Alueiden ylimmät lääkärit
Hyvinvointialueiden luottamuselinten johtoon on noussut neljä lääkäriä. Mitä he aikovat saada aikaan? Toimivatko he poliitikkoina vai lääkäreinä?
Hitain oli Etelä-Karjala. Aluevaltuusto kokoontui siellä vasta viime viikon torstaina.
Kun kaikki 21 hyvinvointialuetta ovat nyt valinneet valtuustoilleen puheenjohtajat ja hallitukset, on aika katsoa, miten lääkäreille kävi.
Ei välttämättä huonosti.
Hallituksen puheenjohtajiksi nousi kolme lääkäriä. He ovat Kari-Matti Hiltunen (kok) Pirkanmaalla, Mia Laiho (kok) Länsi-Uudellamaalla ja Juha Mustonen (kesk) Pohjois-Karjalassa. Hiltunen on eläkkeellä oleva gastrokirurgian dosentti. Laiho on lääketieteen tohtori sekä sisätautien erikoislääkäri ja toimii kansanedustajana. Mustonen on sisätautiopin dosentti ja sydäntautien sairaalalääkäri Joensuusta.
Aluevaltuuston puheenjohtajana ainoa lääkäri on kokoomuksen Jouko Leppänen (kok) Kymenlaaksossa. Hän on työterveyslääkäri Kouvolasta.
Pelin politiikkaa?
Äänestäjät valitsivat aluevaaleissa valtuustoihin poikkeuksellisen paljon lääkäreitä. 1 389 paikasta lääkäreille meni 146 eli 10,5 prosenttia. Saavutus on yhdelle ammattiryhmälle poikkeuksellinen.
Kyyniset äänenpainot ilmoittivat heti, että vähänkö väliä: ammattipoliitikot ajavat ohi. He tuntevat pelin säännöt ja sopivat asiat keskenään. Asiantuntijuus jää rannalle.
Miten käy, ajaako politiikka asiantuntijuuden ohi?
– Uskon, että poliittinen nokittelu jää alueilla kuntia vähäisemmäksi. Soten tavoitteista on yhtenevä näkemys yli puoluerajojen, ja niitä lähdetään toteuttamaan, Hiltunen sanoo.
Mustonen on samoilla linjoilla.
– Olen optimisti. Yksityisten palvelujen käyttöä lukuun ottamatta politikoinnille jää vähemmän tilaa, koska toiminta-alue on kuntia rajatumpi, hän sanoo.
– Objektiivinen asianäkökulma hallitsee, sanoo Laiho.
Ammatin edustaja?
Kuinka paljon puheenjohtaja voi lääkärien asiaa ajaa?
Kovin rajallisesti, kuuluu vastaus.
Lääkäriyden uskotaan näkyvän ymmärtämisenä. Henkilöstöasiat, lääkärin arki, palveluiden järjestäminen ja monet muut ovat tuttuja. Kun tietää, osaa kysyä oikein.
Muuten lääkäritausta jää piiloon.
– En ole ammattini edustaja, vaan ajan koko alueen etua, hallitusten puheenjohtajat vastaavat.
Puolueen roolin arvioi suurimmaksi Hiltunen. Hän muistuttaa, että kokoomus ajaa esimerkiksi monituottajamallia. Toinen kokoomuslainen, Laiho, nostaa myös esiin monituottajuuden. Mallista on hänen mukaansa saatu hyviä kokemuksia Espoossa ja sitä on syytä edistää alueella.
Kuka johtaa?
Alueiden ylimmät lääkärit ovat yhtä mieltä siitä, että terveydenhuollon johtajan tulee olla lääkäri.
– Tämän sanoo jo terveydenhuoltolaki, muistuttaa Laiho.
Asiaperusteetkin ovat vahvat. Vallan ja vastuun tulee olla samoissa käsissä. Vastaava lääkärin asemaa ovat kyseenalaistaneet varsinkin hoitajat. Heidän mielestään hoitotyön johdon tulisi olla hyvinvointialueen organisaatiossa vastaavan lääkärin kanssa samalla tasolla hyvinvointialuejohtajan alla.
Laihon mukaan on vaikea arvioida, syntyykö asiasta vääntöä. Mustonen ilmaisee, että keskustelua ainakin syntyy. Hiltunen arvioi yleisemmin, että yksi tärkeimpiä tehtäviä on pyrkiä purkamaan jännitteitä ammattiryhmien väliltä.
Ykkösasia?
Hoitoon pääsyn parantamisen. Se vaikuttaa olevan alueiden agendalla ykkösenä.
Mutta miten se onnistuu?
Ensin on hoidettava akuutit ongelmat alta pois. Korona on synnyttänyt hoitovelkaa, henkilöstöstä on puutetta ja it-järjestelmien kaltainen infra pitää saada kuntoon.
Kun niiden yli on päästy, taikasanoiksi nousevat palvelujen integrointi, uudet toimintamallit, alueellisten erojen tasoittaminen, priorisointi ja lisää rahaa valtiolta.
Poliitikkojen puhetta siis. Mutta ymmärrys sanojen sisällöstä saattaa olla keskimääräistä parempi.
