Äänensärkijä
Sähkökitara, säröpedaali ja vahvistin ovat maaginen yhdistelmä. Sitä tunnetta ei hevin unohda, kun ensimmäistä kertaa kytkee johdot paikoilleen ja soittaa. Yksinkertaisinkin kahden sormen viitossointu – ja kaiuttimista jylisee massiivinen äänivalli, joka ei tunnu kuuluvan yksityisasuntoon vaan stadioneille. Jumangekka.
Sähkökitaran ääni yksinään on ohut, hiljainen ja väritön: hieman kuin asiantuntijalla. Vasta sopivasti prosessoituna ja vahvistettuna se voi puhutella massoja.
Lääkäreillä ei perinteisesti ole juuri ollut vaikeuksia saada ääntään kuuluviin. Tiedotusvälineet haastattelevat mielellään asiantuntijoita terveysaiheista. Konferenssiesitys tai tieteellinen julkaisu tavoittaa kohtalaisen joukon samaan aiheeseen vihkiytyneitä kollegoita.
Nykyään vahvistimena toimii yhä useammin sosiaalinen media, joka mahdollistaa valtavan yleisön tavoittamisen välittömästi ja reaaliaikaisesti. Ei journalistista harkintaa, ei vertaisarvioprosessia, vain loputon ajatusten virta.
Saadakseen näkyvyyttä ei riitä, että jakaa kerran viikossa linkin viranomaissuositukseen. Somealustat elävät tunteesta: käyttäjille tarjoillaan sitä, mikä ihastuttaa ja suututtaa. Tässä piilee ansa.
Asiantuntijakin havaitsee pian, minkälainen sisältö lähtee parhaiten lentoon algoritmien siivittämänä. Kärjistäminen, yksinkertaistaminen ja draama palkitaan tykkäyksillä ja seuraajilla. Yllättävä positiivinen huomio tuntemattomilta voi hivellä itsetuntoa etenkin, jos kirjoittaja kokee muilla areenoilla jääneensä paitsioon.
Kun keskustelu ottaa kierroksia, nurkkaan voi lentää niin kollegiaalisuus kuin tavallinen kohteliaisuuskin. Somessa kynnys tölväistä on matalampi kuin reaalimaailmassa, ja vastapuolen argumentit voi pelkistää olkiukoksi, joka saa tämän näyttämään hölmöltä jollei suorastaan pahantahtoiselta. ”Joskus on huudettava tullakseen kuulluksi”, on helppo perustella itselleen, jos uskoo olevansa oikealla asialla.
Oma ajattelu saattaa virtuaalisten seuraajien joukossa polarisoitua huomaamatta. Sosiaalisen median työkalujen avulla kriittiset äänet on helppo poistaa omasta syötteestä, ja toisaalta todisteita itse blokatuksi tulemisesta esitellään omille kuin viholliselta otettua voitonmerkkiä. Kun sillat on poltettu, jäljelle jäävät vain riitaisat leirit ja uhriutuminen.
Lääkärit ovat kommentoineet somessa lähes kaikkia viime vuosina kuohuttaneita terveysaiheita aktiivisesti mutta eivät aina edukseen. Kollegakuntaan kuuluu onneksi myös useita kärsivällisiä ja empaattisia keskustelijoita. Terveydenhuollon asiantuntijoiden on tärkeää voida halutessaan osallistua yhteiskunnalliseen debattiin ja kriittisiäkin puheenvuoroja tarvitaan. Tietty harkinta on kuitenkin paikallaan erityisesti siirryttäessä oman ydinosaamisen ulkopuolelle – ja kunnioitus muita keskustelijoita kohtaan aina. Tyylilajina asiallinen dialogi on vaikeampaa mutta tuhatkertaisesti palkitsevampaa kuin internetin kaikukammioihin huutelu.
Ollakseen asiallista ilmaisun ei tarvitse olla kliinisen siloteltuakaan. Persoonallinen tyyli voi kitaraefektien lailla antaa viestille juurevaa rouheutta, joka saa päät nyökkimään kulmakuppilassa. Toisia puhuttelevat virtuoosin sormista veitsenterävinä putoilevat arpeggiot, toisia orgaaninen, hitaasti aukeava pohdiskelu. Tehokeinoille on aikansa ja paikkansa, mutta koskaan niiden tarkoitus ei voi olla vain peittää soittajan virheitä.
Todellinen taitaja vangitsee kuulijoidensa mielenkiinnon ilman signaalin äärimmäistä särkemistäkin. Kun ajattelu ja ulosanti on kirkasta, keskustelu soljuu kuin akustinen flamenco Andalusian yössä. Luonnollista, selkeää ja aitoa.
