Aika huono penkkiurheilija
Olympiajoukkueen lääkäri tekee tutkimusta huippu-urheilijoiden hengitystieinfektioista, eikä kaihda siivousvuorojakaan.
Suomen olympiajoukkueen lääkäri, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Maarit Valtonen kuvailee itseään aika huonoksi penkkiurheilijaksi.
Oman joukkueen urheilijoiden kisamenestys on taustalla mukana, mutta Valtonen ei halua hitsautua siihen liikaa, eikä se vaikuta hänen työhönsä lääkärinä.
– Menestyminen on upeaa ja siitä iloitaan, mutta aina on urheilijoita, jotka eivät saa potentiaaliaan ulos. On siis myös paljon pettymystä, ja erityisesti he tarvitsevat kohtaamista ja tukea, hän kertoo.
Valtonen on lääkärinä Pariisissa jo viidensissä olympialaisissaan. Ensimmäiset kisat olivat Rio de Janeirossa vuonna 2016.
Tokion ja Pekingin olympialaisia värittivät koronapandemian vaatimat turvatoimet.
Pariisin olympialaiset ovat Valtosen ensimmäiset Euroopassa käydyt kisat. Tämä ja karttunut kokemus ovat saaneet järjestelyt tuntumaan aiempaa helpommilta.
Neljä lääkäriä
Olympiajoukkueen mukana on neljä lääkäriä, Valtosen lisäksi liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjösund , sekä ortopedit Tuomo Karila ja Ilkka Räsänen .
Yleensä ainakin yksi lääkäreistä on kisakylässä, kun toiset hajaantuvat kisapaikoille.
Tukea saadaan tarvittaessa myös kotimaasta. Esimerkiksi magneettikuvia on tulkittu kotimaasta käsin. Myös infektiotauteihin liittyen on konsultoitu puhelimitse.
– Tämä on poikkeuksellinen ympäristö tehdä lääkärin työtä. Täällä voi tapahtua hyvinkin vaativia lääketieteellisiä asioita, mutta toisaalta työ on paljolti paikalla oloa, kohtaamista, olemista ihminen ihmiselle, turvallisena aikuisena olemista, Valtonen pohtii.
Kun varsinaista lääkärintyötä ei ole, olympiajoukkueen lääkäri auttaa muuta joukkuetta ja voi ryhtyä vaikka siivoamaan.
– Lääkäritkin putsaavat pintoja: ainakaan meidän vahtivuorollamme eivät taudit leviä, Valtonen naurahtaa.
Tuulettamista ja maskeja
Tartuntatautien, etenkin koronan, suhteen ollaan tarkkoina, sillä sairastuminen voi heikentää urheilijan suoritusta merkittävästi.
Jo ennen uimari Matti Mattssonin ja yhden taustahenkilön sairastumista koronaan, oli ohjeena käyttää maskia esimerkiksi lentokoneessa ja ruuhkaisissa tiloissa.
Hetken aikaa maskeja käytettiin myös joukkueen yhteisissä tiloissa tartuntaketjun katkaisemiseksi, mutta siinä kohtaa vaatimuksia on jo höllätty. Tuulettamisesta pidetään kiinni edelleen.
Infektioista halutaan tutkimustietoa
Valtonen on kollegoineen tehnyt jo vuosien ajan tutkimustyötä huippu-urheilijoiden hengitystieinfektioihin liittyen. Tämä alkoi jo vuonna 2018 Pyeongchangin olympialaisten yhteydessä. Tuolloin havaittiin, että infektioita oli urheilijoilla todella paljon.
Parhaillaan Suomi on mukana seitsemän maan yhteisessä tutkimushankkeessa, jossa selvitetään, mitkä taudinaiheuttajat pyörivät Pariisin olympialaisten kisakylässä.
Maita ovat Suomen lisäksi USA, Australia, Kanada, Britannia, Hollanti ja Irlanti, joilla on käytössään PCR-virusdiagnostiikkalaite.
Kun urheilija tai joukkueen muu jäsen kertoo hengitystieinfektion oireista, häneltä otetaan nenänäyte ja tutkitaan, mikä virus oireita aiheuttaa. Olympialaisten jälkeen data yhdistetään, mutta niin, etteivät minkään joukkueen tiedot ole tunnistettavissa.
– Ajattelen niin, että nostamme urheilulääketieteen tasoa myös infektiotautien osalta. Emme ammatikseen urheilevien kohdalla vain arvioi, että kyseessä on varmaan mykoplasma tai allergia, kun nenä vuotaa ja juoksu ei kulje. Tarkempaan diagnostiikkaan on menetelmät olemassa, Valtonen sanoo.
Toisessa tutkimushankkeessa Valtosella on eteläafrikkalainen yhteistyökumppani.
– Pyrimme selvittämään, mitä lievät hengitystieinfektiot tarkoittavat suorituskyvyn kannalta.
Hän toivoo, että tutkimuksen avulla saadaan tietoa siitä, miten iso haaste infektiot olympiakylässä todellisuudessa ovat ja miten tartuntaketjuja ehkäiseviä toimenpiteitä tulisi kohdentaa.
– Olen saanut niitäkin kommentteja, että eihän infektioille mitään voi tehdä. Me pyrimme tutkittuun tietoon perustuviin ohjeisiin, jotka ehkäisevät tautien leviämistä ja auttavat urheilijaa palaamaan turvallisesti ja suorituskykyisenä takaisin harjoitteluun infektion jälkeen.
