysymyksiin, he hakevat vastauksia huhutehtaasta.

Hyvönen ei usko, että media johdonmukaisesti lipsuisi omista ohjeistaan. Hyvänä hän pitää sitä, että usein itsemurhista kertovien juttujen yhteydessä kerrotaan myös siitä, mistä voi hakea apua. Tämä perustuu median omaan muistilistaan.

– Myös myönteiset tarinat ihmisistä, jotka ovat saaneet apua ja päässeet pahimman ylitse, tasapainottavat asiaa.