Ärhäkästi alijäämän kimppuun
Onko rahoituksen ja velvoitteiden ristiriita niin suuri, että lopulta kaikkien hyvinvointialueiden edessä on arviointimenettely?
Hyvinvointialueet ovat pistäneet tuulemaan. Kaikkialta kuuluu uutisia alijäämästä ja rajuilta kuulostavista sopeutustoimista. Nyt syntyvä alijäämä pitäisi olla katettuna kolmantena vuonna.
– Olemme pikkuhiljaa luoneet kansallista lainsäädäntöä, joka toteuttaminen tulee kalliiksi, ja nyt valtio ei ole valmis rahoittamaan sitä kalleutta, muotoilee Kainuun hyvinvointialuejohtaja Jukka Lindberg.
Tekee tiukkaa pitää kiinni sekä lakisääteisistä palveluista että rahoituslain mukaisesta alijäämän kattamisvelvoitteesta.
Kainuussa ennustetaan tälle vuodelle 25 miljoonan alijäämää 440 miljoonan euron budjetista. Lindberg pitää realistisena, että ensi vuoden budjetti olisi 10 miljoonaa alijäämäinen.
– Sen jälkeen näen hyvin vähän mahdollisuuksia säästää enempää, ellei valtio pura normisääntelyä merkittävästi. En usko, että siihen löytyy poliittista rohkeutta, Lindberg sanoo.
Kainuussa tavoitteena on, että vuonna 2025 tehtäisiin nollatulos ja alijäämää olisi kertynyt 30 miljoonaa. Kattamaan sitä ei pystytä.
Ei tehdä vaikuttamatonta työtä
Kainuussa muun muassa muutetaan vuodeosastoja arviointi- ja kuntoutusosastoiksi, kun aiemmin samassa kunnossa olevia ihmisiä on hoidettu niin vuodeosastoilla kuin palvelukodeissa. Ensihoitoa osaulkoistetaan, ja Suomussalmen viikonloppujen lääkärivastaanotto on lopetettu. Ruoka- ja ateriapalvelut on kilpailutettu. Lisää toimia on luvassa.
Samalla kun rakennuskantaa uudistetaan, uudistetaan myös konseptia.
– Ei vain leikata palveluista, vaan laitetaan niiden laatu niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Eikä tehdä asioita, jotka eivät vaikuta, Lindberg sanoo.
Suomen suurin hyvinvointialue Pirkanmaa ilmoitti juuri, että aluehallitukselle esitetään laajoja sopeutustoimia ja yt-neuvottelujen aloittamista.
– Käymme kaiken toiminnan läpi. Haemme 42 miljoonan vuosisäästöjä jo vuonna 2024. Oman henkilöstön henkilötyövuosien vähennystavoite on 500, noin kaksi prosenttia henkilöstön määrästä, kertoo hyvinvointialuejohtaja Marina Erhola.
Tavoitteena on uudistaa vuoden 1972 kansanterveyslaista periytyvää järjestelmää kokonaisvaltaisesti. Nyt se on mahdollista, kun kaikki on yhden järjestäjän ja yhden poliittisen päätöksenteon alla.
Pirkanmaalla tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että osasta terveysasemia ja sairaaloita luovutaan. Esityksen mukaan 16 lähisairaalasta jäisi jäljelle 10.
Erhola ei usko, että kansalaisten saamat palvelut heikentyvät. Niitä vain ruvetaan tuottamaan eri tavalla. Muun muassa digipalvelut ja liikkuvat palvelut lisääntyvät. Samalla haetaan sitä, että jäljelle jäävät yksiköt ovat toimintavarmempia.
Entä jos mikään alue ei onnistu?
Hyvinvointialueilla on nyt näytön paikka, mutta entä jos mikään niistä ei onnistu saamaan talouttaan tasapainoon?
– Mielestäni on ilmiselvää, että näillä pelisäännöillä niin käy. En tiedä, uskooko kukaan tässä maassa, että se olisi mahdollista. Minä en ainakaan usko. Eivät kaikki hyvinvointialueet voi joutua arviointimenettelyyn. Silloin ollaan tilanteessa, että alirahoitus on ratkaistava jotenkin, Lindberg sanoo.
Erhola näkee, että talouden tiukkuus laittaa vauhtia kehittämiseen. Kuitenkaan tavoitteet eivät saa olla epärealistisia: perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava palvelut.
– Uskon, että valtiovarainministeriö ja viime kädessä eduskunta joutuvat harkitsemaan hyvinvointialueiden rahoitusta, Erhola sanoo.
Hänen mukaansa uudistukset kyllä lisäävät tuottavuutta, mutta ongelma on, että niiden aikajänne on pidempi kuin velvoite tasapainottaa taloutta.
Myös Lindbergin mielestä on oikein vaatia hyvinvointialueilta tehokasta ja vaikuttavaa toimintaa. Hän ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, onko viisasta pyrkiä saamaan alirahoituksella aikaan maksimaalista tehostamista.
– Onko järkevää ajaa iso osa kansantaloudesta ja näin merkittävät organisaatiot tällaiseen tilanteeseen?
Lindberg toivoo, että uudistuksen myötä löydettäisiin ratkaisu ikuisuusongelmiin, kuten osaoptimointiin. Tilannekuvan pitäisi kuitenkin olla realistinen.
Isoja kysymyksiä
Onko terveydenhuolto kriisissä?
– Kyllä me vielä aika kaukana kriisistä olemme, mutta meillä on isoja kysymyksiä heti ratkaistavina. Esimerkiksi monikanavarahoitus ja vuokratyövoiman käytön laajuus pitäisi saada ratkaistua nopeasti, Lindberg sanoo.
Erhola haluaa säästää sanat kriisi ja katastrofi oikeasti pahoihin tilanteisiin.
– Meillä on ongelmia, jotka täytyy ratkaista. Lainsäädännön valmistelu kesti 17 vuotta, nyt meillä on kiire rakentaa järkeviä kokonaisuuksia. Näen, että menemme oikeaan suuntaan, mutta ei se tapahdu hetkessä, hän sanoo.
